Kategoria: Maanantaimania

Ylläpidon terveiset

Olethan lempeä, vuosi 2023

Postauksessa näkyvät kalenterit, Color A6 ja Project 365, on saatu Ajastolta yhteistyössä.

Helou helou helou! Täällä kirjoittelee vuodesta 2022 erittäin väsynyt Inka, teemuki kädessä ja silmäpussit roikkuen. Olo on väsynyt, haikea ja helpottunut. Viime vuosi piti sisällään aivan hurjasti, niin iloa kuin kurjuuttakin. Lapsi täytti vuoden ja oppi arvioni mukaan noin miljoona uutta taitoa, itse palasin töihin ja sairastinkin sitten loppuvuonna enemmän kuin ehdin välissä olla terveenä. Vuoden viime metreillä napsahti astmadiagnoosi, ja toivonkin siis elämänlaadun nyt lääkityksen kanssa paranevan. Kesä meni kuin hujauksessa yrittäen nauttia täysillä vapaista ennen oravanpyörän paluuta ja niiden kuuluisien ruuhkavuosien varovaista aloittamista – lapsen päiväkodin aloituksineen, kerhoreppuine ja työvuorolistojen seuraamisineen ja arjen aikataulutuksineen kaikkineen. Onneksi kesään mahtui rentoa oloa, ja muun muassa mahtava viikko Miran ja tyttärensä kanssa.

Kalenterien kansien väliin tallentui siis ehdottomasti rakkaita muistoja roppakaupalla. Elokuun ja joulukuun välille vain tuli turhan monta työvuoroa vedettyä yli sairasloma-merkinnän kera, ja sairastelu ja väsymys vaativat veronsa. Pärjäilty kyllä on. Kuitenkin alkavalle vuodelle hartain toiveeni taitaa olla ettei tarvitsisi pärjäillä vaan päästäisiin arjen rutiineihen ja rytmiin kunnolla kiinni, ja että sieltä arjesta saisi taas otettua paremmin omaakin aikaa. Haaveilen esimerkiksi maalien, musteiden ja kaikkien muidenkin tuunaustilpehöörien räjäyttämisestä keittiön pöydälle kaikessa rauhassa, ilman tietoa siitä että puolentunnin päästä pitäisi pöytään kattaa iltaruoka, tai että kukaan hokee äitiäitäiti:ä vieressä. Vaikka yhteisistä härsellyksistä ja askarteluhetkistä lapsosen kanssa haaveilen myös!

Tuokoon tämä vuosi mukanaan arkea ja juhlaa, aikaa ja energiaa tuunailla sekä hetkiä rakkaiden kanssa. Olethan lempeä, vuosi 2023.

Joulumuistot

Mainos: Zig-kynä ostettu Suomen Taidetarvikkeesta.

Ihanaa joulunaikaa kaikille. Eletään Tapaninpäivää ja monet saavat nauttia vielä vapaapäivästä. Jouluaatto ja -päivä mennä jolkottivat jo ohi uusia joulumuistoja tuoden. Itselläni on aina kaunisteltu kuva siitä, että saan kaikki joulumuistot kirjattua ylös ja niitä voisi sitten vuosien jälkeen ihastella kiikkustuolissa. Totuus on se, että monena vuotena olen saanut hienosti kirjattua ennen joulua mitä pitää tehdä, jotta jouluna on kaikki tarvittava, mutta se mitä jouluna tuli tehtyä jää kirjoittamatta.

Olen kasannut kaikki jouluplannerin sisään ja sinne on ollut myös tarkoitus kasata muistot. Hyvin saan kirjattua, kenelle lähetän joulukortit, lahjatoiveet ja mitä tuli ostettua kenellekin, joulumenu ja menun tehtävälista jne. Mutta se keneltä sain joulukortin, mitä pukki toi, kenen kanssa vietimme joulua, valokuvia tai lempimuisto siintää vain kauniina ajatuksena. Myös jouluinen junk journal koitti auttaa asiassa, mutta kirjaukset jäivät laihaksi.

Tänä vuonna hankin kauan haaveilemani Instax Mini 11 -kompaktikameran. Sillä on helppo ottaa tilannekuvia ja saada kuvat heti käyttöön. Sillä säästää myös tulostamisen vaivan ja ajatus ei huku, kun kuvat näkee heti. Peltinen laastarirasia on täydellisen kokoinen kuvien säilyttämiseen, jos ei ehdi heti koristelemaan. Lisäksi kuvista tulee vanhan näköisiä, ei niin tarkkoja, joka tuo nostalgista fiilistä.

Tänä vuonna juhlimme itse pienesti lasten kanssa miehen ollessa töissä. Äitini ja pikkuveljeni kävivät syömässä ja avaamassa paketteja. Perinteiset Tapaninpäivän kahvit jäi tältä vuodelta suvun kesken pois ja oli tarkoitus juhlia ystävien kesken, mutta loppuvuoden jylläävät taudit päättivät toisin. Joulussa kuitenkin ihan parasta on oma perhe, jouluntaika, rauhoittuminen ja oleminen, lasten ilo, herkuttelu ja tietenkin jouluelokuvat. Välipäivänä varastan itselleni aikaa ja tuunaan joulumuistot ajan tasalle, tämä oli joululupaus. Lisäilen kuvia valmiista tekeleestä Kalenterimanian Facebook-ryhmään.

Toivottavasti teillä kaikilla on ollut ihana joulu.

-Tia