Avainsana: mielenterveys

Perjantaipäiväkirja – Emmi

Hyvää alkanutta vuotta, päiväkirjani! Viime vuosi oli aikamoista kamppailua, mutta tämä vuosi 2024 on lähtenyt käyntiin, jos ei nyt uusin, niin ainakin lempeämmin tuulin. Nyt on viimeistään vaihdettu joulukoristeet plannerissa talvisempaan päin ja korkattu uuden vuoden kalenterit!

Aiemmat perjantaipäiväkirjani löytyvät muuten täällä ja täällä, sieltä voi vähän lukea mun viime vuoden haasteista ja mullistuksista. Jos haluat tsekata ylläpidon perjantaipostauksia yleensäkin, ne löytyvät täältä.

Vuoden 2023 lopussa aloitin masennuslääkkeiden syömisen ja se on auttanut ihan mielettömästi nostaen mielialaa ja aktivoiden mua. Oon saanut kotityöt vähän paremmin hallintaan, eikä niitä huonoja päiviä ole ollut lähes ollenkaan. Joulukuun alussa alkoi tuntua kuin olisin löytänyt taas sen iloisen, onnellisen Emmin kolmen vuoden takaa. Kerroin tästä terapiassa ja itketin mun terapeuttia, oli sen verran iloinen puolestani! Asiaa myös auttoi se, että mun rahatilanteen täydelliseen ahdinkoon ja velkaongelmiin tuli viimein helpotus freelance-videopeliprojektien myötä, ja sain KAIKKI velat ja veromätkyt kuitattua pois. Ihana vapaus! Lähti varmaan 96 % ahdistuksesta tuon myötä.

Töissä taas on ollut vähän rasittavaa, tuntuu että olen itse täydellä sydämellä tekemässä hommia ja otan kaiken todella vakavasti, ärsyttää siivota muiden sotkuja ja tehdä asioita loppuun muiden puolesta, kun ei edes pieniä asioita voida ottaa huomioon, ettei jätettäis hommia kesken tai tiskattais edes siellä taukohuoneessa ne omat ruokailuvälineet, meillä kun on se just YKSI haarukka. Lisäksi yksi työkaveri harrastaa ammatikseen valittamista, joten joudun kuuntelemaan korvat punaisena jatkuvaa motkotusta asioista, jotka eivät ole mun tekemiä virheitä, tai mitenkään mun vallassani. Oon tässä makustellut, että jättäisin tuon leikin kesken, vaikka tykkään työstä itsestään todella paljon, en jaksa tommosia ”vibojen tappajia”, varsinkaan pienellä palkalla kun tulen toimeen freelance-hommien avulla ihan hyvin.

Löysin vuoden lopussa oikein täysillä audiokirjojen kuuntelun, ja vedin loppuvuoteen sellaisen 10 kirjan spurtin. Tämän vuoden olen aloittanut jo ”lukemalla” 5 kirjaa tähän mennessä. Nää on jotenkin auttanut pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä vaativissa tehtävissä ja ADHD:n kanssa. Pystyn keskittymään todella paljon paremmin töiden tekemiseen (tietokoneella) kun kuuntelen samalla kirjaa. Laitoin tämän ansiosta Goodreadsissa mun vuoden 2024 tavoitteeksi lukea 52 kirjaa, mikä olisi ihan tavaton saavutus, mutta uskon pääseväni siihen nyt kun voin ”lukea” töiden ohessa, lenkkeillessä ja niin edespäin. Nautin myös taas lukubujon pitämisestä ja oon tehnyt sitä innolla eteenpäin.

Uudenvuoden haaveita ja tavoitteita:

  • Saan ostaa vain tarpeellista / kauan suunniteltua kalenterikamaa, jos haluan ostaa jotain ylimääräistä, pitää myydä tavaraa eteenpäin
  • Vegaanihaaste! Syön mahdollisimman vegaanisesti tästä lähtien. Ekat pari viikkoa on sujunut oikein mallikkaasti itseasiassa koska oon ollut jo pitkään kasvissyöjä
  • Roinan ja vaatteiden minimointi kotona. Jotain Konmari-settiä varmaan!
  • Lukea/kuunnella ainakin 52 kirjaa!

Miten sulla on uusi vuosi lähtenyt käyntiin? Teitkö jotain suunnitelmia, lupauksia tai asetitko tavoitteita?

Nähdään ryhmässä <3
– Emmi

Perjantaipäiväkirja – Laura S.

Kuvissa vilahtava Ajaston Color A6 Luumu saatu, osa teipeistä/tarroista tullut Teippitarhan joulukalenterista.

Rakas perjantaipäiväkirja,

siitä on taas hetki vierähtänyt, kun olen viimeksi kuulumisiani tässä muodossa kertonut. Vuosi 2023 tuntui hujahtavan ohi sekunneissa, enkä vieläkään oikein käsitä, mihin ne kaikki päivät katosivat. Sitä aina kuulee, että lapsen kanssa aika kuluu nopeasti, mutta nyt vasta huomasin sen itsekin. Samaan aikaan haluaisin pysäyttää ajan ja nauttia pienestä ihmisestä, mutta toisaalta kehityksen seuraaminen on ollut erittäin palkitsevaa ja en malta odottaa esimerkiksi yhteisiä askartelutuokioita tulevaisuudessa.

Arjessa uuden opettelu on ollut perheemme vuoden kantava teema. Syksyllä tyttäremme aloitti päiväkodissa miehen palatessa töihin, ja on onneksemme viihtynyt siellä loistavasti. Pienen paikkakunnan etuja on ehdottomasti pienet päiväkotiryhmät ja tutut hoitajat, rauhallinen lapsentahtinen tekeminen. Tunnen itseni onnekkaaksi, että meillä on näinkin hyvä tilanne varhaiskasvatuksen puolella, kun tiedän, ettei samaa luksusta valitettavasti ole kaikkialla. Toki työmme on tuonut oman haasteen päiväkodin aikataulutuksessa, mutta sekin on onneksi hoidettu erittäin mallikkaasti.

Aikatauluttaminen ja kalenterin tärkeys onkin noussut todella isoon rooliin kahden vuorotyöläisen ja päiväkodin hoitoaikojen kanssa. Mieheni on oppinut katsomaan seinällä roikkuvaa perhekalenteria päivittäin (!) ja muistaa jopa satunnaisesti kirjata omat menonsa sinne. Huomasin myös, että tarvitsemme värikoodauksen, sillä pelkällä mustalla kirjoitetut työajat eivät enää meidän tarkoituksiimme toimineet. Olen myös pikkuhiljaa siirtänyt samaa värimaailmaa omiin kalentereihini, ja yhdellä vilkaisulla näen kuka on missä milloinkin.

Viime vuosi oli henkisesti myös erittäin raskas, kun jouduin viimein myöntämään, että kaikki ei ole ihan kunnossa, ja hain apua pitkään jatkuneeseen olotilaan. Masennusdiagnoosin saaminen oli samaan aikaan helpotus – en ollut vain huono ja laiska ihminen – mutta sen hyväksyminen ja siitä ääneen puhuminen on vieläkin työn alla. Lääkitys on kuitenkin auttanut valtavasti ja toimintakykyni on palautunut kovaa vauhtia. Luonnollisesti vielä on paljon tehtävää itsensä kanssa, mutta viikoittaisia keskustelukäyntejä en ole tarvinnut sitten lokakuun.

Nyt kun vuosi on vaihtunut, voin vain katsoa taaksepäin ja hengähtää, että tuli selvittyä jokseenkin kunnialla. Töissä oli loppuvuonna erittäin hektistä, kun tuli hieman väliaikaisia muuttujia esihenkilötiimiimme, joka toi minulle paljon ylimääräistä työtä. Unohtamatta tietenkään isointa kaupan sesonkia eli joulua. Päiväkodin aloitus toi luonnollisesti meille sairastelukierteen, joka suurimmaksi osaksi osui tyttäreen ja mieheen, mutta nappasin itselleni ikiflunssan, joka kiusaa minua edelleen tätä kirjoittaessani. Mutta me selvisimme, kotimme on pystyssä, kissat ja lapsi hyvinvoivia ja suhteellisen tyytyväisiä ja parisuhteemme on niin kunnossa kuin se kaiken tämän härdellin keskellä voi olla. Vaikka tiedän, ettei puolisoni tätä lue, haluan kiittää häntä ymmärryksestä ja tuesta, jota olen vuoden aikana saanut. Se merkitsee minulle paljon.

Toivonkin vuodelle 2024 hieman parempaa mielenterveyttä, vähemmän päiväkodista rantautuvia flunssia ja ristin sormet ja varpaat pienelle euriborille korkojen tarkistuspäivän lähestyessä.

– Laura S.