Näin kevään kynnyksellä alkoi taas kiinnostamaan bullet journalin eli bujon aloitus. Olen on-off bujoillut jo useamman vuoden ja monta kertaa se on tyssännyt heti alkuunsa. Nyt kuitenkin olen innostuneena tehnyt bujoa jo huhtikuun loppuun asti. Bujoilussa minulla on hieman omanlainen tyyli. En oikein tykkää siitä että kokoelmat ovat kuukausisivujen kanssa samassa paikassa. Niiden tekemiseen menee paljon aikaa enkä halua tehdä niitä aina uudelleen, joten teenkin molemmille oman muistikirjan. Muistikirjana käytän Tokmannin 256 sivuista 3€:n muistikirjaa joka ajaa asiansa aivan hyvin. Olen tehnyt traveler’s notebook-kannet vanhasta rengasplannerista josta nykäisin renkaat pois ja siinä saan kaiken kulkemaan mukavasti mukana. Bujossani painottuu kaksi minulle tärkeää asiaa: usko sekä terveydellisten asioiden seuranta. Seurantoja minulla onkin jokaisen kuukauden perässä reilusti. Seuraan unta, ahdistusta, eri tapoja sekä oireita. Uskoon liittyen minulla on esimerkiksi kirjastoni sekä kirjat joita olen hankkinut tai pitäisi hankkia sekä lempijakeeni Raamatusta. Bujoani teen englanniksi koska monet sanat eivät mielestäni vain taivu suomeksi. Katson myös netistä paljon sisältöä englanniksi joten siksikin se on minulle luontevampaa.
Tykkään suunnitella päiväni tarkkaan. Siksi minulla onkin jokaiselle päivälle oma sivu. Sivulla on kolme tärkeintä päivän tehtävää asiaa. Alareunassa on paikka aamupalalle, lounaalle ja päivälliselle, asioita joihin minun tulee kiinnittää huomiota. Olen merkannut päivälle ne tunnit jotka olen hereillä, klo 5-22. Tähän on hyvä merkitä kaikki päivän menot. Merkkaan siihen myös rutiinit joita minulla on ja jos niihin tulee muutoksia. Sairauksieni takia rutiinit ja toistuvat asiat ovat minulle todella tärkeitä joten siksikin haluan tarkan suunnitelman.
Uniseurannassa pidän eniten palkkisysteemistä. Se on mielestäni kaikista selkein. Tästä näkee suoraan miten uni sijoittuu illassa ja yössä.
Ja tottakai tavalliset tapojen ja mielialojen seurannat ovat tärkeitä. En koskaan jaksa tehdä mitään suunnattoman hienoja seurantoja vaan pidän enemmän minimaalisesta tyylistä, niin kuin yleensäkin bujossani. Mielialaseurantaan teenkin siis hymiöitä.
Bujoilu on minulle mieltä rauhoittavaa toimintaa parhaalla tavalla. Mikäs onkaan mukavampaa kun yöllä valvoessa piirtelee kirjaseurannan kirjahyllyyn kirjoja niin kuin tein eräs yö. Ja bujo on seurantojen kautta korvaamaton työkalu. Suosittelen kaikkia aloittamaan. Kun kerran kokeilette, ette voi enää lopettaa!
Kalentereiden kansissa on jo vuosia nähty käytettävän tekonahkaa ja nahkaa sekä tietysti erilaisia kankaita. Mutta nyt tutustutaan vähän tarkemmin pariinkin erilaiseen ekologiseen vaihtoehtoon: nahkapaperi ja korkkikangas.
Nahkapaperi on selluloosasta ja lateksista Saksassa kehitetty materiaali, joka on kuivana kuten kartonki, paperimaista ja jäykkää, sitä voi jopa repiä, mutta kastuessaan siitä katoaa tuo jäykkyys ja tilalla on pehmeämpi, nahkamainen materiaali, joka ei repeä ja kestää taittelua ja muotoilua. Se kestää jopa 40 asteen konepesun. Itse en sitä tosin ole kokeillut, tyydyin ainoastaan liottamaan palasia lavuaarissa, kun ekan kerran nahkapaperiin tutustuin kokeillessani, miten siitä onnistuisi kannet Nuunaan.
Ja onnistuihan ne. Itselleni tyypilliseen tapaan ei työn etukäteissuunnitteluun juurikaan käytetty aikaa, vaan matkaan rynnättiin heti kun idea oli syntynyt. Materiaalina oli jo aiemmin kesällä ostamani ruusukullan värinen nahkapaperi ja Nuuna oli kokoa L.
Mittailin suunnilleen tarvitsemani palojen koot, summamutikassa saumanvaraa extraksi, muutama taskuksi sopiva pienempi pala. Ensin ajattelin, että surauttelen palat vaan yhteen ihan kuivana, mutta sitten onneksi muistin jostain kuulleeni (Kädentaitomessuilla luultavasti), että palat kannattaa ainakin kostuttaa ensin jotta työstö on vähän miellyttävämpää ja pinnan ulkoasua voi muokata esimerkiksi rypistelemällä märkää materiaalia. Niinpä valutin lavuaarin täyteen vettä ja laitoin palat sinne lillumaan. Valitettavasti mulla ei näistä vaiheista ole valokuvia. Hetken verran liottuaan päätin kokeilla minkä näköistä pinnasta tulee, jos palat rypistelee ja sitten oikoo. Ei hyvä, pinta näytti ryppyiseltä paperipussilta, paikassansa varmasti ihan passeli, mutta ei kalenterin kansissa. Niinpä testiin pääsi silitysrauta. Varovasti silittelin leivinpaperin läpi nurjalta puolelta märkiä nahkapaperin paloja ja nyt ulkonäkö rupesi pikkuhiljaa miellyttämään silmää: ei tasainen, tehdasmainen, ei myöskään liian ryppyinen, vaan sopivasti elämää nähnyt. Ja myös sopivasti kuivahtanut, vähän nahkea ja mukavan taipuisa. (Mies pyöritteli silmiään katsellessaan mun värkkäilyitä.) Siispä ompelemaan.
Ompelu olikin helppoa. Ainoastaan palojen kiinnittäminen toisiinsa oli vähän haastavaa koska nuppineuloja ei voinut käyttää (koska niistä olisi jäänyt reikiä). Niinpä mentiin vähän summamutikassa varsinkin taskujen osalta, reunojen ompeluun (tein kaksinkertaisina kannet, jotta rakenteesta tulisi sopivan jäykkä ja kestävä, kulkihan kalenteri minulla repussa mukana) käytin nahkatöissä käyttämiäni muovisia nipistimiä. Kangas tuppaa ommellessa venymään ja vanumaan, mutta nahkapaperin kanssa ei sitä ongelmaa ollut. Eli jos ompelukone itseltä löytyy, nyt kipin kapin kokeilemaan nahkapaperin ompelua.
Nahkapaperi ilmeisesti kutistuu jonkun verran kastuessaan, eli tarkat mitat vaativat työt kannattaa tehdä pestystä/vähintäänkin kunnolla kastellusta materiaalista, jotta mahdollinen kutistuminen ei myöhemmin aiheuta ongelmia.
Toinen itseäni jo tovin kiinnostanut materiaali on korkkikangas. Korkkkikangas on siis kangasta, jossa polyester-verkon päälle on liimattu luonnon korkkia (tai paksummissa kankaissa pohjana voi olla myös puuvillakangas). Se on taipuisaa, sitä on helppo leikata ja ommella. Vahvuuksia on erilaisia, omani oli paikoitellen lähes läpikuultavaa, mutta kangaskaupasa metritavarana olen nähnyt myös mm tikattuja, esimerkiksi laukkuihin ja muihin käyviä paksuja korkkikankaita.
Toisin kuin nahkapaperi, korkkikangas ei kestä pesua eikä silitystä. Sitä on kuitenkin yhtä helppo ommella ja leikata, mitään erikoistyövälineitä ei tarvita.
Ensimmäinen työ korkkikankaasta oli kynätasku kalenterin ympärille. Olin aiemmin tehnyt samanlaisen jo nahkapaperista, tosin koristeena siinä oli rusetti. Ja kuten aiemminkin on kymmeniä kertoja käynyt, materiaali vei taas mennessään ja pitihän tästäkin testata millaiset kalenterin kannet voisi pikaisesti tehdä. Ja koska ensi vuoden bullet journal oli vielä ilman kansia, päätyi se uhriksi tällä kertaa.
Halusin simppelit kannet, ei mitään ylimääräisiä taskuja, ainoastaan kynälle ja parille muulle pikku jutulle omansa. Indiedori oli ehkä suurin innoittajani läpän ja siinä olevan taskun osalta. Muistikirjalle ompelin korkkikankaasta kapean kiinnityskaitaleen, johon takakansi oli helppo pujottaa. Itse asiassa myös nahkapaperikansissa oli sama kiinnityssysteemi. Ja koska korkkikangas ei kutistu, oli mitoitus helppoa, puolitoista senttiä ylimääräistä saumanvaroja varten korkeudessa, muuten vähän vähemmän. Koko rakenteen sai kerta-ompelulla kasaan, lopuksi sitten vielä taskun toisen reunan tikkaus. Aikaa koko hommaan taisi mennä noin 10 minuuttia. Kiinnityksen tein kimaltavasta kuminauhasta ja kahdesta ympyränmallisesta palasta.
Nämä ekologiset vaihtoehdot tuovat mukavaa vaihtelua DIY- askarteluun, aloittelijakin ompelun saralla saa varmasti tehtyä itselleen näyttävätkin kannet, nuo metallinhohtoiset nahkapaperit on ihania.
Vuosi vaihtuu ihan juuri, nyt jos koskaan on hyvä aika tehdä uuteen kalenteriin kannet jos niitä ei vielä ole olemassakaan. Materiaaleja voi yhdistellä, eri väreillä saa sommiteltua vaikka mitä kuvioita, pintaan saa vaihtelevuutta pesulla… Vain oma mielikuvitus on rajana, Pinterestistä tähänkin aiheeseen liittyen löytyy vaikka kuinka paljon ideoita. Ohessa on yksinkertainen mitoitusohje korkkikansien ompeluun.
Nahkapaperikannet kulkivat mukana reilun puoli vuotta, mitään merkittävää kulumaa ei sinä aikana ehtinyt tulemaan, eli kestävyys tuntuu olevan ihan hyvä. Korkkikansista ei vielä ole kokemusta kuin yhden miitin verran, mutta uskoisin senkin olevan ihan käypä materiaali kansiaskartelussa.
Ompelun iloa ja rohkeutta tutustua materiaaleihin toivottaa Piia
