Kategoria: Black Friday

Askartelukauppojen aatelia Suomessa. Black Friday, ostamisen maniaa.

Perjantaipäiväkirja – Laura H.

Heipä hei! Eipä ole pitkä aika, kun viimeksi kirjoittelin päiväkirjapostausta. Edelleen on väsymystä ilmoilla, mutta ehkä hieman paremmin olen jaksanut. Ainakin noin yleisesti ottaen, mutta muutokset ja ennakoimattomuus tuottavat haasteita.

Kuten esimerkiksi autoni hajoaminen. Tuntuu aivan maailmanlopulta. Tilanne, jota en voinut ennakoida ollenkaan ja joka pakotti minut niin paljon oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Ensinnäkin autoni hajosi keskelle risteystä. Onneksi ei vilkkaaseen risteykseen, mutta liikennettä kuitenkin oli. Sain lopulta autoa liikkeelle vielä sen verran, että sain sen sivuun bussipysäkille. Sitten täytyi soittaa ensin töihin, että myöhästyn ja vakuutusyhtiöön hinausta tilaamaan. Oli aivan kamala ilmoittaa töihin, että tulen joskus kun saan tilanteen selvitettyä. Ja sitten se vakuutusyhtiö puhelu, asiakaspalvelija oli todella mukava ja ystävällinen, mutta se ei siltikään helpota puheluiden soittamista. Inhoan puheluita, siis yli kaiken, inhoan soittaa yhtään mihinkään. Mieluiten aina asioin chatillä tai jopa vaikka paikanpäällä, mutta puhelut ovat kammottavia. Ylitin, kuitenkin itseni ja soitin kaikki tarvittavat puhelut. Mutta sen jälkeen meinasi tulla kyllä itku.

Myöhemmin sain tietää, että autoni on korjaamolla ainakin kaksi viikkoa. Sen jälkeen tuntui, kun vapauteni olisi viety kokonaan. Oma auto on merkinnyt mulle aina vapautta liikkua milloin vaan ja missä haluan. Vaikka Helsingissä julkinen liikenne on todella kattava ja hyvä, on silti aina aikataulujen varassa ja joku vuoro saattaa jäädä ajamatta. Omalla autolla voin mennä vapaasti. Loppujen lopuksi liikun autolla vähän, silti kun se mahdollisuus viedään pois tuntuu aika kamalalta. Mullakin on kutenkin ollut auto vuodesta 2013 asti.

Varmasti kaksi viikkoa menee lopulta tosi nopeasti, mutta välillä vaan vastoinkäymiset saa kaiken tuntumaan todella vaikealta.

Kamu 2023-2024 jatkokuulumiset (Ajasto)

Kalenteri saatu yhteistyössä Ajastolta.

Hei ja hyvää helmikuista perjantaita! Tämän päivän postauksen aiheena on jatkokuulumisia Ajastolta saamastani Kamu 2023–2024 lukuvuosikalenterista. Marraskuun alussa kirjoitin yhteiselosta kyseisen kalenterin kanssa, jonka pääset halutessasi lukemaan täältä. Marraskuisten kuulumisten jälkeen tuntuu, että elämässä olisi tapahtunut paljonkin asioita, mutta kalenterin sivuja selatessani osa päivistä ja jopa viikoista ammottaa tyhjyyttään. Joulun lähestyessä tuntui, että kalenterin päivittäminen ja omien ajatusten muistiin kirjoittaminen jäi yhä vähemmälle ja lähes koko tammikuun ajan kalenterini on viettänyt erittäin hiljaista eloaan.

Nyt helmikuun kuukausiaukeamaa katsellessani ja jo paljon aiemmin valmiiksi ystävänpäiväteemalla teippaamiani helmikuun viikkoaukeamia selatessani tunnen pienimuotoista innostusta ja inspiroitumista takaisin kalenterini pariin. Tietysti vielä tässä vaiheessa joulu-tammikuun lähes tyhjät päivät ilman minkäänlaisia merkintöjä harmittavat, mutta uskon ja luotan, että kun aikaa kuluu, juuri nuo sivut kertovat kaunistelemattomalla tavalla tuon hetkisestä elämästä. Lähestyvä kevät ja valon lisääntyminen tuovat varmasti myös uutta energiaa ja fiilistä kalenterin tuunailuihin. Ehkä Kamuni onkin vain nukkunut talviunta?

Onko sinulla ollut inspiraation puutetta tai innostus kadoksissa kalenterisi käytössä? Kuinka olet päässyt tuosta vaiheesta ylitse? Oletko vain antanut ajan kulua vai rutiininomaisesti alkanut vain käyttämään jälleen kalenteriasi? Jatketaanhan aiheesta keskustelua ryhmän puolella.

Terveisin Aliisa