Avainsana: silkkipaperi

Mixed mediaa Lauran kanssa – enemmän on enemmän

Muistikirja on saatu Vihkokaupalta.

Moikka moi! Mielessäni on jo hetken aikaa kytenyt idea postaussarjasta, jossa hypätään yhdessä mixed median maailmaan. Tämän sarjan aikana olisi tarkoitus käydä läpi erilaisia mediumeita ja myös kurkata, mitä kaikkea kotoa löytyvistä asioista voisi hyödyntää mixed media töissä. Innostuin itse art journalista ja sen myötä mixed mediasta noin kolmisen vuotta sitten saatuani yhteistyössä tämänhetkisen taidepäiväkirjan virkaa toimittavan Dingbats Pro muistikirjani. (Matkaani vasta-alkajasta innostuneeksi uuden kokeilijaksi voikin lukea vanhasta postaussarjasta täältä.)

Tänään lähdemme rakentamaan sivua ”valmiiseen pohjaan”, nimittäin washien jämäpala sivulleni. Törmäsin todella pitkä aika sitten jossain päin somea klippiin, jossa kaikki kalenteriaskartelusta ylijääneet washin palaset liimattiin yhteen sivuun ja siitä se idea sitten lähti. Nyt sivu oli täyttynyt sen verran, että oli enemmän kuin hyvä hetki lähteä hyödyntämään tätä.

Washien palaset eivät vain tuo työn pohjaan väriläiskiä, mutta ne toisivat myös paljon pientä tekstuuria, mikäli päälle vedettäisiin suoraan vain maalia. Itse en halunnut kuitenkaan lähteä täysin peittolinjalle, joten nappasin muutaman neutraalin sävyisen matta-akryylimaalin ja levitin palettiveitsellä värejä summamutikassa sivulle.

Parasta väriterapiaa onkin juuri se, ettei aina liikaa mieti mihin mitäkin laitetaan tai miltä se näyttää. Niinpä otin muutaman vahaliituvärin ja vedin aluksi silmät kiinni sinne tänne ”sotkua” ja lopulta lisäsin toisella värillä vielä samoille kohdille lisää väriä. Vaikka olin kuivannut akryylimaaliani lämpöpuhaltimella, paksummissa kohdissa maali oli edelleen aavistuksen märkää, mutta en antanut sen haitata menoa, olihan minulla edelleen pohjatyöt työn alla.

Yksi lempikierrätysmateriaaleistani art journalissa on ehdottomasti askartelutavaratilausten mukana tulleet silkkipaperit. Säästän nämä joka kerta, koska rakastan tekstuuria, mitä näillä saa aikaan sellaisenaan tai maalien alla. Revin muutaman suikaleen paperista ja rypistelin niitä ennen liimaamista paikoilleen. Liimana käytän lähes aina gel mediumia, jota voi kiinnittämisen lisäksi käyttää maalien paksuntamiseen. Omani on mattaversio, jonka lisäksi on olemassa gloss, joka lisää työhön samalla kiiltoa.

En pahemmin suunnittele tekemisiäni sen suuremmin vaan olen enemmän matkalla inspiroituja. Värimaailma tähän mennessä saikin minut tarttumaan yhteen uusimmista PET-teipeistäni. Tämä on kuitenkin läpikuultavaa washipaperia, joten liimasin ensin haluamani kuvat tarrapaperille, josta ne sitten uudemman kerran leikkasin irti. Kaivelin varastoistani vielä yhden paperikon sivun ja repäisin askartelukäyttöön hankitusta kirjasta muutaman suikaleen kerrostusta varten.

Nämäkin kaistaleet liimasin paikoilleen aiemmin mainitulla gel mediumilla, joka on kyllä luottotuotteeni. Kuvassa näkyy selkeästi miltä geeli näyttää ennen kuivumistaan. Sinertävä sävy kuitenkin katoaa kuivumisen myötä ja muuttuu täysin värittömäksi. Gel mediumilla voi myös suojata työn lopuksi, mutta liian paksun kerroksen laittaminen saattaa aiheuttaa tahmaisuutta, jolloin muistikirjan sivut saattavat hieman tarrata toisiinsa. (Toisaalta samaa ongelmaa esiintyy myös ihan akryylimaalien kanssa ja näihinkin on onneksi olemassa useita ratkaisuja.) Kuvasta poiketen liimasin tässä vaiheessa myös kaksi hahmoa paikoilleen.

Kuten jo tämän postauksen otsikko kertoo, more is more – enemmän on enemmän. Koska sivun lähtökohtana oli kymmeniä washipalasia, tiesin jo valmiiksi sivun tulevan täyteen eri elementtejä. Kaivoin seuraavaksi sapluunan, Mementon mustetyynyn ja musteenlevittimen. Töpöttelin palloja jonoiksi sinne, mihin ne näyttivät sopivan, varsinkin hahmojen läheisyyteen. Sapluunassa pallokuviointi oli pieni, mutta helppo kohdistaa ja näin ollen jatkaa samaa kuviointia pidemmälle. Eri pinnat antoivat musteelle ihanasti eri värisävyjä ja joissain näkyy kivasti, kuinka vesiliukoinen muste ei ole edes tarttunut kummemmin.

Työ näytti vielä kaipaavan jotain, joten nappasin Uni Poscan valkoisen maalitussin ja alkuun laitoin muutamia pisteitä sinne tänne mustepallojen sisälle. Työ näytti edelleen tyhjältä, jonka seurauksena halusin muutamia viivoja vielä kaveriksi ja pari spiraalikuviota pääsi myös koristamaan osaa palloista.

Koska taustassa oli paljon samaa vihreää, kuin hahmoissakin, päädyin lopulta rajaamaan kummatkin hahmoista valkoisella ja lisäämään ääriviivojen ulkopuolelle vielä efektiä korostamaan muutamia pisteitä. Rakastan myös maaliroiskeita, mutta tällä kertaa aiheutin ne pumppaamalla ”liikaa” maalia tussista ulos ja sen avulla sitten roiskin sitä työn päälle. Lopuksi kaivoin vielä muutaman tekstitarran, jotka puhuttelivat minua tähän työhön liittyen.

Ja valmista tuli! Tässä mixed media työssä käytimme jopa 8 eri elementtiä, mikäli en nyt ihan väärin laskeskellut. Kotoa ei tarvitse löytyä armeijalle sopivaa määrää taidetarvikkeita, jotta mixed median pariin voisi hypätä. Ensi kerralla tehdään kuitenkin jotain simppelimpää työtä, joten sillä aikaa, nähdään ryhmän puolella.

-Laura S.

P.S. Mikäli jokin tietty mixed media asia kiinnostaa, otan enemmän kuin mielelläni vastaan ehdotuksia.

ATC-kortti aiheella talvi – Carita

Tämänkertaisen ylläpidon haastepostauksen aiheena oli tehdä ATC-kortti talviteemalla. Minä en ole kummoinenkaan askartelija, joten jännitin kortin tekoa paljon jo etukäteen. Ei varmaankaan tarvitse siis erikseen todeta, että tämä oli ensimmäinen ATC-korttini ikinä. Kun vielä tajusin, miten pienestä kortista (64mm x 89mm) on kyse, olin entistäkin epätoivoisempi. Ei kuitenkaan auttanut muu kuin tarttua härkää sarvista ja lähteä katsomaan mitä lopulta saisi aikaan!

Aloitin leikkaamalla mustasta kartongista oikean kokoisen palan korttipohjaksi. Näin joskus viime vuoden puolella ryhmässä hauskan tekniikan, jossa akryylimaalilla ja elmukelmulla oli tehty kuvoita ATC-kortin taustaksi. Halusin kokeilla tätä ja sekoitin sinisestä ja valkoisesta akryylimaalista mielestäni sopivan, talvisen sävyn. Maalasin kartongin sillä ja lätkäisin päälle rypistettyä elmukelmua. Annoin korttipohjan tämän jälkeen kuivua ihan rauhassa.

Kun pohja oli kuiva, revin elmukelmun varovasti pois. Lopputulos ei ollut ihan sellainen mitä olin ryhmässä nähnyt, ja epäilinkin laittaneeni pohjaan liikaa maalia. Sain kuitenkin aikaiseksi ihan hauskan röpelöisen pinnan, joten päätin sen olevan riittävän hyvä. Tämän jälkeen laitoin korttipohjaan kaksi ohutta palaa hopeista washia, koska halusin aloittaa kortin varsinaisen sisällön tekemisen jostain tutusta ja turvallisesta. Liimasin washin kahden vastakkaisen kulman yli.

Jostain syystä heti korttia ja sen teemaa ensimmäistä kertaa miettiessäni mieleeni tulivat paperista askarreltavat lumihiutaleet, jollaisia lähes jokainen on joskus koulussa päässyt tekemään. Halusin siis tehdä pari sellaista ATC-korttiini. Ongelmaksi muodostui hyvin nopeasti se, että hiutaleiden pitäisi olla todella pieniä mahtuakseen korttiin. Tavallisen tulostuspaperin jouduinkin hylkäämään hyvin nopeasti, koska sen leikkaaminen niin pieneksi taitettuna ei edes suhteellisen terävillä saksilla onnistunut.

Päätin kokeilla hiutaleiden tekoa silkkipaperista. Kirosin ideaani muutaman kerran leikellessäni silkkipaperista pieniä neliöitä ja taitellessani niitä pieniksi kolmioiksi. Piirsin lyijykynällä etukäteen merkit siihen mistä kohtaa aioin leikata, koska olin varma, että muuten leikkaisin helposti liikaa. Muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen sain aikaiseksi kaksi ihan siedettävän näköistä lumihiutaletta, joiden päätin kelpaavan hyvin tähän tarkoitukseen.

Ennen kuin ehdin edes ajatella hiutaleiden liimaamista, alkoi päässäni muodostua eräänlainen idea. Minulla soi jo valmiiksi päässä Frozen-elokuvasta tuttu Let it go -biisi, ja totesin, että voisin napata siitä lainauksen korttiini. Päätin sitten samalla yhdistää korttiin muutakin Frozen-teemaista. Tulostin netistä löytämäni mustan Elsa-silhuetin ja leikkasin sen melkein ääriviivoja pitkin. Totesin, että pieni valkoinen reuna saa suosiolla jäädä.

En halunnut liimata Elsaa korttiin sellaisenaan, vaan halusin sille jonkinlaisen taustan. Löysin laatikostani mintunvihreän kakkupaperin ja päätin hyödyntää sitä. Leikkasin kakkupaperista sopivan kokoisen palan ja liimasin sen ATC-korttiini oikeaan alakulmaan. Tämän jälkeen liimasi Elsa-silhuetin sen päälle.

Tässä kohtaa oli hyvä hetki kiinnittää korttiin myös aiemmin askartelemani lumihiutaleet. Päätin olla olematta turhan tarkka siitä mihin kohtaan kiinnitän mitäkin ja mennä fiiliksen mukaan. Toki myös kortin rajallinen koko hieman vaikutti sommitteluun.

Lumihiutaleet kiinnitettyäni palasin Let it go -biisin lainaukseen. Päädyin valitsemaan lauseen “The cold never bothered me anyway.” Naputin dymolla jokaisen sanan erikseen ja liimasin ne sitten korttipohjaan. Osa kirjaimista jäi hieman hailakoiksi, mutta päätin ettei se häiritse minua liikaa ja annoin asian olla. Ihan lopuksi liimasin korttiin vielä pari lumihiutaleen muotoista paljettia, jotka satuin löytämään laatikosta.

Siihen nähden miten paljon kortin tekeminen minua jännitti ja miten paljon sähläämistä prosessiin kaiken kaikkiaan sisältyi, olen tyytyväinen lopputulokseen. Nyt voin ainakin sanoa edes kerran elämässäni tehneeni ATC-kortin.

-Carita 

Minua ennen ATC-kortin ovat askarrelleet AJ, Milja, Piia, Inka, Mirppu, Nanna ja Suvi.