Avainsana: yhteisö

Mitä kalenterimaanikko tarvitsee

Postauksessa näkyvä muistikirja saatu kaupallisessa yhteistyössä Ajastolta

Hellurei ja iloista keskiviikkoa! Tässä kolme vuotta kestäneen mania-aikani varrella olen sentään joskus pysähtynyt miettimään, mitä loppupeleissä on tarvinnut omakseen kuluneina vuosina. Omistuksessani ja hallussani on ollut lukuisia kalentereita ja muistivihkoja laidasta laitaan. Jotkut ovat vain käyneet hyppysissäni, toiset oleilleet hyvän tovin. Oheistarvikkeista voisi kirjata sivumäärältään maailman paksuimpaakin eeposta paksumman listan, sillä tältä naiselta ei tule loppumaan tarrat tai teipit kesken ihan heti. Aloitettuani julkisen ostolakkoni 7.7.2020, oli aika katsoa siihen kuuluisaan peiliin ja sen jälkeen ympärilleen. Mitä kaikkea onkaan kasaantunut kolmessa vuodessa ja mikä on oikeasti tärkeätä?

Jos puhutaan ensin materiaaleista, niin alkuunhan pääsee vaikka ruutuviholla ja kynällä. Harrastuneisuus tuo tähän pieniä lieveilmiöitä, sillä myös erilaisia kyniä on suurensuuri valikoima. On kuulakärkikyniä, mustekyniä, lyijykyniä, sivellinkyniä, vesivärikyniä jne. Tärkein, kaikkein tärkein kynä on kuitenkin se, jota kannat mukanasi kaikkialle – myös stand up-keikalle tai junan vessaan. Oma suosikkini on Pengemsin kimalteleva kuulakärkikynä, sellainen kulkee mukanani kaikkialle, aina.

Kaikki jo kokeneemmat harrastajat ovat kuulleet sanan kalenterirauha [eng. planner peace]. Varsinkin harrastuksen alussa on täysin normaalia, että kalenteri ja tyyli vaihtuu paljon ja useasti. Toisaalta saatat heti löytää kalenterin, jota tuunaat koko pitkän vuoden. Itselläni oman tyylin löytyminen on ollut pitkällinen prosessi, ja vasta kuluneena vuonna pesiydyin yli puoleksi vuodeksi samoihin kansiin. Nyt olen taas hieman tuuliajolla, mutta ainakin tiedän jo mihin olla hairahtamatta. Lyhyestä virsi kaunis: kun sinulla on kynä ja alusta, johon sillä piirtää tai kirjoittaa, olet jo aloittanut harrastuksen.

Kalenteritarvikkeiden oheismateriaalivalikoima on loputon. Erilaisia tarroja, teippejä, koristeleikkeitä ja muuta kivaa löytyy nykyään miltei jokaisesta marketista ja kaupasta, joten tältä tulvalta alkaa olla mahdoton välttyä. Oman tyylin löytyminen tietenkin helpottaa hankintojen tekoa. Itselläni on ollut vähän turhankin kaikkiruokainen tyyli joten hankintoja, niitä hyviä että huteja, on tullut tehtyä urakalla. Lompakon ja luonnon onneksi myös kierrätys on erinomainen tapa tuunata kalenteria, eli saatat sittenkin tarvita postiluukusta tipahtavat mainokset sekä ilmaisjakelulehdet!

Osana omien kulutustottumusten muutosta olen havahtunut miettimään kalenterituunausta ja erityisesti Kalenterimaniaa ihan eri kantilta ja syvemmin. Jopa materiaakin enemmän tuunaus on tuonut elämääni kokonaisen yhteisön. Uusia kavereita, uusia ystäviä. Miittejä, jossa samanhenkiset mutta kuitenkin erilaiset ihmiset kokoontuvat saman asian äärelle. Ryhmästä löytyy usein vertaistukea ihan mille vaan, on kyseessä sitten valinnanvaikeus kalentereiden välillä, hammaslääkäripelko tai mikä tahansa iloinen uutinen, jonka haluaa jakaa. Tärkein asia, minkä maanikko tarvitsee, on tämä yhteisö. Kalenterimania. Maniaperhe.

Rakkautta päivääsi!

Suvi

Lempiasioitani juuri nyt

Designote saatu kaupallisessa yhteistyössä Ajastolta. Muistikirja saatu kaupallisessa yhteistyössä CupOfTherapylta.

Heippa! Näin keväisen maanantain kunniaksi päätin kirjoittaa asioista, jotka ovat suosikkejani kalenterituunauksessa juuri nyt. Olen kantapään kautta oppinut ja huomannut, että hyvään ja kivaan keskittyminen kantaa paljon enemmän hedelmää. Here we go!

Kalenterini on ehdottomasti Ajaston Designote. Olen kotiutunut tämän pikkuruisen jättiläisen kansien väliin hyvin vahvasti. Samalla olen löytänyt itselleni toimivan tuunausrutiinin. Istun lähes päivittäin alas vähintäänkin pläräämään menneitä ja tulevia viikkoja. Kuvitelkaa, kohta ollaan puolivälissä vuotta, enkä ole vaihtanut kalenteria kesken kaiken!

Suosikkikyniini kuuluvat Pengemsin kuulakärkikynät. Pidän ensinnäkin niiden ulkonäöstä, sekä kirjoitustuntumasta. Yllättäen värivalikoimaa löytyy, joten voin vaihtaa mukana kulkevaa kynää melkein aina, kun haluan.

Parhaita tarroja tähän maailman aikaan ovat kaikki mahdolliset pienet ikonit ja hahmot, kuten vaikka Sannin Helmen Paperipuodin Mimmit. Nyt on tullut käyttöä jopa pyykkimimmeille. Olen myös teettänyt koiristani pienet tarrat, jotta voin merkata metsäretkemme mitä persoonallisimmalla tavalla.

Suosikki washiteippini, niin hupaisaa kuin se onkin, on Tigerista. Parilla eurolla ostetun setin mukana putkahtanut kapea keltainen washiteippi. Hupaisaa siksi, että omistan myös huomattavan määrän kalliimpia designer-teippejä.

Ilman Kalenterimanian ryhmän tuomaa yhteisöllisyyttä, olisi tämä poikkeuksellinen aika todella paljon tylsempää ja yksinäisempää. Ryhmän off topic -ketjussa saa juttuseuraa miltei mihin kellonaikaan tahansa, eikä ketään jätetä huomiotta. Muistan edelleen kuinka paljon ja ihania tsemppejä sain, kun kerroin hammaslääkäripelostani. Ja kuinka ylpeä olin, kun pääsin kertomaan, että minä selvisin siitä.

Onnistumispäiväkirja ja #kmterapiatuokio. Joka sunnuntainen tuokio on vakiinnuttanut paikkansa elämässäni ja odotan aina innolla loppuviikosta tulevaa tuokiota. Olen saanut hyvää palautetta ja tulen avaamaan terapiatuokio -juttua täällä blogissakin myöhemmin. Siihen asti hashtagilla #kmterapiatuokio, löytyy kaikki aiemmat livet, ihan alusta saakka.

Terkuin, Suvi

ps. Joo, mun lempiväri on keltainen.