Avainsana: mielenterveys

Toiveikkaana syksyä kohti

MAINOS, kalenteri saatu Ajastolta.

Heipsis! Kesäkuun lopussa kirjoittelin tänne blogin puolelle perjantaipäiväkirja-postauksessa kertoen, että on sitä vahvemminkin elämä sujunut. Nyt, pari kuukautta myöhemmin voin ilokseni todeta, että vaikka on sitä vahvemminkin elämä sujunut, niin paljon selvemmillä vesillä jo selkeästi soudellaan.

Soutamaan olen päässyt ihan kirjaimellisesti, kun olemme kesän aikana päässeet liki kymmenen vuoden tauon jälkeen käymään muutamaan kertaan pappani mökillä. Järvenranta, puusauna, soutelua, savustetut kalat, iltojen syvä hiljaisuus, mustikat metsästä… Mökkeily teki hyvää niin sielulle kuin ruumillekin.

Ja voinnin paraneminen on pikkuhiljaa alkanut peilaantua myös luoviin puuhiin – olen esimerkiksi ollut viimeisimpiin viikkoaukeamien tuunailuihin tyytyväisempi kuin pitkään aikaan. Uusia tekniikoitakin on tullut rohjettua kokeilla niin ikään pitkän paussin jälkeen. Kuittipaperin musteilla ja leimoilla tuunaamisesta löytyy Facebook-ryhmästä tallennettuna yölive, ja myöhemmin syksyllä blogista tulee löytymään postaus siitä mitä puuhattiin elokuun lopussa lapsen kanssa Dubloilla tähän harrastukseen liittyen.

Viime viikkoina on sadetta piisannut enemmän kuin tarpeeksi. Täällä odotellaan ja toivotaan teemuki kädessä aurinkoista sekä värikästä syksyä. Tuokoon se mukavuutta, inspiraatiota ja omenapiirakkaa tullessaan!

-Inka

Perjantaipäiväkirja – Janita V.

Keväästä saakka minusta on tuntunut, että ajatukseni käyvät ruumiillista toimintaa nopeammin. Huomaan yrittäväni hoitaa useaa tehtävää yhtä aikaa ja harvoin onnistun saamaan mitään niistä tehdyksi. Ajatukseni vaeltavat pois tehtävistä, jotka eivät kiinnosta minua ja siirrän niitä loputtomasti tulevaisuuteen. Esimerkiksi kirjoittaminen on yksi niistä asioista, jota en millään muotoa tunne omakseni. Siksi jätän tällaiset asiat viime hetkeen ja lopulta istun yöhön saakka kirjoittamassa, että saan sovitut tehtävät määräaikaan mennessä hoidetuksi.

Haluaisin lukea enemmän kirjoja, mutta jos teksti ei heti kiinnosta minua tai tunnu helposti luettavalta jätän sen kesken. Hyllyssäni on monta kesken jäänyttä kirjaa, joille en ole antanut uutta mahdollisuutta. Lukemisen olen yrittänyt korvata äänikirjoilla. Sitä luulisi olevan helppo keskittyä kuuntelemaan kuulokkeista tulevaa ääntä. Todellisuus on kuitenkin aivan muuta. Aivoni ovat kuin televisio, jossa kaikki kanavat ovat yhtä aikaa päällä. Yritä siinä sitten keskittyä yhteen äänilähteeseen, kun 99 muuta kanavaa huutaa vieressä.

Illalla pään tyynyyn laskiessani televisio on edelleen päällä, vaikka kuinka väsyttäisi. Yritän käyttää kaiken energiani niiden 99 kanavan sulkemiseen ja keskittää mieleni niistä yhteen. Nuku, nuku, nuku. Voi, kuinka ihanaa olisi vain laskea pää tyynyyn ja viisi minuuttia myöhemmin olla täydessä unessa. Aivoni ovat kuitenkin toista mieltä. Nousen käymään pissalla vähintään kahdesti, vaikka olisin juuri nukkumaan mennessä käynyt tarpeillani. Huomaan mieleni vaeltavan loputtomassa ajatuksien valtameressä, jossa minä pikku sintti yritän räpiköidä eteenpäin.

Keväästä saakka olen käynyt keskustelua itseni kanssa mahdollisesta syystä aivoissa jatkuvasti käynnissä olevalle toiminnalle. Olen keskustellut ystävien ja perheenjäsenten kanssa. Olen tehnyt netissä aikuisille suunnatun ADHD-testin ja todennut, että kaikki testin kysymykset ovat paikkaansa pitäviä kohdallani. Silti en ole saanut aikaiseksi viedä asiaa eteenpäin, vaikka tiedostan hyvin miten paljon apua siitä voisi olla. Sitä vain on hirveän vaikeaa myöntää itselleen, että omassa mielessä on jokin vialla. Sitä ei olekaan niin tasapainoinen ihminen, kun on itsestään ajatellut.

-Janita V. ja ne 99 muuta kanavaa