Searching for "kalenterirauha"

Kalenterirauha Hobonichien myötä

Ostin ensimmäisen Hobonichini 2021 syksyllä bullet journalini kaveriksi. Pitkään olin lueskellut keskusteluja eri kalenteriryhmissä tästä mielenkiintoisesta japanilaisesta kaverista ja tottahan toki piti lopulta tilata sellainen kokeiluun itsellenikin. A6 Dreamy soda, pelkkää rakkautta heti ensi kosketuksesta lähtien. Suureksi surukseni piakkoin huomasin etten saanutkaan sitä itselläni mitenkään päin toimimaan. Päiväsivut olivat sittenkin itselleni too much bujon lisäksi, enkä osannut mielestäni koristellakaan sitä omaa silmääni miellyttävästi. Käyttämättä siis suurilta osin jäi, mikä harmitti tietenkin tosi paljon. Hukkaan sekään ei kuitenkaan mennyt, sillä olen näin jälkeenpäin suunnitellut bujoilevani siihen joskus tulevaisuudessa, kun aikaa löytyy taas enempi.

Nyt viime syksynä alkoi Hobonichien maailma kummittelemaan mielessäni jälleen. Kaipasin valmista, kaunista kalenteria ja olin jo aiemmin mieltynyt japanilaiseen hillittyyn ja selkeään tyyliin. Weeks. Se alkoi tuntumaan The Kalenterilta. Viikkosivujen ansiosta olin varma että saan sen itselläni toimimaan A6-planneria paremmin. Niinpä tuli tilattua Paperimurusta Weeks Mega ”Happiness pink” sekä siihen sopivat Light in the Distance cover on coverit.

Olen ollut koko kalenterin pitohistoriani vannoutunut bujoilija, joten Weeksin piti tulla lähinnä siihen rinnalle kaveriksi, selkeäksi sellaiseksi. Ei mennyt kuitenkaan kauaakaan kun totesin, että nyt saa bujo siirtyä kokonaan sivuun ja panostan ainoastaan Weeksiin. Niin omalta jutulta se alkoi tuntumaan ensimmäisten merkintöjen ja koristelujen sekä helppouden myötä. Rightaftersundaylta saapui ihanat lilat kannet, vaaleansinisellä glitter-piparireunuksella.

Tykkään koristella kalentereitani tosi runsaasti ja näin teen myös Weeksin kanssa. Bujoilusta poiketen kuitenkin die cutsit ja koristepaperit jätän tämän kanssa mieluiten laatikkoon, mutta toki niitäkin sivuille välillä ilmaantuu. Myös Instax mini 11 -kameralla nappaamani kuvat päätyvät suurimmaksi osaksi Weeksin sivuja koristamaan.

Tavoitteena olisi, että vuoden loppuun mennessä jokainen sivu olisi enempi vähempi koristeltu. Tässä riittää haasteetta, mutta onneksi Kalenterimanian Facebook-ryhmässä on aina jokin tuunaus/doodlailu-haaste meneillään jos omat ideat loppuvat kesken.

Weeks kulkee mukana siellä missä minäkin ja näin ollen pääsi myös poseeraamaan kuopukseni kanssa synnärillä.

Vaikka Weeks on toiminut itselläni jo reilu kahden kuukauden ajan täydellisesti, aloin kaipaamaan sen rinnalle jotain lisää. Cousin alkoi pikkuhiljaa hiipimään alitajuntaan. Ja vaikka päiväsivut eivät toimineet kohdallani A6:ssa, alkoi mieltä kutkuttamaan ajatus päiväkirjan kirjoittamisesta sekä ajatus siististä, yksinkertaisesta ja neutraalista tavasta pitää kalenteria. Kuten todettu, rakastan Weeksini koristelua, joten sen muuttaminen minimalistisemmaksi tuntui enemmän kuin väärältä. Eipä mennyt aikaakaan kun Paperimurusta saapui elämäni ensimmäinen Cousin, ihanilla Minä Perhosen ”Hello Swallow” -kansilla.

Vanhemmiten olen oppinut kuuntelemaan omaa kuormitustasoani melko hyvin. Kun alkaa tuntumaan siltä, että nyt on ihan liikaa kaikkea tässä ja nyt sekä elämässä ylipäätään, on aika pysähtyä, rauhoittaa ympäristö ja vähentää minimiin kaikki ylimääräinen aistiärsyke, some mukaan lukien. Ja tässä on yksi niistä syistä miksi haluan pitää Cousinin mahdollisimman yksinkertaisena ja noh, tylsänä. Kun aivot ovat liian täynnä samoja merkintöjä mitä kalenterissakin (lisäksi vielä ne asiat jotka eivät päädy kalenteriin), on ihanaa katsoa päivän ohjelma yksinkertaiselta aukeamalta. Toki koristelen sitäkin vähintään tarroilla, mutta pyrin käyttämään niitä hillitysti sekä pitämään värimaailman seesteisenä, rauhoittavana. Aiemmin mietin jonkilaista värikoodia merkintöihin, mutta päädyin kuitenkin mustaan Zigin bimojiin, jonka pyhitin ainoastaan Cousinille.

Monta päiväsivua ehdin missata ennen Cousinin saapumista, mutta päätin että käytän ne myöhemmin hyödyksi raskausajan, synnytyksen sekä vauvan ensimmäisten viikkojen muisteluihin.

Näiden kahden ihanuuden myötä mulle laskeutui täydellinen Kalenterirauha 2023 ja uskon että tulen ensi vuodenkin viettämään Hobonichien kanssa.

Aurinkoista alkavaa kevättä kaikille! -Piritta

Kaaoksesta kalenterirauhaan

Ähky. Täydellinen, kaikenkattava ähky. Olen tehnyt bujoa muutaman vuoden ajan kalenterituunailun iskettyä täydellä voimalla. Se on kummallista, miten siihen asti pärjäsin mainiosti taskukalenterilla tai muutoin laukkuun sopivalla versiolla, johon kirjoitin vain tärkeät ja tarpeelliset asiat.

En tarkkaan edes muista, mistä kärpänen minua puraisi, muistan vain, että yhtäkkiä ostin itselleni vaaleanpunaisen Leuchtturmin ja Tombown sivellintusseja. Barbara Haeger inspiroi minua tyylillisesti kokeilemaan taitojani, eivätkä ne juuri minnekään olleet kadonneet. Tyyli oli helppo kopioida ja koin sen täysin itseni näköiseksi. Kalenterimaailman taikapöly laskeutui ylleni.

Piiperrykseni saivat kahden ystäväni pyytämään, josko tekisin heillekin omat kalenterit ja tottahan toki taiteilijasieluni meni onnesta kippuraan sen kaltaisesta mahdollisuudesta. Ajatelkaa, mikä luottamuksenosoitus, että erityyliset ihmiset antavat juuri sinulle vapaat kädet!

Yhtäkkiä tunsin sisälläni orastavaa tyytymättömyyttä. Jaksamattomuutta. Siirtämistä aina seuraavaan päivään; ehtiihän sitä vielä huomennakin. Mielihyvä oli kadonnut kuin tuhka tuuleen.

Hobonichi. Aina uudelleen jostakin tupsahti silmiini Hobonichi, ajatuksiin pulpahti Hobonichi. Sivuutin kasvavaa himoani, nimenomaan himoani, kyseistä kalenteria kohtaan ja hankin vain kaikkea muuta. Löytyy jos jonkinmoista bujoa, traveler’s notebookia, ostin jopa uuden Project365, koska kannet veivät sydämeni mennessään. Silti se polte ei sisällä laimentunut. Hobonichi oli saatava.

Vihdoin ja viimein luovutin ja tilasin omani. Kiljahtelin riemusta, kun paketti tuli paikalliseen postiini. Kirmasin hakemaan aarteeni kiiruusti töiden jälkeen, lähes tulkoon revin paketin paljain käsin auki ja siinä se oli. Hobonichi. Vihdoinkin rauha! Ruusukullan väriset kannet saavat suojata silmäterääni, ne olen bongannut Ajaston valikoimista ja istuvat kuin valettu. Youtuben videot erilaisista tyyleistä hyökyvät silmilleni ja katselen niitä rauhassa, tunnustellen ja etsien itseäni niistä. Vain taivas on rajana tuunailuissa, ja olen oppinut suomaan ”himoilleni” tilaa, koska saatu mielihyvä on moninkertainen, kun saat hipelöidä juuri sinun omia silmiä miellyttäviä kansia ja selailla aikaansaamaasi jälkeä.

Odotan innolla yhteistä aikaamme uuden rakkauteni kanssa, joka varmasti vaatii tottumista, mutta rakkaushan on ikuista; se vain vaihtaa kohdetta! Project365 jää ehdottomasti rinnalle, totuin siihen jo bujon rinnalla ja se tuntuu luontevalta. Washiteipit ja tarrat ovat luoneet vaihdellen pohjaa kalenterin toimiessa omalla tavallaan päiväkirjanani. Tämän vuoden 365 on saanut sivuilleen paljon sydäntäsärkevää vuodatusta ja hyviä hetkiä tuoden lohtua pimenevissä illoissa purkautuessani, mutta tarvitsin jotain uutta ja sen myös sain, täysin omasta tahdostani.

-Susanna