Avainsana: valkoisen paperin kammo

Valkoisen paperin kammoa ja valmistautumista tulevaan

Project365 2024 saatu yhteistyössä Ajastolta.

Kuten otsikko kertoo, on omassa plannerissa ollut viime aikoina hiukan hiljaisempaa. Aloitin hiljan uudessa työpaikassa, se vaatii aina melko paljon totuttelua. Olettekin osin tätä jo päässeet ryhmässä mun kanssa myötäelämään.

Toisaalta se tarkoittaa, että vaihtelevat työvuorot vaatii tulla merkityksi planneriin, mutta koska energiaa menee valtavan paljon tällä hetkellä uuden opetteluun tuntuu ettei musta jää kalenterin sivuille tällä hetkellä juuri muuta kuin muistilappuihin merkityt työvuorot ja pikaisesti ylös kirjattu ostoslistan pätkä. Tai jos päädynkin kirjoittamaan viikon post-it lapuilta kalenteriin jää koristelu todella vähäiseksi – yleensä sekin tulee lisättyä vasta aivan viikon lopulla kynämerkintöjen sekaan.

Ajatukset alkavat kääntyä jo kovasti tulevaan vuoteen eikä vanha ja tuttu kalenteri ehkä senkään vuoksi meinaa innostaa. Ikäväkseni huomaan jälleen, että niin innoissani, kun uusista kalentereista olenkin, tuntuu niiden käyttöönotto todella vaikealta kuten aina. Niitä on odottanut niin pitkään, että ensimmäiset merkinnät tuntuvat melkein kalenterin pilaamiselta. Eihän kukaan oikeasti tule sormea heristämään siitä miten ja milloin minä kalentereitani käytän mutta ilmiö on ollut olemassa vuosi toisensa perään lähes niin kauan kuin muistan. 

Tällä kertaa koitan pehmittää uuteen planneriin liittyvää valkoisen paperin kauhua lähestymällä ensin sellaisia “ylimääräisiä” aukeamia kuten syntymäpäivät. Niiden ylös merkkaamista tuskin voi millään lailla pilata. Ja jos jotain nyt menisikin pieleen, koetan muistaa, että aina on korjauskynää ja teippiä joten peruuttamatonta “kamaluutta” en voi plannerilleni tehdä. Onnekseni Ajaston Project 365:ssä on runsaasti näitä ajatuksen tasolla helpommin lähestyttäviä aukeamia, joilla voin niin sanotusti lämmitellä suhdetta uusiin kalentereihin vielä ennen vuoden vaihtumista.

Onko teillä muilla valkoisen paperin kammoa liittyen uusiin kalentereihin vai hyökkäättekö heti täyttämään sivuja, kun menoja tulevalle vuodelle on tiedossa?

-Janita

Onnistumiset – Katja

Olen tuskaillut odottaessani omaa vuoroa kirjoittaa ylläpidon onnistumisten haasteeseen. On vaikea ajatella omia onnistumisia tämän harrastuksen osalta, kun oma bullet journal on näyttänyt aika valkoiselta viime kuukausina. Suoraan sanottuna siis tyhjältä. Piirtäminen, miten siis yleensä bujoani täytän on viimeaikoina ollut viimeisin asia mielen päällä. Värit ja maalit on pakattuna kaappiin ja sinne se bujokin joutaisi jatkoksi.

Onneksi ryhmän ansiosta olen silti saanut pidettyä kalenteria ajan tasalla, kun olen sitä huoneissa aina saanut vähän eteenpäin tehtyä. Muutoin saattaisi olla vielä enemmän hukassa oleva olo, kun ei olisi mitään missään ylhäällä. Silloinhan joutuisin luottamaan vaan omaan muistiini, mikä ei suoraan sanottuna ole mitenkään loistava. Kun oma inspiraatio on ollut aika hupenevaa, on ollut helpompi päästä eteenpäin yhdessä tekemällä. Olisiko se sitten onnistuminen numero yksi.

Toinen sitten varmaankin on tuo minun traveler´s notebookini välissä kulkeva commonplace book. Koska olen käsittämättömän kriittinen omia tuotoksiani kohtaan, on se antanut minulle stressittömän tavan ilmaista luovuutta. Piirrellä, kirjoittaa ja suunnitella ilman mitään paineita vain itselle. Sieltä löytyykin paljon keskeneräisiä luonnoksia ja suunnitelmia. Vaikka niistä ei koskaan sen kummempaa tulisikaan, on ne siellä tallessa muistuttamassa tästä ajasta.

No jos niitä luonnoksia ja piirroksia on niin miksi ne ei ole sieltä sitten siirtyneet bujoon? Siihen minulla ei ole vastausta. Vaikkakin sellainen itsesyyttely kuuluukin vahvasti minun luonteeseeni, on se nyt saanut väistyä. Siksi kolmantena onnistumisena sanonkin paremman sanan puutteessa armo. Armo itseä kohtaan, vaikka en ole saanut mitään aikaiseksi. Armo omaa luovuutta kohtaan. Koska kenellä ei olisi hetkiä, kun asiat ei luista. Oli ne harrastukseen liittyviä tai ei. Aina ei vaan pysty tai jaksa, eikä tarvitse. Bujo kyllä odottelee tuolla inspiraation heräämistä ilman että syylistän itseäni. Ehkä se palaa parempana kuin koskaan tai sitten ei. Oli miten oli, otan sen avosylin vastaan sen saapuessa. Kevään heräämisessä on minulle iloa ihan tarpeeksi tällä hetkellä. Siksipä toivotan aurinkoista kevättä just sulle ja muistutan olemaan armollinen omaa tekemistä kohtaan. Ryhmässä nähdään.

Katja