Avainsana: Recollections

Jonain päivänä sitten

Oon aika varma, että jokaiselta kalenterimaanikoksi itseään kutsuvalla – ja varmasti myös monella muullakin – löytyy kätköistään ainakin yksi kalenteri, vihko, muistikirja tai joku muu, johon katse osuu säännöllisesti. Se yksi kaunis ja ihana, jolle täytyy kerta toisensa jälkeen todeta vain ”jonain päivänä sitten.”

Ostin joskus älyttömän kauan sitten ihanaakin ihanamman Recollections-vetoketjuplannerin Heidin Korttipajalta. Kaunis yksisarviseni asuu vieläkin hyllyssäni täysin käyttämättömänä, enkä oikein tiedä edes miksi.

Vuodenvaihteessakin pohdin viikkojen ajan, minkä kalenterin ottaisin käyttööni. Päädyin ostamaan kokonaan uuden kalenterin Kalenterimanian kirppikseltä, vaikka tämä ihanuus olisi löytynyt suoraan hyllystäni. Tämä taisi olla toinen vuosi putkeen kun skippasin tähän siirtymisen, ja Recollections sai jäädä odottamaan vuoroaan.

Yksisarvisestani luopuminen tuntuu kuitenkin turhan mahdottomalta ajatukselta, joten veikkaan että kuiskailen tälle ”jonain päivänä sitten” vielä pitkään myymisen sijaan. Onneksi kalenterit ovat niin kärsivällisiä, että ne jaksavat odottaa kunnes aika on oikea niiden ottamiselle käyttöön.

– Milja

Kesä vei mukanaan

Huh huh, onpas ollut jotenkin kiireiset pari kuukautta. Onko teillä ikinä sellaista oloa, että elämä vain menee eteenpäin hirmuista tahtia ja perässä pysymisen kanssa on ongelmia? Oletan ja toivon etten ole ainoa josta tuntuu tällaiselta.

Kävipä sitten niin, että noin viikko sitten huomasin etten voikaan suoraan vain päivitellä tulevia asioita kalenteriini, koska tadaa! En ollut päivännyt sitä. Rakastan päiväämättömiä kalentereita, syitä siihen on useita: voin aloittaa uuden kalenterin koska tahansa (tiedätte, että olen tuuliviiri), voin vaihdella viikkonumeroinnin tyyliä helposti ja esimerkiksi jos jokin aukeama menee piloille, voin kalenterin loppupäästä ottaa tyhjiä sivuja tilalle. Ainoa miinus on tosiaan tuo, että se pitäisi muistaa numeroida.

Kun hankin ensimmäiset päiväämättömät kalenterini, päiväsin ne heti vuoden loppuun asti. Nyt olen oppinut ettei kannata tehdä niin, koska hyvin suurella todennäköisyydellä en koko vuotta, tai edes puolikasta vuotta, käytä samaa kalenteria. Tällä hetkellä minulla on edelleen aktiivikäytössä aiemmassa postauksessani mainitsemani Recollectionsin vetoketjullinen kalenteri ja kyllä, edelleen rakastan sitä.

Mutta se ei ole tuonut lisäaikaa viikkoihini, valitettavasti. Erityisesti pari viimeistä viikkoa olivat yhtä hurlumheitä, sillä vietimme ihanan kesäisen viikon Kotkassa ja siitä seuraavalla viikolla meillä olikin kaksi hoitolasta. Eipä noiden viikkojen aikana hirveästi ehtinyt istua alas tuunaamaan kalenteria. Kotkaan pakatessani mietin kyllä, että pakkaanko kalenterini ja tuunauskamat mukaan, sillä tiesin, että treffaamme Chic Companyn Omziinin kanssa. Onneksi jätin tarrat ja muut kuitenkin kotiin, sillä ne olisivat olleet täysin tarpeettomia.

Tällä kertaa en kuitenkaan tunne syyllisyyttä tekemättömyydestä eikä minulla ole edes täysin tyhjiä aukeamia. Merkintöjä on sen verran, että pysyn perässä sovituissa asioissa ja tuunaan kun siltä tuntuu. Kalenteri on Se Oikea, joten mitä sitä stressaamaan.

Aurinkoista kesää kaikille, Mirppu