DIY – maitotölkistä säilytysrasia

Olen tehnyt edellisvuosina aika paljon keskiviikkojen DIY-postauksia, mutta tämä vuosi on ollut hiljainen. Inspiroiduin kesällä meidän ihanan Aliisan Tuunaa tyhjästä – säilytyslaatikko maitopurkista postauksesta ja olen siitä asti odottanut pääseväni toteuttamaan tämän hyvin hyvin yksinkertaisen idean. Idea ei ole omani vaan tuli joskus jostain vastaan, en vain muistanut sitä ennen Aliisan postausta.

Tarvitset minkä tahansa tyhjän, pestyn ja kuivan pahvitölkin, kuten maito, mehu, jne. Korkeuden voit päättää tarkoituskohtaisesti, mutta kannattaa aloittaa korkeasta, ettei jää liian lyhyeksi. Onneksi materiaali on kierrätystavaraa, joten hävikki ei ole kummoinen jos ei ensimmäisellä kerralla heti onnistu.

Eli pese pahvitölkki, anna kuivua ja leikkaa ns. hattu pois… tai vaihtoehtoisesti leikkaa, pese ja kuivaa. Tämän jälkeen tölkkiä rutistellaan, lytistellään, väännetään ja taitellaan niin kauan että se pehmenee. Tämä on ehdoton, jotta pääsemme muovaamaan materiaalia ilman, että se repeää.

Etsi sivusauma ja kuori ohut päällimmäinen kerros pahvista. Voit käyttää apuna pinsettejä tai pihtejä, jollei kynnet riitä. Kuvapinta lähtee aika vaivattomasti, mutta varo ettet revi liian lujaa ja tölkki repeä. Muista kuoria pohja ja saumat hyvin. Päällikerroksestakin voikin kehittää jotain uutta tunnattavaa, vaikka laminoimalla kontaktimuovilla ja tekemällä TN:n kannet (Traveler’s Notebook).

Käännä yläreunaa varovasti kaksin kerroin. Itse käänsin noin 2-3 cm. Toista taitos, niin että reuna jää taitosten sisälle. Voit silitellä reunaa muotoon. Säilytyspurkki on valmis ja mikäli haluat, se on vapaata pintaa kaiken maailman tuunauksille.

Kaikki tuunaamaan pahvitölkkejä sukulaisille joululahjaksi, hih.

-Tia

Travel book ihan omanlaisella tatsilla

Lähdimme viime kesänä perheemme kanssa roadtripille, matkaan mukaan lähti teini ja esiteini, koira, isäntä ja emäntä. Tämä oli ensimmäinen retkemme Suomen kamaralla tällä kokoonpanolla. Asuntoauto pakattiin ääriä myöten täyteen, perhe koirineen sisään ja menoksi. Matkasuunnitelma oli tehty valmiiksi, mutta ajatuksella, että se saattaa elää matkan varrella ja niinhän se elikin, vahvasti. Jo ennen matkasuunnitelmaa, päässäni kyti idea rakentaa jonkinlainen muisto retkestämme, mihin voin palata vuosien saatossa. Tästä lähti visio muhimaan.

Minulle oli kerääntynyt ylimääräisiä Happy Plannerin kiekkoja. Koska minulla on oma rei’itin valmiina, sain idean hyödyntää näitä jemmassa olleita kiekkoja. Opiskeluaikoina tuli tehtyä paljonkin esimerkiksi erilaisia kirjoja sidottuna sekä erilaisia portfolioita eri muotoihin. Nämä olivat vaikuttavana tekijänä myös taustalla, vaikka aikaa oli kulunutkin omista opinnoista yli pari vuosikymmentä.

Sain idean myös postikorttien lähettämisestä. Postitin joka paikasta kortin läheiselleni: hän pystyi seuraamaan kulkuamme postikorttien muodossa. Samalla kyti ajatus, että ostaisin aina samalaisen kortin omaan kirjaseeni muistoksi paikoista missä kävimme. Tämä muodostuikin matkan varrella haastavaksi. Yllätyin, kuinka vähän paikkakunnilla oli postikortteja, missä oli paikkakunnalta kuva. Välillä metsästimme niitä pitkällekin kaupunkien keskustoihin ja kyselimme ohikulkijoilta, mistä niitä löytyy, kun ei itse löydetty. Kaikki saatiin kuin saatiinkin kasaan, hieman luovuutta käyttäen välillä.

Päätin myös jo suunnitteluvaiheessa, että kirjanen tulee sisältämään valokuvia, joita sujauttelen väliin. Sitten piti vielä miettiä kirjoitusosuus. Koska pitkiä tekstejä ei tienpäällä voi kirjoitella, päädyin lyhyisiin korttimaisiin teksteihin tussilla toteutettuna. Valmiiksi löytyi pääsiäiskorttivärit vihreä, oranssi ja keltainen, oikein oiva värikimara kesää ajatellen. Siitä se meidän matkakirjamme sitten muodostui, kun kuvat saapuivat. Kylläpä jäi kiva muisto ja loppujen lopuksi oli juuri omanlainen toteutus, omannäköinen tekele. Jää lapsillekin sitten muisto mitä katsella, kun ovat isompia.

Retkiterveisin, vieraskynä.