Mainos: Ecoline, Micron ja Pilot -kynät Suomalainen Kirjakauppa.

Kirjoitin Kalenterimanian blogiin ensimmäisen Puutarhaunelmia-postauksen keväällä 2019, jonka jälkeen 2020 puutarhassa touhuaminen jäi, kun en päässyt kunnolla edes kävelemään. Nyt leikkauksen ja pitkän kuntoutuksen, sekä lihaskunnon kasvattamisen jälkeen uhkun jälleen intoa laittaa pihaa. Vuosi 2024!

Aloitin suunnitelmia syksyllä, kun huomasin, että tänä keväänä voimia olisi luultavimmin enemmän. Tein nopean suttuluonnoksen puutarhavihkooni ja melkein siltä istumalta lähdimme mieheni kanssa hakemaan maa-aineita takapihalle. Mies oli poistanut jo aiemmin takapihaltamme nurmikon jämät, joista ollut enemmän haittaa kuin iloa. Nurmikko villiintyy heinikoksi hetkessä, eikä sitä saa kuin siimaleikkurilla siistiksi ruohonleikkurin ollessa liian iso pikku pläntin ajoon. Lopuksi pitää vielä haravoida. Tulimme lopputulemaan, että nurmikko lähtee ja tilalle tulee mukulakivetys. Niitä on talon pääty täynnä, kun kaivoimme niitä kuusi vuotta sitten etupihan mullasta ylös järkyttävän määrän. Pohjatyöt on takapihalla siis tehty. Nyt odotamme keväisempiä kelejä sadannen takatalven jälkeen, että pääsisimme nakuttelemaan mukulakiviä paikalleen.

Olen monta vuotta haaveillut jo pergolasta takapihallemme, jonka varjossa voisi oleskella, mutta valmisversiot ovat liian isoja tai pieniä. Tukevaa runkoa voi rakentaa alusta itse vasta, kun päätämme vaihtaa terassilaudoituksen. Minusta aika olisi jo, mutta kukkaro päättää. Nyt suojana on ollut muutaman vuoden purjevarjo. Se on ihan kiva, mutta sen kanssa saa vahtia sääoloja, ettei ota liiaksi tuulta alleen. Löysin kuitenkin vastikään kesäuutuuksista uudenlaisen pergolan edullisesti, joka pitää mitata, olisiko siinä meille ratkaisu tulevaksi kesäksi?

Tänä vuonna aion taas kasvattaa hyötykasveja takapihallamme, nyt kun tiedän, ettei lomaa ja lomareissuja tule, olen ainakin niitä sitten kastelemassa. Aikaisempina vuosina olen yrittänyt kasvattaa kurpitsaa ja avomaankurkkua huonolla menestyksellä, mutta periksi ei anneta. Kirsikkatomaatit sen sijaan rakastavat takapihamme kuumuutta ja satoa on aina riittänyt läpi kesän. Myös raparperi viihtyy savisessa maassamme aidan varjossa. Yrtit ja mansikat ovat myös vakiokesävieraita.

Kukat ovat paheeni keväästä syksyyn ja tummat mustaan taittavat sekä lilat sävyt ovat lemppareitani. Rakastan hortensiaa, laventelia ja heinäkasveja, mutta pihan kaunein kruunu on ehdottomasti pionit. Niitä onkin kaksi pensasta etupihalla ottamassa vastaan kivipenkissä. Etupiha on ollutkin valmiina jo pidemmän aikaan. Hyvin tehty kivipatio ammattilaisten toimesta ja sohvaryhmä etupihan varjossa on mukavaa vaihtelua paahteiseen kesään. Pensasaitamme on kuitenkin ikuinen murhe. Se on kiva kesällä, kun minä olen sen joka ikinen kevät leikannut, kunnes se alkaa loppukesästä taas rehottaa ja syksyllä siistin sen jälleen. Työleiri! Olen toivonut siihen ihan tavan valkoista lauta-aitaa, mutta mikä vuosi se siihen tulee, on kysymysmerkki?!

Toteutuuko kaikki suunnitelmat, saa nähdä, mutta sen tiedän, että aion nauttia keväästä syksyyn kasvihulluuteni kanssa puutarhassamme ja keksiä lisää hulluja ideoita. Se mikä on varmaa, niin kauan haaveilemani vesielementin meinaan rakentaa takapihan terassille solisemaan. Ihanaa kevättä ja hyviä suunnitelmia kaikille, niin puutarhaan kuin parvekkeillekin.
– Tia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *