Avainsana: vapaapäivä

Perjantaipäiväkirja – Inka

Helou helou helou, rakas päiväkirja. Viimeksi kirjoittelin kesäkuussa päiväkirjapostausta, ja kuulumisia sivusin myös syksymmällä. Silloisista kuulumisista ja voinneista voin ilokseni todeta, että ollaan edelleen tultu kohti parempaa. Mielenterveyden toipuminen ei toki ikinä ole nopea prosessi tai sormia napsauttamalla korjattu taikatemppu, mutta hitaasti hyvä tulee. Niin ainakin hoen itselleni silloin kun takapakkihetkiä on.

Olen ylpeä siitä, että olen oppinut arjen ja elämän tasapainottamista paremmin kuin aiemmin. Kalenteria ei tule täytettyä tupaten täyteen, vaikka olisi kuinka kivoja juttuja. Ja silloin kun pakollisempia menoja kasaantuu enemmän pariin päivään, olen oppinut rauhoittamaan välipäiviä rauhaisampaan olemiseen ja latautumiseen. Vähän kuin tuota omaa parivuotista lapsosta konsanaan kaitsen siis nykyisin itseänikin enemmän!

Tähän loppuun ajattelin listata asioita, joista olen itse viimeaikoina ammentanut suuresti iloa ja sitä myöten hyvinvointia:

  • Joulufiilistely! Kuusi on koristeltu, glögiä kitattu, joulutorttuja nautiskeltu ja joululaulut on soineet päässä jo monta viikkoa.
  • Kotirötväyspäivät. Pörröhuppari, villasukat, pannullinen kahvia, höpsöttelyä minin kanssa, helppoa ruokaa ja vähän liikaa ruutuaikaa kaikille. Nollauspäivät kunniaan!
  • RuPaul’s Drag Race. Jos päässä ei soi joululaulu, on se hyvin suurella todennäköisesti joku RuPaulin biisi.
  • Virkkaaminen. Työn alla on ollut jo pari kuukautta miehelle virkattu pipo. Edistymisen vauhti ei päätä huimaa, mutta josko se vielä jouluksi valmistuisi…

Ihanaa joulukuun ensimmäistä päivää, ja muistakaa rauhoittuakin joulukiireiden keskellä.

-Inka

Joulumuistot

Mainos: Zig-kynä ostettu Suomen Taidetarvikkeesta.

Ihanaa joulunaikaa kaikille. Eletään Tapaninpäivää ja monet saavat nauttia vielä vapaapäivästä. Jouluaatto ja -päivä mennä jolkottivat jo ohi uusia joulumuistoja tuoden. Itselläni on aina kaunisteltu kuva siitä, että saan kaikki joulumuistot kirjattua ylös ja niitä voisi sitten vuosien jälkeen ihastella kiikkustuolissa. Totuus on se, että monena vuotena olen saanut hienosti kirjattua ennen joulua mitä pitää tehdä, jotta jouluna on kaikki tarvittava, mutta se mitä jouluna tuli tehtyä jää kirjoittamatta.

Olen kasannut kaikki jouluplannerin sisään ja sinne on ollut myös tarkoitus kasata muistot. Hyvin saan kirjattua, kenelle lähetän joulukortit, lahjatoiveet ja mitä tuli ostettua kenellekin, joulumenu ja menun tehtävälista jne. Mutta se keneltä sain joulukortin, mitä pukki toi, kenen kanssa vietimme joulua, valokuvia tai lempimuisto siintää vain kauniina ajatuksena. Myös jouluinen junk journal koitti auttaa asiassa, mutta kirjaukset jäivät laihaksi.

Tänä vuonna hankin kauan haaveilemani Instax Mini 11 -kompaktikameran. Sillä on helppo ottaa tilannekuvia ja saada kuvat heti käyttöön. Sillä säästää myös tulostamisen vaivan ja ajatus ei huku, kun kuvat näkee heti. Peltinen laastarirasia on täydellisen kokoinen kuvien säilyttämiseen, jos ei ehdi heti koristelemaan. Lisäksi kuvista tulee vanhan näköisiä, ei niin tarkkoja, joka tuo nostalgista fiilistä.

Tänä vuonna juhlimme itse pienesti lasten kanssa miehen ollessa töissä. Äitini ja pikkuveljeni kävivät syömässä ja avaamassa paketteja. Perinteiset Tapaninpäivän kahvit jäi tältä vuodelta suvun kesken pois ja oli tarkoitus juhlia ystävien kesken, mutta loppuvuoden jylläävät taudit päättivät toisin. Joulussa kuitenkin ihan parasta on oma perhe, jouluntaika, rauhoittuminen ja oleminen, lasten ilo, herkuttelu ja tietenkin jouluelokuvat. Välipäivänä varastan itselleni aikaa ja tuunaan joulumuistot ajan tasalle, tämä oli joululupaus. Lisäilen kuvia valmiista tekeleestä Kalenterimanian Facebook-ryhmään.

Toivottavasti teillä kaikilla on ollut ihana joulu.

-Tia