Searching for "onnistumiset"

Kalenterihulluus asuu sydämessä ja siitä tuli työ

Olen ollut hullu jo lapsesta aste. Nimittäin kalenterihullu.

Myös kortit, tarrat, vihot, kirjeet ja päiväkirjat sekä lahjojen paketointi ovat ihaniaaaaa! Kun saan askarrella, minusta tuntuu, että sekoan onnesta!

Rakastan myös kukkia. Paperilla. Elävät eivät oikein kestä minun hoidossani.

Kalenteri on maailman paras kirja ja se kertoo ihmisestä kaiken. Se on parhaillaan kuin omaelämänkerta. Se kertoo ilot ja surut, onnistumiset ja epäonnistumiset. Kalenteri on kertomus elämän oppimismatkasta.

Olen yrittänyt asettaa elämäni valmiisiin kalentereihin. Olen kokeillut monia tavallisia peruskalentereita ja Happy Planneria. Bullet Journalissa on superhyvä idea, mutta en jaksa aina olla piirtelemässä. En ole oikein mahtunut näistä mihinkään.

Piti luoda oma systeemi.

Kalenterini on rakennettu tuommoisen ”salkun” sisälle. Sisälle mahtuu A4 sivut. Salkun taskuissa säilytän blogin päiväkirjavihkoa sekä tarravihkoa. Kalenterin kannet ovat väliaikaiset ja odottavat omaa Design-tuotetta.

Sisällä on ihan normaalille paksummalle paperille tulostettuna omat insertit. Ne on rakennettu, niin että niissä on jokaiselle elämänalueelle omat osiot ja päivittäin voi antaa palautetta siitä mikä oli ihanaa ja mitä opin. Viikoittain teen myös yhteenvedon.

Kuukausivälilehdet laitan muovitaskuihin. Muovitaskut ovat hei myös tosi ihania =). Sitten tuossa on tuollaiset lokerikkomuovitaskut joka kk, jonne laitan aina kullekin viikolle siinä kuussa kuuluvat laskut ym. paperit, joille pitää tehdä jotain. (Kuukausivälilehdet odottaa myös omaa tuotantoa)

Erityisen tärkeää minulle kalenterissa on sen toimivuus ja oman systeemin hiominen on ollut erittäin antoisaa, sillä arkikin alkaa näyttää sille, mitä kalenterissa on. Silloin, kun kalenteri toimii, voi myös olla samaa mieltä sen kanssa asioista. Tämän kalenterin kanssa meillä ei tule paljon riitoja.

Parhaillaan kalenteri on myös elämäntaito-opas. Kalenterissa pitää olla juuri ne asiat, jota juuri itse haluaa tarkastella. Tärkeää on antaa myös itselleen palautetta, siitä miten hommat oikein meni. Joka päivä voi oppia jotain uutta. Myös itsestään.

Olen myös niin hullu, että tein kalentereista itselleni työn! Valmennan ajankäyttöasioita. Uuteen asiaan vihkiytyneeseen blogiini kirjoitan siitä mitä kalenterin sisältä löytyy. Käy kurkkaamassa: www.teesiitatotta.fi

❤ Helena Ö

Päivän paras hetki

Arkiaamuisin kello soi 6.00! Luulen, että joudun siirtämään herätystä vielä aikaisemmaksi sillä kuukausien aamurutiini vie koko ajan enemmän ja enemmän aikaa. Silmälasit päähän ja Instagram auki, on päivän parhaan hetken aika.

Filosofiaa jokaiseen aamuun.

Oma kalenterihulluus alkoi jo yläasteella. Teinikalenterin pikkuisille riveille kirjoitettiin päivän fiilikset, kuka katsoi ja ketä kaipaavasti. Kenellä oli uudet farkut ja kuka heitti ensimmäisen lumipallon pääsisäänkäynnin yläpuolelle. Sivuille rustattiin oudoimmat nimiyhdistelmät, jotka nimipäiväkalenterista keksittiin. Vannoin, että poikani nimi EI tule olemaan Reko Veini Sippi. Sivuille harjoiteltiin uusia sukunimiä ja elettiin vahvasti!

Opiskelujen myötä kalenterit vakavoituivat ja hulluttelu jäi vähemmälle. Ulkomailla asuessa kalentereista tuli päiväkirjoja, joihin merkittiin lasten ensimmäiset asiat ja päivän tunnelmat. Työn myötä kalenterista tuli opettajan vakiovaruste, johon kirjattiin poissaolot, onnistumiset, kokeet ja huoltajien tapaamiset. Vähitellen sähköinen kalenteri on korvaamassa tuon kaiken, mutta edelleen kannan vihreää Lekolarin aarrettani joka päivä kainalossani. Ja entiseen malliin sen välistä löytyy mitä mystisempiä lippuja ja lappuja, jotka kirjoittamisen hetkellä olivat päivän tärkeimpiä.

Tammikuun aloittelua.

Netti toimii tänään kiusallisen hitaasti, siirryn alakertaan ja keitän samalla kupin kaakaota. Ensin katson Instan videot, ne kalenteri-ihmisten tekemät. Samalla painan mieleen ideoita ja ihailen ihmisten mielikuvitusta ja taitoa. Seuraavaksi siirryn kuvavirtaan. Ehdottomia suosikkejani ovat japanilaisten, taiwanilaisten ja ranskalaisten tekemät kalenterit, toki joukkoon mahtuu muutama amerikkalainenkin. Opiskelen japania ja yritän postauksista tunnistaa edes muutaman kanjin tai hiraganan. Mieltä rauhoittavat kauniit kuvat, sulavat kirjaimet ja harkitut siveltimien vedot. Tallennan aamun mielenkiintoisimmat kuvat ja selailen hetken omaa kalenteriani. Mietin joka aamu bujon aloittamista, mutta onko se sittenkin liian työlästä?

Japanin opiskelun tueksi hiragana-tulosteet reissuun ja kalenterin väliin. Näitä kuvia en ole vielä värittänyt.

Käytän Happy Planneria. Kalenterin arvokkain osa on renkaiden välissä roikkuva singaporelainen pieni koriste, jonka tytär lähetti oltuaan poissa kotoa kuukauden. Elokuussa tapasimme viimeksi, toukokuussa ehkä seuraavan kerran. Ikävä on valtava, mutta tuon koristeen näkeminen helpottaa vähän. Jotenkin tuntuu siltä, että olen taas siellä yläasteella ja tunteet tulvivat. Katson kalenterista päivän tärkeimmät ja teen tarvittavia lisäyksiä luettujen kirjojen/katsottujen elokuvien listaan. Väkisin esille tulevat kortit, joista löytyvät Phil Dunphyn, Modernin perheen isän legedaariset lausahdukset.  Kurkistan vielä muutaman kortin ja siirryn vakiovarusteeseeni. Ihana HP ja vihreä Lekolar laukussani lähden päivän uusia merkintöjä kohti.

Kalenterin aarre, tyttären lähettämä koriste.

Muutama seuraamani sivu Instagrammissa:

ssul0926

unicornplanner

carpediemplanners

kkurosuuke

makememoriestoday

lapin_et_fleur

therachmark

natsume_notebook

meowmeostar

bulletjournalcollection

bonjourfacteur

 

Tuija