Avainsana: tarrat

Helpot tee-se-itse kirjanmerkit

Luminen tervehdys keskiviikkoosi! Tässä postauksessa ajattelin esitellä ihan superhelpon ja nopean kirjanmerkki-idean. Olen itse innostunut taas pitkästä aikaa lukemisesta, ja useampi kirja on samaan aikaan kesken, joten tarvitsen luonnollisesti useamman kirjanmerkin.

Pienen kokonsa ansiosta tähän on tosi helppo käyttää pientä askartelusta jäänyttä paperi- ja pahvisilppua (mitä, en kai oo ainoa, joka säästää ihan kaiken pienimmänkin paperirippeen?) etkä koristeluiden lisäksi tarvitse kuin liimaa, sakset ja ripauksen luovuutta! Näitä voi tehdä joko tosi yksinkertaisesti tai käyttää paljon aikaa, ihan oman maun mukaan.

Kirjanmerkit sopivat myös kivaksi itsetehdyksi lahjaksi, josta voi tehdä juuri saajansa näköisen. Näistä saa myös hyvin sivumerkkejä kalenterin väliin.

Säästä kaiken (ruskean) kartongin mitä vain voin, sitä kertyy paketeista, kirjekuorista ja erilaisista pakkauksista. Kaivoin varastosta myös vanhoja kirjansivuja ja vähän koristepaperia. Lisäkoristeluun meinasin käyttää vähän washiteippiä ja tarroja.

Aloitetaan leikkaamalla kaksi suikaletta kartonkia. Tässä voi ihan oman maun mukaan valita leveyden, itse tein näistä noin 4 cm:n levyiset. Toinen palanen on paljon lyhyempi kuin toinen. Lyhyempi pala liimataan ”vastakappaleeksi” pidemmälle palalle yhteen yläreunasta, n. 1,5 cm mitalta.

Käytin Fiskarsin leikkuria, mutta tämä onnistuu tietysti myös saksilla.

Näin yhteen liimattuna kartongin palaset muodostavat merkin, joka jää jämäkästi sivuun kiinni.

Aloin kerrostella paperia ja ruutuwashia kartonkiliuskan päälle.

Merkki kaipasi ehdottomasti myös kirjatarroja, joten kerrostin niitä muutama.

Loppusilauksena tein rei’ittimellä reiän ja pujotin washia läpi Tian ohjeiden mukaisesti.

Kaiken kaikkiaan tekemiseen meni noin 20 minuuttia, ja iso osa siitäkin ajasta oikeastaan vain sommitteluun ja pähkäilyyn, että mitäs sitä tekisi tähän. Yleensä kun touhuan askartelun parissa, mulla ei ole heti alusta mitään selkeää visiota, että miltä lopputuloksen tulisi näyttää. Teen yleensä vähän kokeilullisemmin, eli saatan toteuttaa kaiken koristelun ihan lennosta. Aloitukseen riittää yleensä vain visio värimaailmasta.

Halusin tehdä vielä vähän pienemmän kirjanmerkin, joten leikkasin taas kaksi saman levyistä, mutta eri pituista kartonkisuikaletta.

Tässä kuvassa näkyy hyvin, miten kartonkipalaset liimataan toisiinsa, eli kirjan sivu sujautetaan niiden väliin kuten sakset tässä.

Kerrostelin taas paperia ja washia taustaa varten.

Kirjat ovat ”lippu seikkailuun”, joten kaivoin muutaman koristepaperilipun ”lisämausteeksi”.

Liput olivat turhan vaaleita, joten käytin vähän mustetta niiden tummentamiseen. Tämän tyyppinen tuunailu on jo ihan omasta viitsimisestä kiinni. Vähemmälläkin olisi selvinnyt, mutta tykkään lopputuloksesta.

Koska vedin tämän kirjanmerkin tuunailun jo ihan överiksi, etsin vielä leimailutarvikkeitteni joukosta kirjainleimasimet. Näillä kirjanmerkki saisi loppusilauksensa.

Tekstasin leimasimilla pienet tekstinpätkät lippujen päälle.

Jos kirjanmerkkejä haluaisi käyttää esimerkiksi tabeina kalenterin välissä, merkin ylälaitaan voisi kirjoittaa merkattavan kohdan tai liimata tekstitarran. Olisin myös voinut käyttää kirjainleimasimia tähän.

Sellainen tuunailutuokio tällä kertaa! Toivottavasti inspiroin myös muita kokeilemaan näiden tekemistä.

Loppukaneettina voisin mainostaa, että jos oot lukevaa sorttia, meillä on ryhmän kesken menossa oma 2023 lukuhaaste, josta voit lukea täältä. Nähdään ryhmässä, kivaa loppuviikkoa! <3

-Emmi

Maanantain ajatuksia

Muistikirja saatu yhteistyössä Otavalta.

Hyvää viimeistä helmikuun maanantaita. Ette varmasti ole välttyneet ryhmässä kuulemasta Kalenterimanian ja Otavan yhteistyössä suunnittelemista muistikirjoista. Heti, kun tiesin näiden söpöliinien olevan tulossa minulle, päätin että toisesta tulee minulle päiväkirja.

Olen aiemmin maininnutkin, miten olen nuorempana pitänyt päiväkirjaa ja nyt myöhemmin se on korvautunut sitten bullet journalilla. Nyt kun teen bujoa kevyemmällä otteella on taas tarve päiväkirjalle kutkutellut mielenpohjalla.

En kuitenkaan aio rakennella minkäänlaisia tarkkoja raameja asialle, vaan enemmän rennolla otteella tehdä. Muistikirja kun on kokoa A5 niin siihen on hyvä upottaa kaikki pitkään hillotut lehtileikkeet ja isommat kuvat. Varsinkin kun ei sitä tekstiä aina niin hirveästi tule.

Ajattelin myös, että se on hyvä pitää samalla reissupäiväkirjana ja keräillä sinne muistoja väliin. Minulla kuitenkin löytyy jo niin moneen eri käyttötarkoitukseen erilaisia vihkoja. En nimittäin halua tämän jäävän kesken, sillä pitkäjänteisyys asioiden suhteen ei ole minun juttuni. Jos en osaa sitoutua työpaikkaan tai ihmiseen niin kuinkas sitten päiväkirjaan. No vitsi vitsinä, luultavasti. Helposti vaan aina uuden muistikirjan tai vihkon aloittaminen saa ne vanhat keskeneräiset unohtumaan.

Mukavaa hieman jo pilkistelevää kevään alkua ja jatketaan jutustelua ryhmän puolella.

Katja