Avainsana: sekatekniikka

Art journalia ja taulu sekatekniikalla

Helou helou helou, Inka täällä näppiksen takana naputtelemassa. Meinasin jo alunperin kirjoittaa tänään siitä, miten en ole saanut oikein tartuttua mihinkään artteilu-hommiin hyvään toviin ja kalenterinkin tuunailut on sujuneet melkoisen autopilotilla. Sitten sainkin yökylään yhden oman lapseni serkuista, ja hänellä oli toiveissa askartelu. Siitä se ajatus sitten lähti, ja laitettiin taidetuokio pystyyn minä art journalini ja lapsi taulupohjan kanssa.

Ryhmässä aiheesta jo huhuilinkin, kun esivalmistelin askarteluja leikkaamalla lehdistä kuvia jo valmiiksi. Lehtileikkeiden lisäksi käytettiin töihin:

Glitterliimat olivat ehdottoman tärkeä osa töitä. Ne oli kyläilijä nimittäin halunnut vartavasten ostaa jotta voi niillä yhdessä askarrella meillä!

Pohjan työstäminen aloitettiin repimällä lehdestä suikaleita ja liimaamalla ne paikoilleen. Oma taaperoni sai tässä kohtaa osallistua repimällä omaa lehden sivuaan palasiksi myös – hyvin viihdytti tämä puuha!

Maaleihin tartuttiin seuraavaksi, ja lohdittiin kirkas värimaailma keltaisella ja pinkillä akryylimaalilla. Maalin kuivahdettua levitettiin sinne tänne kohopastaa sapluunoiden läpi haluttuihin kohtiin.

Tässä vaiheessa koitti ulkoilutauko, ja hetken kuivumisen jälkeen kävin vielä itse piipahtamassa sisällä liimaamassa isot kuvat erikeepperillä paikoilleen. Ennen ulos siirtymistä tietysti katsottiin kanssa-askartelijan kanssa valmiiksi haluttu kohta kissan kiinnittämiselle!

Kun ulkoilut oli ulkoiltu, oli hyvä hetki tehdä töille loppusilaukset iltapala-aikaa odotellessa. Valittiin yhdessä pöytään muutama washi, maalikyniä, valkoinen vahakynä ja tietysti ne glitterliimat. Dymokin tarttui matkaan ja lainalapsen taulu sai sillä tehtyjä ”miau”-tarroja koristeekseen.

Vaikka itse sanonkin, niin aikas kivat työt satiin kyllä aikaiseksi. Väripläjäykset! Ja nyt kun katsoin hieman tarkemmin näitä kuvia, huomasin että olen lahjakkaasti unohtanut lisätä aikomani tekstin omalle arttisivulleni… Onneksi se ei ole vaarallista!

Sadan päivän haaste

Helmikuun alkupuolella luin jostakin Instagram-julkaisusta #the100dayproject-haasteesta. Sen ideana oli tehdä jotain luovaa sadan päivän ajan, julkaista tuotos Instassa ja tehdä taiteellisesta toiminnasta päivittäinen rutiini. Hetken mietittyäni päätin osallistua. Toteutustavakseni valitsin ATC-kortin kokoiset pohjat, jotka koristelisin eri tavoin ja liittäisin yhteen saranarenkailla. Päätin leimailla jokaiseen korttiin myös jonkin sanan. 13.2.2022 tein haasteen ensimmäisen kortin, jonka sana oli ”kesken”.

Jossain vaiheessa päätin, että tekisin aina 25 korttia yhdellä kielellä ja sitten siirtyisin vaihtelun vuoksi toiseen. Koska olen kiinnostunut suomen sukukielistä, oli helppo valita suomen jälkeen seuraavaksi kieleksi viro, jota olen opiskellut pääaineenani. Yritin keksiä aina välillä jotain uusia tekniikoita, kuten kortissa ”võrk” (verkko), jossa ompelin nylonlangasta tähtimäisen verkkokuvion ympyrälävistäjällä tekemääni reikään. Kortista tulikin yksi suosikeistani. Kuitenkin huomasin jo melko alkuvaiheessa, että olen löytänyt oman juttuni, jota toistan – teen ennen muuta värikkäitä töitä, tykkään töpöttää pohjat akryylimaaleilla ja käyttää maalikyniä sekä vesivärejä.

Noin kolmenkymmenen kortin jälkeen haasteen mielekkyys alkoi epäilyttää. Sata päivää on hurjan pitkä aika. Rutiini alkoi kuitenkin muodostua. Tein kortin yleensä illalla ja julkaisin kuvan Instagramissa seuraavana päivänä. Sain joitakin seuraajia, jotka kannustivat ja kommentoivat kuvieni alle, sillä olikin todella suuri merkitys, että jaksoin jatkaa.

Viron jälkeen valitsin uudeksi kieleksi pohjoissaamen, jota yritän epätoivoisesti itseopiskella. Nyt kokeilin perunapainantaa kortissa ”áhkku” (isoäiti) ja kollaasitekniikkaa kortissa ”giehta” (käsi). Viimeiset 25 korttia tein vatjan kielellä, joka on lähes sukupuuttoon kuollut kieli. Sillä on tällä hetkellä maailmassa jäljellä enää muutama puhuja. Tein kortin, jossa oli kolmiulotteisia elementtejä: ”naizikko” (nainen), ja löysin alkoholimusteiden ihanuuden, kuten näkyy haasteen vihonviimeisessä kortissa ”lõppu” (loppu).

Sadan päivän haasteen aikana tunnelmat vaihtelivat alun innostuksesta turhautumiseen ja lopun voitonriemuun. Tätä ennen kaikki lyhyemmätkin luovuushaasteet olivat jääneet minulta kesken. Sadannen kortin sain valmiiksi 23.5.2022. Vannoin, etten tekisi vähään aikaan mitään ATC-kortin kokoista, mutta niin vain väkersin samantien kolme ATC:tä Kalenterimanian Kässäfestareiden vaihtoon! Ehkä luovasta toiminnasta tuli tosiaankin tapa? Nyt on kuitenkin tunne, etten ainakaan vähään aikaan näin mittavaan haasteeseen ryhdy.

Instagramista löytyy tällä hetkellä yli kaksi miljoonaa julkaisua hashtagilla #the100dayproject. Monet ovat tehneet kuvataidetta eri tavoin, mutta joku on esimerkiksi virkannut nukkekodin sängynpeitettä, toinen kirjonut ja kolmas soittanut joka päivä kappaleen ukulelella. Yksi hullunhauskimmista projekteista on ollut tilillä @jarosmutna – tekijä on julkaissut sadan päivän ajan kuvan rinkelistä (pretzel) hyvin luovalla tavalla toteutettuna!

Kaikki omat haastekuvani löytyvät Instan tililtä @saksetjamaalia sekä hashtagilla #the100dayprojectkatja.

– Katja