Kategoria: Maanantaimania

Ylläpidon terveiset

Lukuvuoden 2023 alku

MAINOS, postauksessa näkyvä Otavan ja Kalenterimanian yhteistyössä suunniteltu muistikirja saatu Otavalta.

Helou helou helou! Eletään jo maaliskuuta, ja ainakin minusta tuntuu että alkuvuosi on sujahtanut ohi kuin varkain. Muutama viikko sitten havahduin siihen, etten edelleenkään ollut saanut aloitettua jo viime vuoden lopulla ajatuksissa suunnitteilla ollutta muistikirjaa lukemisjutuille. Lukubujoa siis tuttavallisemmin. Tämän kuun alkupuolella vihdoin tartuin härkää sarvista ja pyhitin yhtenä päivänä lapsen päiväuniajan kotihommien ja torkkumisen sijaan tuunailuhetkelle.

Otavan kanssa yhteistyössä suunnitelluista muistikirjoista marmorikuosinen pinkki yksilö on mielestäni aivan uskomattoman kaunis, ja se sai nyt kunnian alkaa toimia lukubujona. Aloittamisen vaikeus ja tyhjän paperin kammo olivat vahvasti läsnä kun oli aika vetää ensimmäinen viiva kynällä, mutta sain kuin sainkin siirrettyä jotain päästä paperille asti.

Kaveriporukassamme on menossa tänä vuonna lukuhaaste jossa on tavoitteena lukea sekä 15 minuuttia päivässä, että 12 eri haastekohtiin sopivaa kirjaa. Itse olen saanut luettua tämän vuodella puolella omalla mittarillani katsottuna todella paljon, ja 12 kirjan haasteen suhteen ilahduin suuresti kun tajusin jo puolen kohdista saavan check-merkinnän. ”Vartti päivässä” -lukurutiini on myös pysynyt yllä vallan mainiosti – vain yhtenä päivänä koko vuonna olen tähän mennessä unohtanut tyystin lukea! 15 minuutin päivätavoitteen täyttymistä olen seuraillut kevyesti käyttökalenterini aukeamilla, enkä ainakaan vielä keksinyt miten sitä lukubujossa trackaisin. Mikäli sitä sinne lainkaan tulen kirjaamaankaan.

Haaveilen saavani tämän muistikirjan väliin jossain kohti tulostettuna kaikkien luettujen kirjojen kansista kuvat. Kaikista luetuista en usko että minulla tulee olemaan kauheasti sanottavaa, mutta ainakin eniten liikuttaneista tai ajatuksia herättäneistä teoksista tahtoisin myös muistaa/jaksaa/ehtiä kirjoittaa jokusen lauseen ylöskin. Erilaisia lukemiseen ja kirjoihin liittyviä kuvia, kollaaseja ja lausahduksia keräilen ainakin mielikuvissani kansien väliin myös ajan saatossa.

Kaiken kaikkiaan olen tähän astiseen lukuvuoteen tyytyväinen – olen saanut luettua mukavan määrän sivuja ja aloitettua kauan päässä muhineen lukubujon. Toivottavasti hyvä flow jatkuu ja pääsen kenties loppuvuodesta esittelemään pulskistunutta lukubujoa!

-Inka

Uusi työpöytä

Ajaston kalenterit saatu yhteistyönä.

On vuosi 85, kauan on aikaa siis…. eiku! Ei ehkä ihan vielä silloin (vaikka olenkin sinä vuonna syntynyt), mutta tämä soi korvamatona postausta kirjoittaessa. Miksi kirjoitin sen tähän? Noh, se sattui niin sopivasti, koska todella pienestä lähtien olen haaveillut omistavani kirjelipaston. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, se voi olla kulmalipasto, klaffilipasto, lipastopöytä, kirjekaappi… No kuitenkin, unelmoin sellaisesta.

Myynnissä ei silloin ollut sellaista ja antiikkiliikkeissä ne maksoivat ”miljoonia”. Aikuisena aika ajoin vastaan tuli huonokuntoisia nettikirppareilla, eikä silloin ollut aikaa tai halua kunnostamiselle. Kuin varkain, IKEA oli myynyt kirjelipastoa työpöytänä enkä tiennyt mitään asiasta, kunnes bongasin torista ensimmäisen ja aivan väärältä paikkakunnalta. Paljonko se voisi uutena maksaa, ajattelin, huomatakseni ettei sitä enää valmisteta. Alkoi etsiminen ja lopulta tärppäsi suht läheltä.

Tietenkin tähän kohtaan sää ei ole puolellani, hukumme lumeen ja ajotiet ovat liukkaimmat koko talvena. Sain peräkärryn lainaan, mutten uskaltanut lähteä Yarikseni kanssa sitä vetämään siinä kelissä. Varmistin vielä perheemme farmarin loosterin mitat ja se menisi juuri ja juuri, jes! Lipasto pääsi turvallisesti uuteen kotiin. Kotona huomasin, että siihen on jäänyt vahva hajuveden haju ollessaan meikkipöytänä, mutta pesulla ja tuuletuksella en enää sitä haista huoneilmassa.

Samalla haikea luopua vanhasta pöydästä mikä on palvellut 10v, joka on edelleen priima kunnossa, mutta liian iso menetettyäni työhuoneen lapsille. Siinä ei ollut laatikostoja mihin tavaran saisi piiloon, joten olohuoneemme näytti aina kaaokselta. (Näyttää se vieläkin, koska en osaa tuunailla siististi). Kirjelipasto työpöydän tilalla on jo itsessään kaunis kaluste, tavaran saa piiloon ovien sisälle (vielä on järjestettävää) ja vihdoin myös viherkasveillani on jokin muu paikka kuin ruokapöydän pääty, missä ne olivat aina tiellä vieraiden ollessa kylässä. Muutenkin asunnossamme vallitsee mustien ja valkoisten huonekalujen summa ja oli jo aikakin saada lisää valkoista mustan vallitessa, joka samalla avarsi tilaa.

Vitsi mä olen onnellinen, lapsuuden haaveesta totta! Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille.
-Tia