Avainsana: vihko

Onnistumiset – Milja

Postauksessa mainittu aamusivuvihko saatu / Ainoa

Meillä on jo muutama viikko päästy kanssaelämään ylläpidon iloisia, pieniä ja suuria onnenhetkiä kalenteriharrastuksen tiimoilta tämän haasteen myötä. Tänään jatketaan sillä tuttuun tapaan, eli omat onnistumiset kehiin.

En ole ollut kovin aktiivinen kalenteripuuhauksen kanssa, joten sain pohtia tätä haastepostausta urakalla. Mikä lasketaan onnistumiseksi? Ensin mieleen välähtivät Caritan upeat maalaukset ja rohkeus lähteä niihin mukaan, ja seuraavana oma harppaus tuntemattomaan – aamusivut. Kirjoitin Ainoan järjestämästä aamusivuhaasteesta juuri noin viikko sitten, niin en halunnut kirjoittaa koko postausta pelkästään siitä. Lähteminen mukaan tuohon haasteeseen oli kuitenkin hämmentävä ja onnistunut veto itseltäni, joten yksi onnistumismitali itselleni aamusivuhaasteen suorittamisesta – kuten myös ihan haasteeseen lähtemisestä.

Kalenteri on haudattuna jonnekin työpöytäni syövereihin, enkä muista viimeisintä kertaa kun olen sinne ylipäätään mitään edes kirjoittanut. Tämä rajoitti aika paljon muiden onnistumisten määrittelemisessä, sillä en voi vain napata tyhjentynyttä tarra-arkkia ja uusien tekniikoiden käyttöä, koska semmoisia ei tässä taloudessa ole nähty kuukausiin. Sen sijaan onnistunut yllättäjä löytyi tällä kertaa tyhjien vihkojen lomasta. Olen ottanut käyttöön useamman vihkon, muistikirjan ja tarralappusetin!

On järjetöntä onnistumisen iloa tuova fiilis täyttää tyhjänä ammottavia vihkoja edes jollain. Uskoisin, että tässä porukassa niitä tyhjiä vihkoja on ihan naapureillekin asti jaettavaksi, joten on joskus suotavaa ottaa niitä käyttöön asti. Ihanan keltaoranssi Leuchtturm1917-muistikirja on ensimmäinen lettuni, ja alempi vihko on tullut joskus kirjaboksista itselleni. Nämä vihkot pitävät sisällään kahta aktiivista pöytäroolipelihahmoani, ja kulkevat enemmän tai vähemmän viikottain seikkailuissani mukana. Vihkoissa on hahmoluonnoksia, taustatarinoiden yksityiskohtia, pelikertojen tapahtumia ja hauskoja hetkiä.

Viimeinen onnistuminen mitä haluan tuoda esiin tässä postauksessa on niinkin yksinkertainen, kuin seinäkalenterin seinälle laittaminen. Löysin tämän kirjateemaisen kalenterin siivotessa, ja päätin naputtaa sen samantien seinälle. Mitään merkintöjä tässä ei vielä ole, mutta olen silti iloinen, että sain sen seinälle jo helmikuussa, eikä niin että löydän kalenterin pölyttyneenä laatikosta joskus kesällä.

Tällaisia pieniä onnistumisia löytyi tällä kertaa. Kaiken ei aina tarvitse onneksi olla sen suurempaa.

– Milja

Aamusivuhaasteen jälkeen

Kuvien Mantra-vihko saatu yhteistyössä / Ainoa

Lähdin hyvin hämmentyneenä, mutta innostuneena viime vuoden puolella Ainoan järjestämään aamusivuhaasteeseen mukaan. Konsepti oli minulle täysin uusi, mutta kaunis vihko ja ajatus jostain täysin uudesta projektista saivat napattua kiinnostukseni nopeasti mukaansa. Sain upean vihkon käyttööni ja jäin odottamaan mielenkiinnolla tulevaa haastetta.

Haaste vaikutti alkuun hyvin kaukaiselta itselleni, mutta muutaman aamun jälkeen tulimme aamusivujen kanssa jo suht hyvin toimeen. Alun kankeus paistoi toistuvina manauksina sivuilla ja käden väsymys painoi useampaan otteeseen silmien lailla. Onnistuin kuitenkin pitämään rutiinia yllä ja nopeasti siitä muodostui jo hyvä startti aamulle.

Koin jo ensimmäisen viikon lopussa pieniä ahaa-elämyksiä omasta käyttäytymisestäni ja sen tajuaminen toi uutta virtaa arkeeni. Itsetutkiskelu tuntui sopivaan tahtiin sujuvalta, mutta joinain aamuina kirjoitusblokki tuntui naurettavan suurelta kynnykseltä ohittaa. Usein huomasin kynän kuitenkin liikkuvan tehokkaasti ja joinain päivinä olisin halunnut jatkaa kirjoittamista kolmen sivun ylikin. Minulle blokki tapahtui lähes aina ensimmäisen sivun kanssa, mutta seuraavat kaksi tulivat jo helpommin ulos.

Viimeisen viikon loppupuolella meillä sattui kissan kanssa huonosti ja jouduttiin useamman päivän sairaalarumbaan. Tällöin valvottujen öiden jälkeen ei aamusivuille ollut enää aikaa tai energiaa ja jouduin harmikseni laittamaan haasteen tauolle. Kissan toivuttua leikkauksesta, kuukauden päästä tikkien poistosta ja jälkihoidosta tartuin uudestaan kynään ja vein haasteen kunnialla loppuun. En tiedä oliko se kissadraaman aiheuttamaa tarvetta päästä purkamaan oloa vai omaa jääräpäisyyttä, mutta olin päättänyt hyvittää menetetyt päivät jälkikäteen. Haasteen jäädessä kesken oli nimittäin itselläni juuri hyvä sykli ja symbioosi kirjoittamisen kanssa, itsetutkiskelu oli todella mieluisaa. En halunnut päästää inspiraatiota lipumaan vaan pidin siitä kovaa kiinni.

Haasteen loputtua olen kirjoittanut satunnaisesti aamusivuja ja tavoitteenani on täyttää tämä vihko ainakin kokonaan. Aluksi kaukaiselta ja vähän turhankin haastavalta tuntuneesta haasteesta muodostui itselleni lämmin ja turvallinen tapa purkaa stressiä ja ahdistusta edes vähän. Se ’edes vähän’ on usein juuri eikä melkein riittävän paljon.

– Milja