Searching for "hobonichi cousin"

Kun mini tuli taloon

Keväällä Kalenterimanian Suvi ihastutti julkaisullaan, jossa oli tuunaillut pientä söpöä kalenteriaan. Allekirjoittaneen oli pakko heti kurkkia kommenteista minkäs merkkinen kalenteri olikaan kyseessä. Ajaston Note mini 2023, sehän se!

Eräässä jäsenpostauksessani kerroin, miten minun vuoden 2023 kalenterikokoonpano oli nyt täydellinen Hobonichi Cousinin ja Weeksin myötä. Siitä huolimatta ihastuin tuohon Suvin pieneen lilaan kaveriin siinä määrin, että ryhdyin tuumailemaan olisiko kolme kalenteria liikaa omaan hektiseen elämään. Selkeästi vastaus oli ei, ei ole liikaa, ja näin Ajaston Note mini tuli taloon ilahduttamaan arkea. Enkä ole katunut!

Loppuvuodesta 2022 asti minusta on kuoriutunut vannoutunut Hobonichien ystävä ja hyppy tavalliseen, suomalaiseen kalenteriin tuntuu jopa ajatuksen tasolla tosi vieraalta. Mutta minin kanssa tätä vierastamista ei ollut ollenkaan, vaan se tuntui tutulta, turvalliselta ja helpolta heti siitä asti kun se pitkän, piinallisen odottelun jälkeen saapui. Oikeastihan odotteluun meni ehkä viikko, mutta niin innoissani olin, että sekin tuntui jo ikuisuudelta!

Hobonichi Weeksini oli tarkoitus kulkea mukanani joka paikassa, mutta koristeluvimmani vuoksi se on pursunut jo sellaiseksi ettei sen mukana kantaminen ole enää järin käytännöllistä. Mini sen sijaan on oikeasti mini ja sujahtaa kevyesti vaikka taskuun.

Mitäpä sitten on minin kansien välissä? Koska tilaa on vähän, niin eipä juuri muuta kuin menot ja vähän to do-listan tynkää. Mutta eipä se muuta tarvitsekaan!

Se on oikeastaan myös se juttu miksi tykkään ministä. Koska tilaa ei oikeasti ole hirveän paljoa, niin pelkät menojen merkinnät menee jo miltei koristelusta. Washit olenkin tämän kanssa jättänyt kokonaan syrjään ja varsinaiset koristukset hoituu lähinnä tekemistä kuvaavilla tarroilla sekä hahmoilla.

Euroviisujen finaaliviikolla toki piti vihertää kalentereita myöten (GO KÄÄRIJÄ!) ja sekin hoitui minissä ihan vaan Stabilolla. Yksinkertaista mutta nättiä silti!

Rakastuin minin pienuuden ja selkeyden lisäksi myös väriin. Tyttömme sai maaliskuussa nimekseen Lila, joten väriä on täytynyt tunnustaa vähän joka asiassa.

Kalenteriryhmien lisäksi olen esitellyt miniä muissakin ryhmissä välillä ja tosi paljon on heti tullut kyselyjä, että mikä kalenteri ja mistä sellaisen saa. Tosi moni siis rakastunut heti ensisilmäyksellä eikä kyllä suotta!

Eipä ole tästä kaverista juuri mitään huonoa sanottavaa, jos nyt ei tämän enempää muutenkaan kerrottavaa, joten kuvat puhukoon puolestaan! Oikein näppärä kaveri pystyillä viikonpäivillään, pienillä kuukausinäkymillään ja valmiilla pyhäpäivillään. Suosittelen tätä ihanuutta kaikille, jotka kaipaavat oikeasti kompaktia kalenteria mukana kuljetettavaksi.

Nauttikaahan kesästä, kovin on nättejä ilmoja pidellyt!
-Piritta

My Happy Place – kirjoituspöytäni

Jokainen kalenterimaanikko tietää, että rapatessa roiskuu ja minne katseensa ikinä maanikon kodissa kääntääkään, näkyy siellä tarroja, paperipinoja, kyniä, klemmareita, pulloa ja purnukkaa, leveillään olevien kalenterien lisäksi. Näin siis erityisesti silloin, jos maanikolla ei ole selkeää työpistettä käytössään.

Ennen kun sain oman ns. kirjoituspöytäni, olin askartelukamoineni levittäytyneenä kodissamme milloin minnekin. Enimmäkseen tuunailin keittiönpöydällä, mutta tarpeen vaatiessa työpöydäksi soveltui myös kirjahylly, vaatehuoneen hyllyt ja pesukoneen päällinen. Askartelumateriaaleja oli siellä täällä vähän joka huoneessa.

Taisi olla aika pian uuden vuoden jälkeen, kun itselleni tarjoutui vihdoin tilaisuus omalle työpisteelle muuttaessamme takkahuoneen järjestystä ja mies haki kierrätyskeskukselta vanhan neljän hengen ruokapöydän. Siihen sitten aloin levittäytymään heti suurella innolla.

Kirjoituspöytäni on tässä välissä muuttanut ulkomuotoaan ja järjestystään jo lukuisia kertoja, mutta nyt se alkaa vihdoin näyttämään siltä miltä pitääkin. Kerroin edellisessä postauksessani, miten tykkään pitää Hobonichi Cousinin hillittynä ja selkeänä, jotta kaoottisessa arjessa olisi edes jokin paikka ja asia mikä ei enää lisäisi omaa mieleni kaaosta ja ylikierroksilla käymistä. Näin menettelen myös kirjoituspöytäni ja sen ympäristön kanssa.

Pyrin käyttämään työpöydän sisustamisessa luonnonläheisiä värejä ja kierrätettyjä materiaaleja. Muistitauluna esim. toimii vanha kanaverkko, kynäpurkkina lasinen säilykepurnukka, säilytysrasioina pahvipakkaukset tilauksista. Toki uuttakin mahtuu joukkoon mukaan, kuten tekniikka ja kukkaruukut.

Myös kasvit ovat tärkeänä osana työpöytääni, ja niiden kannalta onkin hyvä että saan pidettyä pisteeni ikkunan alla. Toki luonnonvalo on muutenkin plussaa!

Vaikka pöytäni on suhteellisen iso, meinaa siltäkin loppua välillä tila kesken ja vähän väliä joutuu raivaamaan tilaa. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä tärkeintä on, ettei tuunailukamat ole enää joka puolella talossa ja tavaroillani on vihdoin paikka johon saan jättää ne levälleen ilman että ovat muun perheen tiellä. Tästä olen, sattuneesta syystä, saanut kiitosta myös mieheltäni.

Näin olen saanut rakennettua itselleni oman ”Happy placen”, jonka eteen on mukava istahtaa tuunailemaan ja merkkailemaan asioita ylös kalenteriin. Ajatuksille on tilaa ja aika tuntuu pysähtyvän. Maltan tuskin odottaa kesäisiä sadepäiviä ja rentoja askarteluhetkiä veden ropinaa kuunnellessa!

Tykkäätkö sä panostaa omaan työpöytääsi?

-Piritta