Avainsana: post it

Näin minä träkkään…

Onpas hieno termi ja tasan tarkkaan väärin kirjoitettu, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan. Tai yritän tarkoittaa. Tämän päivän postaus kertoo siitä, miten minä seuraan kalentereissani eri asioita. Mitä asioita? Katsotaan…

Juokseminen on yksi rakkaimmista harrastuksistani, joten kirjaan kalenteriini aina kuukauden juoksut etukäteen. Kuukausiaukeamalle kirjoitan yleensä vain ”run” tai liimaan juoksutarran, jotta näen helposti, mihin päiviin juoksuni ajoittuu. Itse viikkoaukeamille tulee sitten tarkempaa tietoa. Koska juoksen aikaa vastaan, en merkitse ylös kilometrejä, vaan lenkkiin kuluvan ajan. Juoksen neljä kertaa viikossa, ja lenkkeihin sisältyy pitkää matkaa, lyhyempää matkaa, palauttava lenkki sekä intervallit.  Lenkin jälkeen merkkaan sitten ylös muitakin tietoja: kilometrit ja minuuttivauhdin. Kaloreita en niinkään seuraa, mutta välillä laitan nekin ylös. Sitten voi taas hyvällä omalla tunnolla syödä sen jätskin.

Budjetti. Tämä. Asia, joka saa minut aina innostumaan, että jes! Alanpa seurata kulutustani. Idea hyvä, toteutus huono. Itse asiassa budjetin seurantani on niin surkeaa, että ostin matkoilla ollessani erillisen ihanan vihreäkantisen vihon, jonka kannessa luki kauniisti Budget. Vihko sisälsi valmiiksi tehdyt seurantasivut ja olinkin innoissani ottamassa sitä käyttööni, kunnes huomasin, että sivujen layout ei oikein ole mieleinen. Joten se siitä seurannasta. Vihko kulkee silti tiiviinä osana Color Crushiani.

Voisi sanoa, että olen wanna be -träkkääjä. Haluan seurata kaikenlaisia tekemisiäni ja menemisiäni ja mitä telkusta tulee ja mitä kirjoja luen ja kuinkas tänään voidaan ja miten lapset kasvavat jne. Minulla on jopa lista siitä, mitä kaikkea alan seurata. Seuraan sitä, mitä alan seurata. Oikeastaan aktiivisesti seuraan vain juoksulenkkejäni ja niistäkin lähinnä sitä, paraniko aika. Olen tullut siihen tulokseen, että ehdottomasti tarvitsen Traveler’s Notebookin, jonne pitää hankkia monta ihanaa vihkoa. Jokaiselle viholle sitten oma seurattavien asioiden lista.

Kalenterissani käytän seuraamisieni koristeluun tarroja. Joskus saatan yliviivaustussilla vedellä lenkkejä yli, jotta näen nopeasti, millainen lenkki täytyy heittää, ja sitten liimaan viereen jonkun ihanan tsemppitarran. Minulla oli vanhassa tietokoneessa lista, jossa seurasin juoksukisojeni tuloksia, mutta kun yritin avata konetta, jotta saisin teillekin siitä kuvan, se ei suostunut yhteistyöhön. Täytyypä antaa kone jollekin, joka voisi pelastaa sen sisällön. Sitten voisinkin seurata sitä, miten koneen pelastustyöt etenevät!

Miten sinä seuraat erilaisia asioita?

Kalenterimaniaa kaikille!

Heidi

Ylläpidon virheostokset

Jokainen meistä on välillä tehnyt virhearviointeja, saanut päähänsä haluavansa ja varsinkin TARVITSEVANSA jotain mikä ei oikeasti päässytkään käyttöön. Listasimme tähän Kalenterimafian virheostoksia. Olivatko ne hetken huumassa tehtyjä ostoksia vai pitkään harkittuja mutta lopulta kuitenkin ostajalle epäsopivia?

***

virheteipit

Hutiostokset – eniten niitä kertyi alun pahimmassa, sokeassa haalimisvimmassa. Jos pitää nimetä vain yksi asia minkä hankinta harmittaa, on se omalla kohdallani muoviteipit! Useita rullia muovista koristeteippiä on jäänyt käyttämättä, vaikka söpöjä ovatkin. Alkuun jaksoin muutamaan aukeamaan leikata söpöistä kuvioista saksilla pätkiä, mutta kun pääsi washiteippien makuun, ovat kaikki muut jääneet vain pölyyntymään. Paperiteipit on vaan niin paljon helpompia käyttää!

♥, Inka

***

img_5209

Aika harvoin enää nykyään ostan mitään sellaista, mikä myöhemmin kaduttaa. Ostohetkellä mikään ei kaduta, ja kaikki vähänkin ihana ja söpö on saatava. Hetken voi kirpaista, jos ostan jotain hiukan kalliimpaa, mutta useimmiten olen tyytyväinen valintoihini. Niinpä ostin muutaman leimasimen. Ostohetkellä luulin todella käyttäväni jokaista leimasintani ja vieläpä useaan kertaan. Haaveilin jo tulevista kalenteriaukeamista, joihin leimailisin hammaslääkärikäynnin yhteyteen söpön hampaan, kirjoittaisin ylös ”what he said”, jotta muistaisin irvailla miehelle jälkikäteen ja miten leimailisin söpöjä siilejä syysaukeamilleni. Toisin kävi. Leimat ovat olleet minulla nyt yli puoli vuotta ja olen leimannut tasan kerran. Kerran! Ja senkin vain kokeilumielessä. Ajattelin myydä nämä ihanuudet eteenpäin, mutta sisälläni olevani pieni ääni kieltää myymästä: ”Mitä jos tarvitset niitä vielä joskus?” Näin ei luultavasti koskaan tule tapahtumaan, mutta en kertakaikkiaan voi luopua näistäkään kalenterituunausaarteistani. Aivan varmasti joskus vielä tulee se päivä, kun innostun todenteolla leimailemaan… Tai sitten ei.

-Heidi-

***

dsc_1110

Itselläni suurin hutiosto oli ehdottomasti Inkan jo mainitsemat muoviteipit. Mutta näiden lisäksi ihan kalenterimanian alkuaikoina ostin hullunlailla mitä vain tarroja. Nyt on jäänyt vähemmälle käytölle ns. lastentarrat ja 3D tai tarrat joissa on tarratassuja. Varsinkin nuo kohotarrat tekee kalenterista aivan liian pullean (se on sitä jo ilmankin niitä), lisäksi koristelu on todella haastavaa jos sivun kääntöpuolella on joku 3D/ -koho/ -tassutarra.

Krista

***

snkuva

Suurin virheostokseni kautta aikojen ovat ehdottomasti sticky notesit. Rakastan niitä palavasti, ne ovat söpöjä ja suloisia, mutta en oikeasti käytä niitä mihinkään. Jos teen kalenteriin ennalta merkintöjä, kirjoitan ne noteseille ja laitan kalenterin väliin, MUTTA en ikinä raaski käyttää niitä söpöjä pupuja tai muitakaan ihanuuksia vaan päädyn länttämään muistiinpanot perinteisille lappusille. Tämä sama ongelma on ollut minulla aina. Enkä opi. Ehkä joskus vielä.

XoXo, Mira J

***

pens

Suurin virheostos omalla kohdallani on ollut tolkuton määrä kyniä, joita en käytä, enkä myöskään tule koskaan käyttämään. Etsin aina niitä täydellisiä kyniä, jotka liukuvat paperilla täydellisesti, eivät sotke, eivät leviä, ovat tarpeeksi ohuita, eivät mene paperista läpi, tiedätte kyllä! Tämä loputon etsintä tarkoittaa tosiaan sitä, että hutiostoksia tulee edelleen tehtyä melko usein. Haluan kokeilla uusia kyniä, niin värillisiä kuin mustiakin, mutta mitkään yksilöt eivät kuitenkaan tunnu täydellisiltä. Kaikissa tuntuu olevan jokin vika. Eihän kynätilanteeni tosiaankaan täysin toivoton ole, mutta jos minulla on kolmen penaalin verran kyniä, joista käytän ehkä kymmentä – niin no, ei tuo täydellinenkään tilanne ole!

~ tiia

 ***

virheostos

Olin pitkään haaveillut tusseista, jotta voisin koristella kalentereitani hienosti eri väreillä. Ostin nämä ohuet tussit, jotka olivat värimaailmaltaan juuri sellaiset, mistä olin haaveillutkin. Valitettavasti nämä ovat jääneet täysin käyttämättä, koska en vaan tykkää tusseista. Mieluiten käytän mahdollisimman ohuita kuulakärkikyniä ja jatkan haaveilua eri värisistä kuulakärkikynistä.

-Piia-
 ***
valmiskuva

Voisinpa sanoa, etten ole tehnyt virheostoksia… Mutten voi. Joten en sano. Alkuhuumassa, varmasti kuten monilla muillakin, tuli haalittua kaikkea. Silloin mentiin heti-mulle-kaikki-tänne-nyt- periaatteella ja vaikka tiesin, etten jostain niinkään pidä, niin ostin sen silti jos halvalla sain. Nyt olen rauhoittunut ja olen pystynyt pitämään ostamisen kurissa. Käytän rahaa asioihin, joita käytän ja joista oikeasti pidän. Mietin pitkään minkä virheostoksen tänne kirjaisin. En oikein osannut päättää. Toisaalta olen päässyt kaikesta, mitä en käyttänyt, eroon lahjoittamalla niitä eteenpäin ja ilahduttamalla niillä ystäviäni. Eli ne eivät ole niinkään enää olleet virheostoksia. Mutta päädyin sitten tähän metalliseen piirrustuskehikkoon. Olen käyttänyt tätä vain ihan harvoja yksittäisiä kertoja, joten se oli virheostos. Se on kuitenkin mielestäni niin ihana, etten raaski tai tahdo siitä luopua, vaikka se onkin itselleni täysin turha. Haaveilen kuitenkin käyttäväni sitä joskus ja kannan sitä kalenterissani mukana, koska se mahtuu kalenterin taskuun ja näyttää hyvältä siellä. Eli ei ehkä sittenkään turha ostos? 😉

~Allu
***
photogrid_14788880901071

Virheostoksia on tullut varmasti useampikin, mutta yksi mitä ei ole tullut käytettyä ollenkaan on aliexpressistä tilatut muoviteipit. Näistä paistaa kaikki läpi, kuviot ei miellytä silmää, ja hajukin on paha. Näitä oli paketissa useampi kymmenen. Pari oli ihan kivan näköisiäkin, jos eivät olisi olleet muovia. Olenkin nyt lahjoittanut nämä lasteni askartelihin, ja he ovatkin olleet tyytyväisiä. Kuviotkin sopivat paremmin juuri lasten käyttöön kuin itselle kalenteriin.

-Sanna
***
img_1371

Virheostoksia on tullut tehtyä teipeistä sticky-noteseihin ja kyniin, leimasimiin ja muuhun härpäkkeeseen. Mutta maininnan arvoiseksi minulla nousee ihan itse kalenteri. Omistin jo yhden kalenterin, mutta nähdessäni videon Heidi Swapp-kalenterista, aloin himota sitä järkyttävän paljon. Ja yks kaks olinkin jo tilannut sen. Innoissani tuunasin muutaman aukeaman, mutta niin se vain jäi käyttämättömäksi kun totesin, ettei se ollutkaan minun juttuni. Onneksi fb-ryhmän kautta se pääsi uuden omistajan käsiin nopeasti.

– Mira R.