Avainsana: ainoa graphic design

Lempeyskirja – Kun kaikki ei ole ihan niin vakavaa

Toukokuussa pidettiin miitti Helsingissä ihanan Ainoan tiloissa Lauttasaaressa. Siellä oli esillä muutama kappale uutta, kesäkuussa Ainoan valikoimiin ilmestyvää tehtäväkirjaa. Kirjan upea kansi ja valloittava värimaailma kiinnittivät huomioni, ja ihan kauhean kauan en pohtinut, kun olin jo päätynyt ostamaan sen omakseni. Nyt, kun tämä ihana opus löytyy Ainoan verkkokaupasta, ajattelin esitellä sitä teillekin hieman. Kyseessä on Tiina Arposen Muita Ihania – Lempeyskirja.

Minä olen aina ollut innostunut kaikenlaisista tehtäväkirjoista ja tykkään kokeilla uusia sellaisia aina mahdollisuuden tullen. Koskaan aiemmin en kuitenkaan ole törmännyt tehtäväkirjaan, joka resonoisi minulle näin paljon. Tuntuu kuin Lempeyskirja olisi tehty suoraan minulle, ja uskon, että saman tunteen jakaa varmasti moni muukin, joka siihen päätyy tutustumaan. Takakannessa tiivistetään kirjan perusajatus hyvin: ”Tämä täytettävä tehtäväkirja muistuttaa, että kaiken ei tarvitse olla ihan niin justiinsa, että kurjastakin kokemuksestakin kehkeytyy muutos ja että oman elämän haaveilubingo on pelaamisen arvoista.”

Tällaiselle ihmiselle, joka osaa yleensä nauttia elämän pienistä iloista, mutta joka myös valitettavan usein uppoaa tarpeettoman syvälle velvollisuuksien ja raskaan arjen täyttämään suohon, Lempeyskirjan kujeilevan lempeä tyyli ja värikkäät kuvitukset tarjoavat muistutuksen siitä, ettei kaikki ole aina ihan niin vakavaa. Kirjassa kehotetaan oivallisella tavalla haaveilemaan, hassuttelemaan ja irrottelemaan. Se tarttuu myös mainiosti niihin kaikkiin vaatimuksiin, joita monet meistä päivittäin itselleen asettavat ja auttaa laittamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

Kirjassa on pieniä tehtäviä, jotka koostuvat mm. erilaisista listoista. Kirjoitustilaa ei ole yleisesti ottaen paljon, mikä madaltaa ainakin itselleni huomattavasti kynnystä täyttää kirjaa. Tarkoitus ei selvästikään ole ottaa stressiä tai täyttää kirjaa orjallisesti alusta loppuun, vaan pysähtyä sen äärelle ja juuri siihen kohtaan kuin milloinkin parhaalta tuntuu. Minua itseäni Lempeyskirja herättelee miettimään sellaisia pieniä onnellisuuden hetkiä ja asioita, joita en välttämättä muuten syystä tai toisesta ehtisi ajatella. En esimerkiksi muista, koska olisin oikein asiakseni listannut ylös lempireseptejäni tai miettinyt, mitkä olisivat lempipaikkojani maailmassa. Kun arki vie mennessään unohtaa helposti pysähtyä itselleen tärkeiden asioiden äärelle, ja juuri siihen tämä kirja selvästi kannustaa.

Pelkkää onnellisuutta ja glitteriä Lempeyskirja ei kuitenkaan ole, vaan se tuo esille myös ne elämän puolet, kun asiat eivät vain suju ja kiukuttaa. Oikeastaan se on juuri sitä, mitä silloin kaipaan, kun soimaan itseäni omista negatiivisista tunteistani tai olen liian ankara itselleni, nimittäin muistutuksen siitä, etten minä silti ole ihan kamalan huono ihminen. Olen vain ihminen.

Lempeyskirjassa on sivu toisensa perään puhuttelevia lauseita ja oivalluksia, joista lähes jokaisesta voisin teettää itselleni huoneentaulun. Kirjan kuvitukset ovat myös todella esteettisiä, ja kauneus onkin varmasti yksi tekijä, joka sai minut alunperin tarttumaan tehtäväkirjaan. Voisin kuvitella, että jatkossa huonoina hetkinä nappaan tämän kirjan käteeni ja etsin sen sivuilta hieman kepeyttä, lohtua ja itseironiaa, joilla karkoittaa itsesyytökset ja pahan mielen. Nimittäin sitä selatessa ei voi kuin tulla parempi mieli.

Lempeyttä kaikkien viikkoon,
Carita

Vinkkejä kirjajournaliin

Kuvissa näkyvä Aura notebook Monochrome -muistikirja saatu kaupallisessa yhteistyössä / Ainoa

Lukeminen, kirjallisuus ja kirjat ylipäätään ovat erinomainen, oman muistikirjan tai bullet journalin täyttäjä. Kirjajournalin tai lukupäiväkirjan aloittaminen lähtee usein ihan kynien ulkopuolelta, eli niistä kirjoista, mistä sitten on helppo lähteä seuraavaan suunnitelmaan. Kirja-aiheisia sivuja voi lähteä rakentamaan jo omistamaansa bujoon tai kalenterin lisäsivuille, käyttää tätä hyvänä syynä hommata ihan oma, uusi alustansa, tai napata jonkinlainen valmis lukupäiväkirja matkaan.

Tässä postauksessa saatte parit täyttövinkit kirjajournaliin, ja toivottavasti myös inspiraatiota omaan lukupäiväkirjan tekemiseen, tai miksei jopa lukemiseenkin. Käytän itse saamaani Aura-muistikirjaa, ja minulla on kaapeissa myös pari muuta lukuaiheista valmisjournalia.

Helppoja ensiaskelia kirjajournaliin on sivumäärien lisäksi oma arvostelu kirjasta, joko sanoin tai vaikkapa tähdin. Tietenkin kirjan nimi ja kirjailija on hyvä lisätä, jotta muistetaan mistä edes puhutaan. Itse tykkään myös lisätä aloitus- ja lopetuspäivät. Varsinaiset sanalliset arviot eivät kuulu omaan journalointiini, mutta niille on hyvä jättää tilaa, mikäli niitä haluaa kirjoittaa.

Erilaiset seurantalogit ja tottumuskirjaukset sopivat myös hyvin kirjateemankin kanssa käsi käteen. Tulevien julkaisujen hypetys, tai vaikka kirjojen kansikuvien tulostaminen ja liimaaminen visuaalista ilmettä muuttamaan, ovat kiva tapa saada väriä sivuille. Rahankäyttöä kirja-asioissakin kannattaa seurata, jos ei hommaa kaikkea lukemistaan kirjastosta.

Lukupäiväkirjastakaan ei tarvitse tehdä jokaiselta sivulta samannäköistä. Jotkut sivut voi täyttää hyvin pelkästään inspiroivilla lauseilla ja lainauksilla, tai muuttaa keskellä kuuta tyyliä, millaisena haluaa journalinsa juuri silloin nähdä. Kirjaston lainakuitit on helppo lisä liimata sivuille, ja kirjakauppojen mainoslehdistä saa hyvin ilmaista materiaalia koristeiksi.

Aina jokaisen sivun ei myöskään tarvitse olla alusta loppuun täynnä, ja mukaan mahtuu hyvin myös pelkkiä kuville ja lainauksille omistettuja sivuja. Olen itse käyttänyt myös koko sivun kuvia hyvänä korjauksena, mikäli maalit tai kynät ovat tulleet hieman liian innokkaasti sivujen läpi.

Kirjajournalia tehdessä kannattaa muistaa sama kuin lukiessa – on hyvä kokeilla uutta, vähän oman laatikon ulkopuolelta, kuunnella kavereiden suosituksia ja yllättää itsensä. Kaverin suosittelema kirja saattaa toimia inspiraationlähteenä seuraavalle väriteemalle bujoon, tai avata ovet täysin uuteen genreen lukukokemuksena.

Oma paras vinkkini kirjajournalin pitämiseen on, että sen pitämisen pitäisi olla mielekästä ja hauskaa. Ei ole järkeä lukea kirjoja innoissaan, ja sitten palata johonkin, mikä vie miltei ilon koko lukukokemuksesta. Lukupäiväkirja odottaa kiltisti, vaikka siihen ei tarttuisikaan joka kirjan jälkeen, vaan täyttäisi kerralla kaikki vuoden lukemiset.

Toivottavasti teillä on mukava viikko takana ja edessä, ja hyviä kirjoja lukemisen alla – joko äänikirjoina, e-kirjoina, tai ihan fyysisinä kopioina.

– Milja