Avainsana: äitiys

Heikun keikun, Suvi

Kuvassa näkyvät kalenterin kannet saatu kaupallisessa yhteistyössä Ajastolta

Kesäinen tervehdys!

Täällä ollaan vietetty juhannusta ja alettu valmistautua heinäkuun tuloon. Vanhempainvapaa alkaa olla lopuillaan ja ”uusi arki” on alkamassa. Itse olen jo käynyt tekemässä töitä enemmän ja vähemmän, heinäkuussa tyttäreni aloittaa myös päiväkotipolkunsa. Olen myös onnistunut sotkemaan lusikkani, haarukkani ja soppakauhani jos jonkinlaiseen kivaan tohinaan, kuten lastenkirppikselle ja kunnan nuorisotiloille, joten tuleva kesä, syksy ja loppuvuosi tulevat olemaan toivottavasti täynnä kommelluksia ja naurunpyrskähdyksiä, varmaan haasteitakin!

Kalenterien saralla olen saavuttanut jonkinlaisen suvantovaiheen. Yllättäen arki on aika lapsikeskeistä, joten tuunailen pieneen kalenteriini yleensä yhdeltä istumalta useamman viikon ja lopun aikaa – uskokaa tai älkää – ihan vain käytän kalenteria, sellaisiin arkisiin merkintöihin kuten neuvola-ajat, työvuorot, kuntoutusohjaajan tapaamiset, koulupäivät ja niin edelleen. Töiden alettua kalenteri toimittaa taas lompakon virkaa, nyt kortit ovat eksyneet pikkulaukkuun johon mahtuu vain avaimet ja puhelin. (Vähänkö outoa, kun kalenteri ei olekaan ollut kokoajan mukana.) Harrastaminen on tosiaan hieman taka-alalla, mutta ei todellakaan unohtunut. Aurinkoinen sää houkuttelee pihalle bongailemaan kukkia ja eläimiä, mutta myös juomaan kahveja kalenterin äärellä.

Toivotan kaikille oikein aurinkoista ja iloista kesää!

Halataan kun tavataan,

Suvi

Kalenterimania ja vauvan ensimmäiset kuukaudet

Raskausaikana kalenteriharrastus jäi lähes kokonaan huonon olon, väsymyksen ja muiden enemmän ja vähemmän ihanien raskausvaivojen varjoon. Energiaa ei yksinkertaisesti riittänyt koristelemaan kalenteria kuin korkeintaan lätkimällä hieman tarroja tai washiteippiä sinne tänne. Suunnitelmia kyllä oli, mutta ei energiaa niiden toteuttamiseksi.

Synnytyksen jälkeen ensimmäiset viikot menivät ihan vauvakuplassa, kalenteri ei ollut ensimmäisenä mielessä. Sen sijaan tärkeäksi muodostui ajatukset vauvakirjan aloittamisesta ja asioiden kirjaamisesta ylös, kun ne vielä olivat tuoreena muistissa (muisti nimittäin heikkenee vauva-arjessa!). Vauvakirjaan on ihana kirjoittaa asioita ja sen sivujen koristelu vauva-aiheisilla asioilla on ihan huippua. Sain Oot niin ihana -vauvakirjan päästessäni Oot niin ihana -brändilähettilääksi ja nautin niiden sivujen täyttämisestä ja koristelusta tosi paljon.

Ristiäisten suunnittelussa kalenterista oli apua, joten Malden pääsi myös hiljaiselon jälkeen kunnolla käyttöön. Vieraslistat, tarjottavat ja lahjatoiveet oli hyvä kirjoittaa johonkin, josta ne sai tarkistettua. Myös neuvolakäynnit ja ekaluokkalaisen asiat on hyvä saada (sen huonontuneen muistin takia) kirjattua kalenteriin, joten merkintöjä alkoi tulla tasaiseen tahtiin.

Hormoneiden hyrrätessä huomasin ajatusteni alkavan kiertää negatiivisuuden pienenevää kehää, joten hankin S-kokoisen Nuunan ja aloin pitämään positiivisuus-/kiitollisuuspäiväkirjaa. Joka päivä kirjoitan ainakin muutaman positiivisen, iloa tuottaneen asian aukeaman toiselle sivulle. Toinen sivu on pyhitetty art journal -tyyppiselle taiteilulle ja täyttelen niitä sivuja oman ajan ja jaksamiseni mukaan. Ihan uusimpana juttuna, vauvan ollessa nyt pian 4kk ikäinen, päätin aloittaa kaapissa hillotun Leuchtturmin huonekasveille! Olen jo kirjannut suurimman osan kasveista sivuille, enää tarvitsee alkaa täyttämään niihin hoito-ohjeita ja muita niihin liittyviä asioita.

Vauva-arkea ei voi kovin tarkkaan suunnitella etukäteen. Tai voi, mutta on varauduttava muutoksiin. Raskausaikana tehdyt suunnitelmat päivistä voivat muuttua radikaalistikin riippuen vauvan temperamentista ja mahdollisista vatsavaivoista tai muista haasteista. Tilanteet ja mahdollisuudet kannattaa hyödyntää silloin kun sellainen eteen tulee. Minulle on ollut tärkeintä saada tehdä omia juttujani silloin kun siihen vain aikaa löytyy, vaikka se olisi vain teipin pätkä tai tarra jossain. Joskus voi mennä sieltä missä aita on matalin (tai kaatunut), kunhan hieman saa tyhjennettyä ajatuksia paperille jossain muodossa. Ja nopeastihan nuo vauvat kasvavat, pian ottavat jo kynän käteen ja alkavat piirtää ja askarrella mukana.

Heidi