Avainsana: ajasto kalenteri

Kalenterimafian ystäväkirja – Inka

Kuvissa näkyvät kalenterit Project365 sekä Leatheret 2024 saatu yhteistyössä Ajastolta.

Nimi, ikä, paikkakunta

Inka, 29, Sherwood a.k.a. Kerava!


Mottoni

There is something good in every day. (Sometimes it is that the day is over.)”


Ensimmäinen kalenterini

Rehellisesti täytyy myöntää etten ole yhtään varma! Olen melko vakuuttunut että jo lapsena on varmaankin joku kalenteri löytynyt piirrustusvihkojen joukosta, mutta varmuudella muistan kauppis-aikojen kalenterit! Näitä pieniä, pinkkejä pingviinikalentereita minulla oli ainakin nämä 2 perättäisinä vuosina, joku saattaa olla ajansaatossa kadonnutkin. Fun fact: pingviinikalenterin uumenista löytyy yksi lempparein porkkanakakkuresepteistäni!


Unelmieni kalenteri

Visuaalisesti miellyttävä ja käytännössä toimiva! En osaa vastata, onko jossain maailmassa olemassa joku täydellinen the yksilö odottamassa löytymistään, mutta onneksi erilaisia ihania kalentereita on jo matkaan mahtunut testailtaviksi. Ensi vuodelle odotan pääseväni testailemaan Ajastolta saatua Leatherettea, joka seuraa tämän vuoden Ajaston Project365:ta. Niin erilaiset, mutta molemmissa moni asia miellyttääpi.


Kolme tarviketta, joita ilman en tule toimeen

  1. KYNÄ! Mitäs sitä kalenterilla tekisi jos ei voisi merkitä menoja ylös millään. Mujin .038-kärkinen musta geelikynä on ollut jo vuosia kiistattomasti lempikynäni kalenteriin kirjoittamiseen.
  2. Tarrat! Tarrat, tarrat, tarrat, rakastan! Bokseja, hahmoja, koristeellisia.. kaikelle voi olla oma tarransa!
  3. Washit. Washiteipeissä vain on sitä jotakin, eikä ne varmaan enää koskaan tule jäämään pois kalenterintuunailuista, tai muistakaan papaeriaskarteluista.

Vaaka- vai pystypäivät?

Pystypäivät! Joitakin vaakapäivä-kalentereitakin on tullut käytettyä (ensimmäisenä mieleen tulee Ajaston Note A5 joka olikin rakas käytössä!), mutta kyllä ne pystypäivät vievät kuitenkin voiton leikiten.


Keräilen salaa

Jos mieheni saisi vastata niin hän varmaan sanoisi että roskia… Mutta erilaisia pakkaustarvikkeita on tullut kyllä haalittua askarteluja silmälläpitäen melkoisesti. Vaikka lieneekö tuo nyt mikään salaisuus.


Kauanko olen ollut kalenterimaniassa?

2. huhtikuuta 2016 asti. Huh huh, kyllä on vuodet vierineet nopeasti! Taisi olla 2017 kesän kieppeillä kun hyppäsin mukaan ylläpidon porukkaan, jollen aivan väärin muista.


Olenko ollut Kalenterimanian miitissä tai haluanko joskus osallistua?

Kyllä ja kyllä! Monta miittiä takana ja toivottavasti myös vielä edessäkin.


Paras muistoni Kalenterimaniaan liittyen?

Se, että se toi Miran elämääni. Monen monta muutakin tärkeää ihmistä on Kalenterimania elämääni kuljettanut, mutta muita väheksyttämättä Mira: olet rakas!


Tunnustan tässä ja nyt, että olen aina halunnut

Ampua pistoolilla! Tästä on miehenkin kanssa jo varmaan kolmisen vuotta puhuttu. Ehkä vielä joku kaunis syntymäpäivä tai joulu jompikumpi muistaisi muistaa meitä ruudinkatkuisella laatuajalla, hah!


Terveiset:

VIELÄ ON KESÄÄ JÄLJELLÄ!

Plan with Inka – karmaisevan söpö viikkoaukeama

Postauksessa näkyvä kalenteri saatu yhteistyönä Ajastolta.

Helou helou helou! Tällä kertaa oli todella vaikea miettiä mistä kirjoittelisin tähän maanantaipostaukseen. Liekö syy flunssassa jonka jälkitukkoisuus ei meinaa millään hellittää, vaiko kevään aikana kovilla olleessa mielenterveydessä, mutta tahmeaa on joka tapauksessa ollut meininki viimeaikoina. Toukokuussa koin hetkellisen inspiraatio-puuskan kun tuunailupisteeni kaikkine tavaroineen siirtyi yläkertaan, erilleen meidän normaalista asuintilasta. Nyt ei kuitenkaan ole hetkeen riittänyt sen enempää inspiraatiota kuin energiakaan kavuta noita rappusia… Paitsi nyt!

Päätin motivoida tämän postauksen avulla itseni tuunaamaan kalenteria ainakin yhden viikon eteenpäin. Kalenterimanian kirppis -ryhmästä bongasin ja ostin pienen kasan irtotarroja, jotka saivat edes pienen inspiraation liekin syttymään. Setissä posti kuljetti koomaiseen huomaani muutamaa eri tyyliä edustavia tarroja. Tämän postauksen aukematuunailuun valitsin söpön karmivat tarrat, englanniksi sanoisin näiden olevan spooky but cute.

Tuunailu sujui melko perinteisellä kaavalla: washeja ensin pohjaksi ja tarrat perään. Sävyihin sopivat mustetuputtelut taustalle olisi olleet myös kivoja, mutta nyt mentiin sieltä missä aita on matalin, jotta edes jotain syntyisi. Washit valikoin tarrojen sävymaailmaan mielestäni sopiviksi, söpöä minttuisaa ja vaaleanpunaista. Mustaa toki ripaus kontrastia tuomaan.

Olisin halunnut lätkiä kaikki tarraihanuudet käyttöön, mutta himmailin kuitenkin hieman. Kai se on hyvä jättää hieman tilaa kirjoittamisellekin. Ja jos ei sitten viikon tullessa kohdalle tekstiä irtoakaan, niin ainahan voi lisätä tarroja jälkikäteenkin!

Toivottavasti tällä matalan kynnyksen tuunailulla sain oman tekemisjumini hiukan auki, sen aika näyttää. Mutta ainakin nyt on yhdellä viikolla spookya söpöyttä!

-Inka