Kategoria: Maanantaimania

Ylläpidon terveiset

Emmi ylläpidosta hei!

Kalenterimafiasta Emmi täällä hei! Liityin syksyllä Kalenterimanian ryhmän ylläpitoon, ja vaikka olenkin kuulunut ja näkynyt ryhmässä paljon viime aikoina, voisin silti vähän esitellä itseäni!

Olen turkulaistunut alunperin Helsingistä kotoisin oleva juppihippipunkkari, ikä lähentelee neljääkymmentä (hui! hyi?), mutta henkinen ikä on jossain kahdeksan ja kahdeksantoista välissä. Olen jopa ajoittain ylpeä siitä, että olen onnistunut pitämään kiinni sellaisesta lapsenomaisesta tavasta innostua ja nauttia asioista. Kuvailisin itseäni ehdottomasti innostuvana, energisenä ja valoisana ihmisenä.

Vaikka rakastan luontoa, liikuntaa ja ulkoilua, päiväni kuluvat yleensä kuitenkin sisällä tietokoneen ääressä kököttäen. Teen työkseni videopelejä turkulaisessa pienessä pelistudiossa ja iltaisin pelaan pelejä, joten sen ympärillä mun elämäni aika paljon pyörii. Jos hyvin sattuu, mut löytää myös Twitchistä striimailemasta pelaamista tai pelien muokkaamista!

Muita mielenkiinnon kohteita mulla kalenterituunailun lisäksi ovat mun karvavauvat, eli meidän kolme kissaa, huonekasvit (niitä mulla on liikaa), hyvä kahvi (kahvitatuointikin löytyy!) ja Disney-leffat.

Kalenteriharrastus, tai no tuunailu varsinaisesti mulla on alkanut jokunen vuosi sitten. En ole koskaan ollut kova taiteilemaan mitään, en osaa piirtää tai maalata, mutta se palo purkaa luovuutta johonkin on aina kulkenut matkassa. Olen kokeillut rengaskalenterit, Personal Plannerit ja vaikka mitä muuta, en ole ihan vielä päässyt siihen omaan kalenterirauhaani, muuta kuin koon puolesta. A6 sen olla pitää! Tämän vuoden olen pitänyt Hobonichin A6-kokoista kalenteria, sen päiväsivut on hartaudella koristeltu teipein, paperein ja tarroin, lisäksi olen koittanut pitää seurantaan ja päiväkirjana Hobonichin muistikirjaa, josta pääsee lukemaan täällä. Kipuilen tällä hetkellä sen kanssa, miten saan kaikki eri tarkoitukseen olevat muistikirjat, kalenterit ja muut mukaan. Pullukka kalenterikansi-raukkani ei mennyt enää kiinni, joten jouduin laittamaan muistikirjat toisiin kansiin!

Ensi vuodeksi mulle on tulossa Wonderland222-kalenteri, toivon mukaan se toimittaa sekä muistikirjan, että kalenterin virkaa. Tätä vuotta on tietysti vielä jäljellä, joten ehdin varmasti vielä vaihtaa mieltäni useampaan kertaan ja kehitellä jos minkälaisia systeemejä. Olen pahimmillaan vaihtanut kalenteria ja kalenterijärjestelmää useamman kerran vuoden aikana!

Kalenteriamanian löytämisen jälkeen on alkanut olla mielenkiintoa myös muuhun luovaan tekemiseen kuin vain kalenterin koristeluun, joten olenkin nyt aloittanut taaperoaskeleiden ottamisen taiteen tekemiseen erilaisten haasteiden ja vaihtojen myötä. Syksyn aikana olen tehnyt postikortteja, ATC-kortteja, maalannut jopa kiven (!) ja lokakuussa olen aloittanut 100 päivää taidetta -haasteen!

Rakastan jutella kalenterijutuista ja intoilla yhdessä näteistä asioista, Kalenterimaniasta on tullut tärkeä ja ihana iso osa mun elämää, joten nähdään ja turistaan ryhmässä lisää!

Terkuin, Emmi

Uuteen nousuun

**Kuvassa näkyvä Traveler`s notebook saatu yhteistyössä Urban Kit Supplylta.

Pitkän suvantovaiheen jälkeen tuntuu vihdoin siltä, että paperikalenteri on taas osa arkea. Meinasin aluksi kirjoittaa, että kalenteri mutta kännykän kalenteri on kyllä jo pitkään ollut osa arkeani. Sinne olen kirjoittanut ylös kaiken muistettavan, mutta viime kuukausina kipinä kalenterihommia kohtaan on syttynyt uudestaan.

Koin ison ahaa-elämyksen alkusyksystä, kun tajusin että kalenteri on tosiaan ennen kaikkea ajankäyttöväline. Se, miltä se näyttää on loppujen lopuksi sivuseikka. Olen harmitellut, kun en enää arjen myllerryksessä jaksa ja ehdi kerrostaa tarroja ja washeja tai edes pohtimaan, että mitä kynää nyt käyttäisin tämän merkinnän tekemiseen. Merkinnät tehdään lennossa palaverien keskellä ja ne voivat muuttua käytännössä koska tahansa. Ei siinä ehdi sen enempää pohtia tarrojen ja teippien väriharmoniaa.

On ollut vapauttavaa ottaa paperikalenteri taas käyttöön ilman paineita. Aluksi tein päivämerkinnät ihan kynällä, kirjoitin rumasti päivämäärän viikkoaukeaman päivämääräpalleroon, jotta ylipäätään pystyin ottamaan kalenterin käyttöön taas. Sitten kirjoitin jo aiemmin sovitut asiat ylös. Jossain kohtaa lähdin kaivelemaan tarralootaa ja löysin päivätarrat. Kaikki kittini ja totesin, että nyt on aika. Lätkin päivätarrat kalenteriin ja muutamat funktionaaliset ikonitarrat myös. En enempää. Seuraava askel oli muutamat boxitarrat, joilla merkitsen sovittuja menoja, esimerkiksi Turun Kirjamessut.

Näin olen pikkuhiljaa tehden pitänyt innostusta ja inspiraatiota yllä. En kerrankin elämässäni hypännyt suoraan syvään päätyyn, vaan kuuntelin itseäni ja tiedostin omat resurssini. Nyt olen pikkuhiljaa alkanut rakentamaan kalenterin viereen lukujournalia, mutta se onkin sitten ihan toinen tarina…

-Mira