Avainsana: torstai

Kirje vuodelle 2024 – Janita V.

Hei 2024,

olen aiemmin ollut niitä ”New Year, New Me” -tyyppejä, jotka lupaavat aina vuoden alussa aloittaa jonkinlaisen elämäntapamuutoksen. Ostetaan jäsenyys kuntosalille, aloitetaan joulun herkuttelun jälkeen dieetti ja unohdetaan koko lupaus maaliskuuhun mennessä. Omalla kohdallani olen todennut, että on aivan turha tehdä minkäänlaisia lupauksia, kun en niitä kumminkaan pidä. Miksi tuhlata energiaa johonkin vain sen vuoksi, että uudenvuoden lupauksia kuuluu tehdä. Tuleeko paine uudistumiseen jostain ulkopuolelta? Media syöttää meille jatkuvasti uusia ideoita, joita aivomme imuroivat sisäänsä tietämättämme. Pysähtyessä miettimään saatat huomata, että juurisyy lupaukselle ei olekaan sinä itse vaan jokin ulkopuolinen tekijä. Oletko miettinyt, jos et tänä vuonna lupaisikaan mitään, ei paineita, ei turhia odotuksia.

Ei lupauksia vaan toiveita ja haaveita. Haluan tänä vuonna keskittyä enemmän omaan hyvinvointiin. Toivon löytäväni jaksamista aloittaakseni ADHD-tutkimukset ja saavani Perjantaipäiväkirjoissani esille tuomani 99 muuta kanavaa jonkinlaiseen järjestykseen pääni sisällä. Toivon tämän auttavan myös siihen, että tulevaisuudessa minun on helpompi saada aloittamani työt tehdyksi. Toivon, että saan luettua kaikki #PorttolaLukee24 -haasteen 12 kirjaa vuoden loppuun mennessä. Toivon myös löytäväni uudelleen innon vesiväreillä maalaamiseen ja monipuolisempaan kalenteriaskarteluun.

Varovaisesti haaveilen uuden harrastuksen aloittamisesta tai vanhaan palaamisesta. Viime viikkoina mielessäni on käynyt ajatus siitä, että haluaisin aloittaa tanhun uudelleen. Samalla mietin osaanko enää mitään ja olenko liian vanha aloittamaan tanssia uudelleen. Mitä jos kehoni ei löydäkään rytmiä enää samalla tavalla kuin vuosia aiemmin. Työnantajan tarjoamaan savityöryhmään ilmoittautumisen missasin loppuvuodesta, mutta kenties yritän päästä mukaan nyt keväällä. Haaveilen myös pidennetyn viikonlopun reissusta Berliiniin tai Lontooseen keväällä puolisoni kanssa.

Ennen kaikkea toivon vuoden 2024 olevan hyvä, kun ei aseta rimaa liian korkealla on kaikki sen yli menevä vain plussaa.

-Janita V.

Kirje vuodelle 2024 – Suvi

Jaahas.

Sillä sanalla aloitan, kun kysytään tulevan (jo kuluvan) vuoden fiiliksistä. Jaahas. Nyt eletään ”jo” helmikuuta, mikä tarkoittaa omalla kohdallani, että vuosi on toden teolla lähtenyt jo käyntiin. Henkilökohtaisessa elämässä asiat hakevat hieman uomiaan ja meidän perheen naisväki totuttelee taas osa-aikaisesti päiväkotiin; niin hoidokkeina kuin hoitajanakin. Mitään kummallista spektaakkelia en odota tältä vuodelta, ja oikeastaan jopa toivon kaikista eniten, että saattaisin elää tasaisen paksua ja harmaata arkea niin pitkään ja paljon kuin mahdollista. Soisin kaikkien läheisteni pysyvän terveenä, tai ainakin niin terveenä kuin mahdollista. Itselleni toivoisin yhä jatkuvaa kehittymistä ja edelleen kuntoutumista AD/HD:n kanssa, mutta myös armoa ja höllentämistä.

Tänä vuonna haluaisin löytää sisäistä rauhaa ja omaksua tunteen siitä, että minä olen minun elämäni ohjaimissa. Usein ajaudun tilaan, jossa elämä vie ja minä valun perässä. Nyt haluan saada fokuksen asetettua ja pidettyä siinä, että minun oman elämäni langat ovat minun käsissäni.

Mitä tähän kalenteriharrastukseen tulee, on varmasti eniten siunaus, että on haksahtanut tällaiseen lajiin. Kun muistettavia, tehtäviä ja tapahtuvia asioita sekä kaikkea muuta on yllin kyllin, on jo joku ajatus siitä, miten, mihin ja miksi merkataan jotkin asiat. Aion vakaasti pysyä Note Minissäni, mutta töihin olen ottanut ”työraamatuksi” ison viivoitetun muistivihon, jossa on jaoteltuna söpöillä tabeilla eri osiot. Ja totta tosiaan, löysät on otettu pois. Työelämään paluu toi tullessaan myös opintoja ja ehkä vähän sellaista toivottuakin ”rotia”, puhtia. Välillä päivät venyvät varmasti ympäripyöreiksi, mutta näiden päivien vastapainoksi on vielä onneksi enemmän vapaapäiviä, joina keskittyä palautumiseen ja oman pienen perheemme arkeen. On aikaa nähdä läheisiä, kahvitella ja herkutella. Toivon myös, että tämä vuosi elvyttäisi taas vähän Kalenterimanian miittiskeneä ja päästäisiin taas hipelöimään toistemme tinkelitankeleita ja kalentereita oikein olan takaa.

Joten hei, 2024, please be gentle!

Suvi