Avainsana: Tärkeä harrastus

Pysähtyminen kiireen keskellä

Meillä kaikilla on varmasti kausia, kun arki painaa päälle ja tuntuu siltä, ettei riitä aika enää mihinkään niin sanotusti ylimääräiseen. Nyt syksyn tehdessä tuloaan huomaan, että se hetki on jälleen täällä. Töissä pitää kiirettä kesälomien jälkeen ja päivät tuntuvat olevan toinen toistaan pidempiä, vaikka samalla valon määrä vähenee kovaa vauhtia. Lisäksi neljän kuukauden ikäinen koiranpentu pitää huolen siitä, että vapaina hetkinäkin on taatusti jotain tekemistä (ihan oikeasti, tässähän pitäisi olla silmät selässä!)

Kiireen puskiessa päälle tulee aina hassusti ensimmäisenä nipistettyä lisää aikaa joko omien yöunien tai itselle tärkeiden asioiden kustannuksella. Tai niin minä yleensä olen tehnyt. Nyt kuitenkin päätin, että tällä kertaa tilanne saa luvan olla toinen. Olen viime aikoina löytänyt ryhmästä paljon inspiraatiota ja vaikka en välttämättä ehdikään antaa kalenteriharrastukselle ja muulle luovalle tekemiselle niin paljon aikaa kuin toivoisin, olen saanut paljon iloa muiden kuvista ja kirjoituksista. Olen nauttinut keskusteluista ihmisten kanssa ja ammentanut paljon hyvää mieltä tuosta yhteisöllisyydestä, joka ei katoa mihinkään, vaikka minä joskus olisinkin kiireisempi.

Olen koittanut löytää päiviini niitä pieniä hetkiä, jolloin keskityn ihan vain itseeni ja kalenteriini. Usein se on ollut lähinnä muutaman pienen merkinnän kirjoittamista tai lukutrackerin ruutujen värittämistä, mutta tuntunut silti tosi tärkeältä. Ne ovat sellaisia pieniä muistutuksia siitä, miten tärkeää on pitää kiinni itselleen merkityksillistä asioista, vaikka joskus arki koittaakin päättää toisin. Silloin sitä arkeakin jaksaa taas vähän paremmin, kun ei anna itsensä ihan kokonaan hukkua kiireeseen ja jatkuvaan hälinään.

Aiempiin kiirekausiin verrattuna olen siis nyt yrittänyt opetella pysähtymään. Välillä täytyy muistuttaa itseään (tai joku muu muistuttaa) hengittämään. Koenkin vahvasti, että ryhmässä ja sen meiningeissä mukana pysyminen on minulle eräänlaista hengittämistä. Siellä ja askartelun parissa vietetyt hetket, olivat ne välillä miten ohimeneviä tahansa, ovat iso osa minua ja sen osan haluan myös säilyttää kaikkina vuoden päivinä.

On tälläkin kolikolla sitä paitsi se positiivinen kääntöpuolikin. Kiireestä huolimatta rakastan syksyä ja olen usein luovimmillani juuri syksyisin, puhumattakaan siitä, että pian taas pääsee käpertymään lämpimiin villapaitoihin ja nauttimaan pimenevistä illoista kynttilänvalossa.

Lempeyttä ja pysähtymistä kaikkien arkeen,
Carita

Kalenterimania puolisoni silmin – AJ

Kun harrastus saavuttaa tietyn vakavuustason, se väkisinkin näkyy harrastajan elämässä ja arjessa. Minulle kalenterituunaus on ollut alusta asti todella tärkeä harrastus. Vaikka kaikki tuunauksessani vaihtelee säännöllisin väliajoin, sen tärkeys minulle pysyy ja kasvaa koko ajan. Sen ovat myös läheiseni huomanneet, uskokaa tai älkää. Itseasiassa puhun kalenterituunauksesta ja Kalenterimaniasta kaikille, ketkä vähänkin asiasta kysyvät tai aihe liippaa senhetkistä keskustelunaihetta. Tällä kertaa kerron harrastuksestani puolisoni näkökulmasta! Esitin raukkaparalle erinäisiä kysymyksiä ja jaan vastaukset kanssanne! Tämä haastattelu on pilke silmäkulmassa tehty eli nou hätä, miestä ei vahingoitettu missään vaiheessa tämän prosessin aikana.

Mikä on Kalenterimania?

”Se on sellainen päivämääristä tykkäävien ryhmä.”

Mikä kalenteri minulla on tällä hetkellä käytössä?

”Vastaan Jari Sillanpää.”

Osaatko nimetä kauppoja, joista voi ostaa kalenteritarvikkeita?

”Joo! Suomalainen kirjakauppa, Esson baari, Klemmarikellari ja Erin Brockovich.”

Mikä on Happy Mail?

”No iloista postia. Paljon peukalonkynnenkokoista sälää kuoressa tuntemattomille ihmisille.”

Mikä on plannercharm?

”Charmikas suunnittelija. Kuka näitä oikeesti tietää? JA KEKSII?”

Mikä on Bullet Journal?

”Onko se joku sellainen pieni kirjanen? En mä tiedä mikä muu se voi olla. Oliko tää kuulustelu jo tässä?”

Mitä on washiteippi?

”H*lvetin pieni maalarinteippi jolla ei ainakaan korjaa mitään.”

Osaatko nimetä kalenterimerkkejä?

”Joo! Allakka, Päijät-Hämeen jätekeskuksen kalenteri ja… sit on se… se onko se nyt Jokamieskalenteri?”

Mitä minä käytän kalenterituunauksessani?

”Washiteippiä, tarroja, paperia, niittejä, kaikki mahdolliset koristeet, Epson-tulostimen väripatruunat ja kämpän kaikkia saksia – samaan aikaan. Ja niitä ei enää koskaan löydy.”

Näihin kuviin ja tunnelmiin sitten! Muutamassa kohdassa oli kyllä pakko vähän repeillä nauruun, mutta muutoin kunnioitin hänen vastauksiaan tilanteen vaatimalla vakavuudella. En kyllä muista, että olisin Esson baarissa harhaillut etsimässä kalenteritarvikkeita. En edes halua tietää millainen on ”Jokamieskalenteri”, mutta näen sieluni silmin sen miesvaltaisen työpaikan kahvihuoneen seinällä. En välitä niin ikään tietää, missä vaiheessa Jari Sillanpää tuli tuunailuihini mukaan – veikkaan, että samaan aikaan kuin NIITITKIN. Mitä ihmettä? Ikinä, koskaan, milloinkaan en ole…! Epsonin mustepatruunajuttu on totta. Ja ne sakset. Kaikki ne sakset…

Ei varmastikaan jää kenellekään epäselväksi, että arjessamme harrastukseni näkyy aika vahvasti. Aiemmin puolisoaan on haastatellut Inka, ja häneltä on luettavissa osat 1 ja 2. Nanna kertoo blogissa myös millaista on, kun puolisona on plannertyttö ja sen voi lukea täältä. Aiemmin ylläpidossa olleen Eijan kumppani on myös kertonut omia ajatuksiaan harrastuksen sivustaseuraajan roolista.

Hauska kuulla kuinka monessa taloudessa on harrastus koettu! Edelleen olen kalenterimaanikko ja ylpeä siitä! Ja miehellä riittää vielä huumoria, joten homma kondiksessa.

Iloista viikkoa kaikille!

-AJ