Avainsana: A5

Esittelyssä – Kompagnon (Ajasto)

Tänään esittelyssä vaaleanpunainen hempeys: Ajaston Kompagnon. Kalenterin metallinsävyinen, pehmeä vaaleanpunainen väri on todella onnistunut ja kannen tikattu kuvio korostaa eläväistä väriä kauniisti. Pidän myös kuminauhasta ja sen vuosiluku on nätti tehoste – mustaa olisi muuten ollut mielestäni liian vähän siihen nähden, että kalenteri on näinkin vaalea. Kynälenkki ja kirjanmerkki löytyvät myös! Värivaihtoehtona löytyy vaaleanpunaisen lisäksi vaaleanharmaa.

Ensimmäisellä aukeamalla on näkymä kuluvaan kalenterivuoteen nimipäivineen.

Toisen aukeaman vasemmalta sivulta löytyy tiivistetty kuukausinäkymä tärkeimpine juhlapyhineen. Kuukalenteri on myös merkitty tähän näkymään – siitä olin jostakin syystä positiivisesti yllättynyt! Oikealle sivulle taas voi kirjata Kompagnonin omistajan tiedot, jos arvokas opus sattuisi joskus eksymään.

Pystysarakkeiset kuukausinäkymät valtaavat seuraavat kaksi aukeamaa. Niihin voi merkitä menoja nopeasti ilman kalenterin sen kummempaa selaamista ja oikean päivän etsimistä. Nopea käyttää ja selkeästä näkymästä plussaa! Samanlaiset aukeamat löytyvät myös kalenterin takaosasta. Viikkonäkymien jälkeen nimittäin löytyy myös vuoden 2019 kuukausinäkymät.

Seuraavaksi päästäänkin viikkonäkymiin! Plussaa saavat kahteen osaan jaetut päiväsarakkeet ja se, että lauantaille ja sunnuntaille on saman verran tilaa kuin arkipäiville. Muistiinpanotila oikeassa alakulmassa on niin ikään tarpeellinen ja kiva lisä oli myös se, että viikkonäkymän alareunassa juoksee kuluvan kuukauden näkymä kokonaisuudessaan.

Vuoden 2018 kansalliset vapaapäivät, lista Suomen yleisistä liputuspäivistä sekä nimipäiväluettelot löytyvät myös Kompagnonista, kuten Ajaston tuotteissa on totuttu.

Kalenterin viimeisessä osassa on viivoitetut muistiinpanosivut.

Kaiken kaikkiaan pidän Kompagnonista suuresti! Plussaa tuli monesta asiasta, mutta itse tarvitsisin kalenterin loppuun vielä enemmän muistiinpanosivuja. Paperi saisi myös olla paksumpaa, jotta kirjoittaessa voisi käyttää enemmän erilaisia kyniä. Toisaalta, nämä ovat olleet minulle kynnyskysymyksiä monessa muussakin kalenterissa ja plannerissa, jota olen käyttänyt, joten tämä menee varmastikin turhantarkkuuden piikkiin.

Kaunis ja toimiva kokonaisuus jälleen kerran Ajastolta!

-Anna-Johanna

Päivä kerrallaan – Carpe Diem päiväkirjana

Hopsansaa täällä Ruut kalenterimanian ylläpidosta toivottelee hyvää uutta vuotta kaikille! Se olisi uusi vuosi ja uudet kujeet. Ennen kuin mennään uuden vuoden kujeisiin, katsellaan hetki vanhoja päiväkirjoja.

Olen aina kirjoittanut päiväkirjaa. Lapsena päiväkirjaksi kävi oikeastaan mikä vaan kovakantinen vihko. Olen kirjoittanut päiväkirjaa viivallisiin ja tyhjiin vihkoihin. Sittemmin olen tykästynyt kauniskantisiin luomuksiin, jotka inspiroivat ja motivoivat kirjoittamaan. Muutaman vuoden tuunasin päiväkirjojen kansia decoupage- eli serviettitekniikalla.

Kalenterimania on vaikuttanut kalenterivalintojen lisäksi myös päiväkirjan valintaan. Vuosi sitten kalenterimanian alkuhuumassa päädyin ostamaan itselleni Carpe Diemin vaaleanpunaisen Reset girl -version A5 koossa. Reset girl on vertikaalinen eli siinä on pystysarakkeet. Carpe Diem on tunnettu etenkin hyvästä paperin laadusta. Paperi on vahvaa eikä päästä oikeastaan mitään tusseja läpi. Rakastuin siis ennen kaikkea Carpe Diemin laatuun. Jossakin vaiheessa vaaleanpunaiset kannet alkoivat tökkiä liikaa ja vaihdoin ne keltaisiksi.

Epäilin aluksi suuresti voisiko päivän mietteet mahtua niin pieneen tilaan. Yllätyksekseni mahtuivat. Toisaalta ruudun koko laittaa miettimään, mitä päivästään haluaa kirjoittaa ylös ja taisi siinä käsialakin harjaantua, kun ei voinut kirjottaa kovin isosti.

Carpe diem mahdollistaa kaikenlaisen koristelun ja vahvan paperinsa ansioista edes leimamusteet (ainakaan distress inkit) eivät tule läpi paperista. Minun elämänrytmiini sopi paremmin koristella viikot etukäteen mutta toisinaan tuntui etteivät koristelut oikein kuvanneet viikon fiilistä.

En pidä muutoksista ja minua surettaakin, että hyvin päiväkirjana palvellut Carpe Diem tuli tiensä päähän ja joudun nyt miettimään uutta vaihtoehtoa. Mietin pitkään jatkaisinko päiväkirjan pitoa tavalliseen viivoitettuun muistikirjaan, ostaisinko uudet sisälmykset Carpe Diemiin vai kokeilisinko jotakin uutta.

Päädyin valitsemaan tälle ja oikeastaan seuraaville viidelle vuodelle Leuchtturmin viiden vuoden päiväkirjan. Pidän Leuchtturmin laadusta, paperin kellertävyydestä ja kovista kansista. Lisäksi minua kiehtoo että päiväkirja kestää monta vuotta ja mahdollistaa elämän katsomisen pitkällä aikavälillä. Odotan innolla sen saapumista Se hämeenpuiston vihkokaupasta.

– Ruut