Avainsana: ajatukset

Aamusivut – ajatuksia haasteen puoliväliltä

Postauksessa näkyvä vihko ja kortit on saatu yhteistyössä Ainoalta.

Aamusivut ovat kiinnostaneet minua jo erittäin pitkän aikaa. Pääni tuppaa täyttymään milloin mistäkin ajatuksesta ja rauhoittuminen sekä mielen tyhjentäminen on aina ollut omalla kohdallani suuri haaste. Päästessäni eroon yhdestä ajatuksesta, täyttää joku toinen tilan saman tien, ja oravanpyörä jatkaa pyörimistään.

Suurin kynnys aloittamiselleni on ollut suoraan sanottuna työni, jonka takia herätykseni soi lähtökohtaisesti joka arkiaamu neljältä. Vaikka olen saanut unirytmini käännettyä hyvin vastaamaan tätä aikataulua ajatus siitä, että herätystä olisi aikaistettava vielä enemmän, tuntui minusta, entisestä yökukkujasta, lähes mahdottomalta. Ainoan yhteistyö sopi kuitenkin juuri täydellisesti tähän hetkeen ja olen kiitollinen mahdollisuudesta lähteä haasteeseen mukaan.

Aamusivujen idea on todella yksinkertainen, sillä joka aamu kirjoitetaan kolme sivua tekstiä, ennen kuin tehdään yhtään mitään muuta. Ajattelin aluksi, että tämä vie aamustani varmaan puolisen tuntia, mutta ensimmäisenä aamuna yllätyin, kuinka hankalaa tekstin tuottaminen lopulta olikaan ja mieleni tahtoi harhailla: todellisuudessa aikaa kului lähes tunti. Varsinkin kahden sivun kohdalla tuntui iskevän ihan totaalinen blokki, josta pääsin kuitenkin yli.

Tekstin tuottaminen tuntui kuitenkin erittäin terapeuttiselta, sillä olin juuri haastetta edeltävänä viikonloppuna kokenut menetyksen, josta luonnollisesti sain tuntemuksiani kirjoitettua ylös. En ole koskaan ollut hyvä puhumaan tunteistani, saatikka sitten näyttämään koko maailmalle suruani, joten tämä on ollut minulle oiva työkalu purkaa nämä ajatukset paperille ilman, että kenenkään tarvitsee niitä koskaan lukea. Selkeästi tämä on auttanut jollain tasolla surutyön tekemisessä, mikä ei tietenkään ollut ensimmäisenä odotuslistallani, kun lähdin tähän haasteeseen mukaan.

Huomasin myös, että vaikka olenkin kirjoittanut paljon käsin, en ole tottunut lainkaan tällaisiin tunnin rutistuksiin ja käteni onkin lähtökohtaisesti puolessa välissä tuntunut hieman turralta. Nyt ensimmäistä kertaa tänä aamuna (tätä kirjoittaessani on torstai) sain kaikki kolme sivua kirjoitettua ilman ensimmäistäkään käsiongelmaa.

Käytän yleensä myös varsin ohutkärkisiä kyniä kalenteritouhuissa, mutta aamusivujen kanssa huomasin kaipaavani hieman paksumpaa kirjoitusjälkeä oman käsialani ollessa varsin pientä printtiä. Olen myös joutunut päästämään irti siitä pakonomaisesta ”kirjoitusjäljen on pakko olla suoraa” -fiiliksestä, sillä saamani Mantra Collectionin vihko on nimenomaan blankoilla sivuilla, jotta pienimmätkin häiriötekijät ovat poistettuna. Huomaan tosin tukeutuvani edellisen sivun rivityksiin, jotka aavistuksen kuultavat sivulta läpi, vaikka en edes tietoisesti lähtenyt niin tekemään. Näin kiinni ilmeisesti olen siinä, että rivien on oltava suoria, että tiedostomattani lähden etsimään edes yhtä linjaa, mitä seurata.

Tähän linjojen suoruuteen liittyy vahvasti myös, ainakin omalla kohdallani, käsialan siisteys. Olen tehnyt joskus jopa sitä, että kirjoitan kaiken uusiksi, mikäli käsialani ei ole miellyttänyt omaa silmääni. Aamusivujen kohdalla olen joutunut jättämään kirjoitusvirheitä jälkeeni, olen viivannut yli epäonnistuneen sanan tai ajatuksen, enkä ensimmäisenä ajatellut nappaavani korjausteippiä peittääkseni tämän virheen. Oma käsialani, jolla näitä sivuja olen kirjoittanut, ei muistuta lainkaan sitä käsialaa, jonka miellän omakseni, vaan jostain syystä näen siinä oman äitini pyöreät kirjoitusjäljen ja tavat yhdistää nämä kirjaimet.

Vaikka haastetta on kulunut nyt tähän mennessä vasta neljä päivää, nautin erittäin paljon tästä kokemuksesta. Tämän postauksen tullessa ulos, on ryhmässä pyörivä haaste juuri päättynyt. (Mikäli haluat hypätä haasteeseen jälkikäteen, linkki Ainon pitämään liveen löytyy täältä, koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa!) Tällä hetkellä olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että haluan jatkaa aamusivujen parissa ja haastaa itseäni edelleen, jotta pääsisin irti kahleistani ja siitä sisäisestä kriitikostani.

Vielä toistaiseksi ei ole tullut päivää vastaan, jolloin aamusivut olisivat jääneet kirjoittamatta. Se päivä on kuitenkin pakostikin tulossa vastaan jossain vaiheessa ja toivon vain itseltäni siinä vaiheessa armollisuutta: sitä etten jäisi soimaamaan puuttuvaa päivää, vaan jatkaisin seuraavana päivänä kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Ovatko aamusivut tuttu asia? Oletko kiinnostunut kokeilemaan? Suosittelen lämmöllä heittäytymään mukaan haasteeseen. Itse olen erittäin kiitollinen siitä, että sain itselleni vihdoin sen ”tekosyyn”, jonka varjolla sain itseni pakotettua tähän projektiin. En malta odottaa, mitä kaikkea hyvää saan vielä aamusivuista irti, jonka takia ainakin allekirjoittanut aikoo jatkaa sivujen kirjoittamista pidempääkin. Vaikka joka aamu ei olisi herkkua, niin kunhan muistaa, että teen tätä vain itselleni ja se on oikeasti minulle hyväksi, jaksaa toivottavasti niinä huonoinakin aamuina hypätä sängystä ylös suoraan sivujen kimppuun.

Ja hei, muut aamusivuihin liittyvät postaukset löydät täältä! Ihanaa alkanutta viikkoa!

– Laura

Ajatuksia aamusivujen aloittamisesta

Postauksessa näkyvä vihko ja kortit on saatu yhteistyössä Ainoalta.

Aamusivujen idea on minulle tuttu jo pidemmältä ajalta ja niiden tekeminen onkin pyörinyt mielessä useasti. Siitä huolimatta en ole kuitenkaan tähän päivään mennessä saanut oikeasti aikaiseksi kokeilla. Milloin syynä on ollut riittämätön aika, liiallinen väsymys heti aamusta, sopivan vihkon puuttuminen tai jokin muu. Loistava tilaisuus kokeilemiseen kuitenkin ilmeni, kun Ainoan ihana Aino ehdotti meille ylläpitolaisille aamusivuihin liittyvää yhteistyötä. Minä olin heti ensimmäisenä ilmoittamassa halukkuuteni lähteä mukaan sillä tiesin, että nyt tai ei koskaan pääsisin ottamaan selvää siitä, toimisiko tämä kyseinen metodi minulle.

Aamusivujen idea on todella yksinkertainen: kirjoitetaan kolme sivua tekstiä joka aamu. Juurikin tehtävänannon yksinkertaisuus on se, mikä minua on aamusivuissa aina ajatuksena kiehtonut. Ja toki myös sillä faktalla, että rakastan kirjoittamista, on vaikutusta asiaan. Aamusivuja ei käytännössä voi tehdä väärin, kun tarkoitus on antaa ajatusten virrata ja kirjoittaa niitä paperille tajunnanvirtana. Tämä kuulostaa mielestäni paitsi erinomaiselta tavalta herätä uuteen päivään, myös mahdollisuudelta puhdistaa mieltä ja tehdä siitä vastaanottavaisempi kunkin päivän varalle.

Haasteita tämän menetelmän systemaattiselle toteuttamiselle ja rutiiniksi saamiselle keksin omalla kohdallani ainakin pari. Ensinnäkin, miten ihmeessä jaksan sitoutua tähän joka aamu? Silloinkin, kun väsyttää älyttömästi ja tiedän, että minun täytyy lähteä vielä ajamaan työpaikalle? Todennäköisesti aluksi se onnistuu vain ja ainoastaan pakottamalla. Saatan joutua näkemään erikseen vaivaa sen eteen, että ihan oikeasti istahdan aamulla alas ja kirjoitan kolme sivua tekstiä. Todennäköisesti joudun myös laittamaan kellon hieman aikaisemmin soimaan, jotta ehdin varmasti. Uskon kuitenkin, että alkuvaikeuksien jälkeen homma on mahdollista saada sujumaan ja pian en kenties enää edes ajattele asiaa erikseen, vaan aamusivujen kirjoittamisesta on tullut automaattinen osa aamurutiinejani. Olen ainakin valmis antamaan tälle ajatukselle mahdollisuuden.

Toinen haaste lienee se, että tuppaan yliajattelemaan asioita. Niinpä minun onkin vaikea kuvitella, että tekisin sitä tässäkään tapauksessa yhtään vähempää. Mitä minä kirjoitan? Mistä minä voin kirjoittaa? Olikohan tuo nyt ihan tyhmästi kirjoitettu? Onko tuossa lauseessa yhtään mitään järkeä? Eihän tästä saa mitään selvää. Ovatpa nämä rivit epätasaisia… Ja lista sen kuin jatkuu. Tämäkin on todennäköisesti asia, josta oppii pois vain harjoittelemalla ja riittävillä toistoilla. Ideana nimenomaan on kirjoittaa pelkkää tajunnanvirtaa eikä mitään menestysromaania. Lisäksi näitä ei edes tarvitse lukea jälkikäteen. Uskonkin, että tällainen irti päästäminen ja omilla ajatuksilla suorastaan hullutteleminen tekee tällaiselle perfektionistille todella hyvää. Ensimmäiset aamut saattavat mennä hampaita kiristellessä ja omaa kummallista ajatuksenjuoksua manatessa, mutta vähitellen toivon mukaan sekin vähenee ja lopputuloksena on kevyempi mieli.

Taisin tuossa alussa mainita aamusivujen jääneen ajatuksen tasolle myös osittain sopivan vihkon puuttuessa. Kyllähän te kaikki kalenterimaanikot tiedätte, miten tärkeä on olla juuri oikeanlaiset välineet kuhunkin tarkoitukseen! Ainoan tyrmäävän upea ja värimaailmaltaan uskomattoman kaunis Mantra Collection sisältää juuri tähän tarkoitukseen räätälöityjä vihkoja ja niiden lisäksi myös postikortteja ja julisteita samalla teemalla. Vihkoja on olemassa kolmella eri tekstillä ja ne ovat B5-kokoa. Sivuja vihkoissa on 96 eli päivittäin toteutettuna vihkoon mahtuu yhden kuukauden aamusivut.

Minä sain kokeiltavakseni vihkon, jonka kannessa lukee Välitä, varjele, visioi. Käsittämätöntä, miten monta ajatusta kolme sanaa voivatkaan saman tien aivoissa poikia. Yhdistin samantien tuon tekstin siihen, mitä aamusivujen kirjoittaminen minulle ajatuksena merkitsee ja mitä toivon sillä saavuttavani. Pidän parempaa huolta itsestäni, pysähdyn kuuntelemaan itseäni ja annan ajatuksilleni kunnolla tilaa. Toivon mukaan seurauksena on virkeämpi ja levollisempi olo. Olen ihmisenä kovin levoton eikä pääni sisällä ole koskaan hiljaista. Odotankin mielenkiinnolla, auttaako joka-aamuinen pään tyhjentäminen olennaisesti näihin tuntemuksiin. Kenties löydän hiljalleen jonkinlaista sisäistä rauhaa.

Vihkon kannen teksti ja kauniit värit luovat yhdessä inspiroivan kokonaisuuden, jonka uskon olevan myös avuksi aamusivujen kirjoittamisessa, varsinkin aloitusvaiheessa. Jos tuntuu siltä, ettei tiedä mistä lähteä liikkeelle, nuo sanat taatusti pistävät ajatukset liikkeelle. Vihkon lisäksi sain kaikki kolme Mantra Collectioniin kuuluvaa postikorttia, joissa on samat tekstit kuin kokoelman vihkoissakin. Jos joinain aamuina tuntuu siltä, ettei tekstiä vain millään synny, kenties postikorteista on apua.

Yritän myös aloittaessani pitää mielessä, ettei se ole maailmanloppu, jos joku aamu jääkin välistä. Kuten monen muunkin asian, myös tämän saan todennäköisesti sabotoitua heti alkuunsa liiallisella ylisuorittamisella. Kirkkaamman mielen ja sisäisen rauhan lisäksi voisin siis asettaa yhdeksi aamusivujen tavoitteeksi myös armollisuuden itseäni kohtaan. Joskus tuntuu, ettei sitä voisi olla opettelemassa tarpeeksi, niin vaikeaa se välillä on.

Alkoivatko aamusivut kiinnostaa sinuakin? Käy ensin kurkkaamassa ryhmästä Ainon inspiroiva live, jossa hän avaa tarkemmin aamusivujen ajatusta ja antaa mahtavia vinkkejä aloittamista varten! Tule myös mukaan tänään ryhmässä alkavaan viikon kestävään haasteeseen, jonka tarkoituksena on kirjoittaa aamusivuja päivittäin viikon ajan! Tsempataan yhdessä toisiamme ja jaetaan ajatuksia prosessista viikon mittaan. Tämän postauksen ilmestyessä olen todennäköisesti juuri aloittanut ensimmäisten aamusivujeni kirjoittamisen. Lupaan siis tulla ryhmän haasteketjuun kertomaan ensifiilikseni tuota pikaa!

Kirjoittelemisiin,

Carita