You searched for washiteipit - Sivu 33 34:stä

Searching for "washiteipit"

12
syys
2016

Kalenterirauha | Krista

Ulkomaalaisissa kalenteriyhteisöissä, on termi nimeltä ”Planner Peace”. Tämä tarkoittaa matkaa, jonka aikana etsitään sitä oikeaa ja täydellistä kalenteria. Kaikkihan ajattelevat löytäneensä sen THE Kalenterin, sitä koristellaan ja käsitellään kuin suurinta rakkautta… kunnes seuraava söpö pastellin värinen-pilkukas-kultainen-aitonahkainen kalenteri tulee markkinoille.

Kyllä tämä päättämättömyys ja tyytymättömyys (ehkä hieman myös valinnan vaikeus) on saanut nimityksen. Se on Planner Peace eli suoraan suomennettuna Kalenterirauha.

Meitä on kahdenlaisia kalenteri-ihmisiä. Toiset ovat ns. normaaleja ihmisiä. He ostavat yhden kalenterin, joka sopii heidän lompakolle, tämä kalenteri on sopivan kokoinen, se sopii heidän laukkuunsa mutta silti palvelee omistajaansa monipuolisesti. He rakastavat tätä kalenteria kuukaudesta jopa vuodesta toiseen. Nämä ihmiset ovat uskollisia sille minkä ovat ostaneet.

Sitten on minä (me). Ihmiset, jotka tietävät miltä näyttää Happy Planner, Erin Condren, Kate Spade, Kikki K ja Color Crush ikään kuin nämä olisivat osa meidän perhettä. Seuraamme Facebook-ryhmiä, Instagram-tilejä, Pinterest-tauluja ja tuijotamme ”Plan With Me” YouTube-videoita. Jokaisen kuvan ja videon kohdalla huokaisemme….tahdon tuon kalenterin…juuri tuon värisenä.

Ja eihän tämä hulluus lopu pelkkään kalenterin ostoon, vaihtoon, ihastumiseen ja RAKASTUMISEEN! Me pyörimme Klemmarikellarin, Heidin Korttipajan, Chic Companyn, Käsitellen puodin, Teippitarhan, Paperikeijun ja Vihkokaupan sivuilla. Ostamamme kaikki tarrat, washiteipit, leimat ja paperit. Jos löydämme paljon ihanaa (joskus jopa meille tarpeetonta) lähetämme ne Happy Mailina jollekkin kalenterihullulle.

Mitä Kalenterirauha merkitsee minulle ja olenko löytänyt sen?

Mielestäni Kalenterirauha on sitä että on löytänyt yhden tärkeän ja rakkaan kalenterin (vaikka omistaisi muutamia muitakin). Shoppailee vain minulle tärkeitä koristeita ja juttuja, eikä mitä vain koska nyt sattuu törmäämään super hyvään aleen.

Kalenterimania-matkallani olen kokeillut jo DIY-kalenteria, Happy Planneria, Color Crush A5, DIY Paper Doria sekä Color Crush Personalia. Syyskuun alussa tilasin Traveller´s Notebookin. Olen myynyt pois kalentereitani sitä mukaan kun olen ostanut uusia. Happy Planner löysi uuden kodin ystäväni laukusta, Color Crush A5 löysi tiensä toisen ystävän luo ja DIY kalenteri oli niin iso hirvitys että se lensi suoraan lehtiroskikseen. Koristeiden ja muiden juttujen kanssa olen ollut aika maltillinen ja minulla on alkanut kasvaa oma tyyli millä koristelen. En enää osta mitä vain, vaikka saisi halvalla!

Mutta onko tämä kaikki vain sitä, että tahdomme olla selvillä mitä arjessamme tapahtuu ja elämämme on paremmassa järjestyksessä? En usko, kalenterin koristelu on paljon muuta! Se on harrastus jossa kuka tahansa voi toteuttaa itseään, tätä voi harrastaa kotona tai jopa lomamatkalla. Mutta ei tämä olisi rakkain harrastus, jos ympärillä ei olisi ihania samanhenkisiä ihmisiä kun minä. Me Kalenterimania ryhmässä olemme, kuin yksi suuri perhe. Ei meidän ryhmässä keskustella vain tarroista ja kalentereista, siellä avaudutaan välillä ihan oikeesti tärkeistä ja vakavistakin jutuista. Ilman tätä harrastusta, näitä tyyppejä ja niitä kymmeniä ihania kalentereita, en rakastaisi tätä juttua näin paljon. Vaikka en olekkaan omaa Kalenterirauhaani löytänytkään.

Oletko sinä löytänyt oman Kalenterirauhan?

Krista

23
elo
2016

Kalenterimanian goes to NY – Kian reissupostaus

categories: DoubleTuesday

Hei kaikki ja terveiset New York Citystä

Matkani oli lyhyt ja keskittyi pääsääntöisesti (ryhmä)taidenäyttelyyni, ripustamiseen, avajaisiin ja uusien taiteilijakontaktien luomiseen. Mukanani oli myös kolme ATC-korttia ja sainkin ne luovutettua eteenpäin ja näin odottelen vaan sitten niitä vaihtokortteja saapuvaksi. ATC ei ollut heille tuttu ennestään, mutta eiköhän se siitä, kun kerroin kuinka idea toimii. Itse sain lahjaksi uudelta taiteilijatuttavuudeltani hänen tekemänsä Journalin.

Mutta toki sitä aikaa piti järjestää myös kalenterijuttuihin. Saavuttuani perille hotelliin, pitkän lentomatkan ja aikaeron rasittamana, raahauduin kuitenkin Macysiin, koska tiesin siellä olevan Kipling pen caseit alessa. Ja ostin omani, Anna-Lucia gorillalla varustettuna.

Bon Bon ovat olleet tosi suuressa suosiossa NYCssä ja nyt niitä sai alesta. Rakkaat kalenterini saivat kumpainenkin oman Bon Bonin.

Ilma New Yorkissa oli ihan tajuttoman kuuma. Asteita 31, ilmankosteus 65 ja ei tuulen virettäkään. Kun aamulla lähti hotellista ulos, lämpö iski päin naamaa kuin märkä rätti. Onneksi huoneessa oli ilmastointi ja sinne saattoi palata iltapäivisin viilentymään ja keräämään voimia iltaa varten.

Matkani viimeisenä päivänä suuntasinkin sitten Chelseaan, joka on uusi moderni ja siisti alue, jossa ne vähän rikkaammat elelevät. Olin merkinnyt Moleskine New York kirjaseeni Paper Presentation merkinnällä ”tajuttoman iso paperikauppa”. No isohan se olikin ja keskittyi ehkä kuitenkin myymään kortteja eri väreissä ja muodossa ja teksteillä ja ilman, joita voi käyttää juhlasuunnittelussa. Siellä oli tosi pieni valikoima Washeja. Oli ihania vihkoja, mutta hinta oli korkea, joten jätin ne kyllä ihan omaan rauhaansa. Oli kyniä, tarroja, pieni kattaus sabloonoita (niitä olisin toivonut enemmän). No kaikkea kyllä oli, ei kuitenkaa kalentereita. Tein muutamia tarkan dollarin hankintoja. Ostin mm. Erasable Markersit, kuusi kynää 8.95 + tax.

Ihan tyytyväisenä kuitenkin poistuin kaupasta Chelsen kadulle, jossa kävi pieni, ihana tuulenvire. Muutaman askeleen jälkeen tulikin eteeni toimistotarvikekauppa. No ei kun sisälle. Sieltä sain kapeita hopeisia Washeja kokoelmaani.

Ja matka jatkui…oi ei…mitä näinkään…Papyrus. Kysyin heti siinä sisälle tultuani, että saanko ottaa kuvan Kalenterimaniaa varten, kun kirjoitan matkakertomusta sinne sitten kotiin palattuani. No juu saa kuvata. Kaupassa oli valikoima Kate Spade kalentereita. Koskin niihin. Olen valaistunut.

Ai niin, ja sitten oli vielä kauppa, joka myi kaikkia säilytysratkaisuja. No niin nyt sitten Washiteipitkin saivat heitä varten suunnitellut boxit. Enpäs edes tiennyt, että tämmöisiäkin on. Kolmen ykilön paketti maksoi 13 dollaria + tax ja oli mielestäni sen verran tyyris, etten ostanut niitä enenpää kuin yhden, vaikka kätevä onkin.

Ei niitä kauppojakaan jaksa koko aikaa kierrellä, joten oli mentävä välillä lounaalle. Ihana salaatti ja vastaleivottu oliivileipä. Voisin syödä näitä joka päivä lounaaksi, jos joku minulle niitä tekisi. Ja sitten kahville Starbuksiin. Ja eurooppalaisen kahvin kaveriksi uunituore chocolate chip cookie.

Ja sitten kaikesta täysin uupuneena raahauduin kadun varteen ja nostin käteni ja tilasin taksin, peri amerikkalaiseen tapaan, ihan ite, ilman hotellin ovimies Garyn apua.

Kia