Luova kaaos vai vain kaaos?
Kyllä, minulla on työpiste – pöytä, tuoli, laatikosto. Ei, en juurikaan käytä sitä… Paitsi tavaroiden säilytykseen.
Työpöydälläni kotona vallitsee aina kaaos, samoin sen ympärillä. Se on minulle täysin hallittu, koska tiedän tarkkaan, missä mikin tavara tai tärkeä paperi on. Vasta siivotulta pöydältä ei enää löydykään mitään, ja joudun sitten penkomaan laatikoita ja paperipinoja.
Laatikoston tavarat aloittivat elämänsä lajiteltuina: ylimmässä laatikossa kynät, seuraavassa tarrat ja paperit, kolmannessa washit, neljännessä narut, nauhat, helmet ja muut. Nyt tilanne on hieman sekoittunut, vaikka pääasiallinen järjestys vielä pysyykin.
Oikea kaaos minulle olisi sekalaiset paperipinot, jotka kaatuilevat yhtä mittaa ja joista ei löydy mitään.
Teen kalenteri-, kortti- ja muut hommat mieluiten sohvalla istuen, välineet sylissä – kyllä, myös vesivärimaalaukset! Näin on ollut yläasteajoistani saakka (krhömköhvuotta sitten), jolloin tein läksytkin sängyllä istuen.
Tällä hetkellä puolet työtuolilla olevista papereista pitäisi lajitella ja heittää pois, mutta se vaatii isompaa motivaatiota. Todennäköisesti viime hetken hoppu on se – eli juuri ennen kuin tuolia tarvitaan muualle!
Kaoottinen työpöytä ei kuitenkaan ole syy epäergonomiselle työasennolle, vaan ehkä omituinen mukavuudenhalu: selkänojallisella tuolilla ei ole yhtä kiva röhnöttää kuin esimerkiksi sohvalla. Sitten kun joskus olen videokokouksessa, istun kyllä kiltisti pöydän ääressä, koska sillä on lisämonitori, eivätkä toiset näe kamerani kautta kuin takana olevan massiivisen kirjahyllyn.
-Miira, bujoilun alkutaipaleella