Searching for "perjantaipäiväkirja"

Perjantaipäiväkirja – Laura H.

Heipä hei! Eipä ole pitkä aika, kun viimeksi kirjoittelin päiväkirjapostausta. Edelleen on väsymystä ilmoilla, mutta ehkä hieman paremmin olen jaksanut. Ainakin noin yleisesti ottaen, mutta muutokset ja ennakoimattomuus tuottavat haasteita.

Kuten esimerkiksi autoni hajoaminen. Tuntuu aivan maailmanlopulta. Tilanne, jota en voinut ennakoida ollenkaan ja joka pakotti minut niin paljon oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Ensinnäkin autoni hajosi keskelle risteystä. Onneksi ei vilkkaaseen risteykseen, mutta liikennettä kuitenkin oli. Sain lopulta autoa liikkeelle vielä sen verran, että sain sen sivuun bussipysäkille. Sitten täytyi soittaa ensin töihin, että myöhästyn ja vakuutusyhtiöön hinausta tilaamaan. Oli aivan kamala ilmoittaa töihin, että tulen joskus kun saan tilanteen selvitettyä. Ja sitten se vakuutusyhtiö puhelu, asiakaspalvelija oli todella mukava ja ystävällinen, mutta se ei siltikään helpota puheluiden soittamista. Inhoan puheluita, siis yli kaiken, inhoan soittaa yhtään mihinkään. Mieluiten aina asioin chatillä tai jopa vaikka paikanpäällä, mutta puhelut ovat kammottavia. Ylitin, kuitenkin itseni ja soitin kaikki tarvittavat puhelut. Mutta sen jälkeen meinasi tulla kyllä itku.

Myöhemmin sain tietää, että autoni on korjaamolla ainakin kaksi viikkoa. Sen jälkeen tuntui, kun vapauteni olisi viety kokonaan. Oma auto on merkinnyt mulle aina vapautta liikkua milloin vaan ja missä haluan. Vaikka Helsingissä julkinen liikenne on todella kattava ja hyvä, on silti aina aikataulujen varassa ja joku vuoro saattaa jäädä ajamatta. Omalla autolla voin mennä vapaasti. Loppujen lopuksi liikun autolla vähän, silti kun se mahdollisuus viedään pois tuntuu aika kamalalta. Mullakin on kutenkin ollut auto vuodesta 2013 asti.

Varmasti kaksi viikkoa menee lopulta tosi nopeasti, mutta välillä vaan vastoinkäymiset saa kaiken tuntumaan todella vaikealta.

Perjantaipäiväkirja – Inka

MAINOS, muistikirja saatu yhteistyössä Otavalta.

Rakas päiväkirja, morjensta pöytään! Uudesta vuodesta on saatu nyt lusittua tammikuu pois alta, ja vuosinumeron kirjoittaminen oikein alkaa pikkuhiljaa taas sujua. Tammikuussa meidän taloudessa kärvisteltiin sairastupaa ja tehtiin paljon lumitöitä. Varmasti jotain muutakin, mutta päällimmäisenä mieleen jäivät nuo seikat.

Kalenteriharrastuksen suhteen itselläni on meneillään kiherryttävän tyytyväinen vaihe. Tykkään tämän vuoden kombostani vallan suuresti, ja siitä kirjoittelenkin tarkemmin blogiinkin piakkoin. Kirjoihin on tullut myös tartuttua säännöllisesti alkuvuoden ajan, mikä ilahduttaa myös. Vielä kun saisin aikaiseksi virkata syksyllä aloittamani pipon loppuun… Ei tullut siitä miehelle joululahjaksi valmista ei! Ehkä sitten ensijouluna, katsellaan.

Mielenterveys on keikkunut kohtuullisen tasaisissa kantimissa, vaikkei murheen aiheet tai stressitekijät olekaan elämästä maagisesti kadonneet. Lääkkeille siis mitä nöyrin hatunnosto, ja kai sitä itselleenkin pitää hieman antaa kunniaa siitä että on jaksanut työstää omaa päänuppiaan. Ja se työstöhän ei toki ikinä valmiiksi tulekaan, joten jatketaan samalla linjalla.

Aloitin vuoden alussa myös ihan oikean konkreettisen päiväkirjan pitkästä aikaa. Se on Tigerista löytynyt 5 vuoden päiväkirja. Sen jokaiselle päivälle valmiiksi rajattu, pienehkö tila on tuntunut sopivan matalakynnyksiseltä, jotta siihen on oikeasti tullut kirjoitettua. Toivon että 5 vuoden päästä saan selailla sitä täpötäynnä olevana ja muistella mitä onkaan elämässä tapahtunut!

-Inka