Hilirimpsis vaan kaikille! Minä oon Allu, oikeasti Alina, mutta Alluksi minua on kutsuttu niin kauan kuin muistan. 23 vuotta täyttänyt opiskelija. Suku on Savosta, itse olen kuitenkin asunut pääosan elämästäni pääkaupunkiseudulla. Kesän ajan asun Espoossa, mutta palaan opiskelemaan syksyllä Kuopioon. Rakastan mm. Totoroa ja Alice in Wonderlandia ja monia muita suloisia asioita.
Kalentereihin hurahdin lukiossa. Lukion oma kalenteri ei innostanut, eikä ollut oikein rahaa ostaa kalenteria kaupasta, joten tein itse. Ensin yhden, mutta ei siitä tullut hyvä. Sitten toisen, kolmannen, neljännen ja huh, kun niitä tuli kuin liukuhihnalta. Eikä yksikään miellyttänyt vaativaa silmääni. Aloin haaveilla Timexin kansista, koska ne olivat tyylikkäät ja miellyttivät silmää. Mutta en raaskinut siinä elämäntilanteessa ostaa sellaisia. Onnellisen sattuman kautta sain kuitenkin eräänä vuonna siskoltani Timexin kalenterin, koska hän ei sitä tarvinnut ja olin niin ikionnellinen. Tuntui kuin olisin voittanut lotossa. Kannoin sen mukana kaikkilla ja rakastin sitä, vaikka sivut olivatkin tosi pienet ja ohuet koristelua varten, Stabilotkin kuulsivat sivuista läpi!
Eräänä kauniina päivänä viime keväänä, surffatessani Facebookissa törmäsin erään askartelu-ja käsityöryhmän sivulla julkaisuun, jossa kysyttiin löytyykö ko. ryhmästä kalentereiden koristelusta innostuneita. Normaalisti en ole Facebookissa ollut koskaan kovin aktiivinen, mutta siihen päätin vastata, koska tunnistin itseni julkaisusta hyvin vahvasti. Ja niin minut sitten ohjattiin Kalenterimania-ryhmään ja BOOM! Siitähän se riemu repesi! Tilasin Happy Plannerin ja odotin sitä kuin kuuta nousevaa. Odotusvaiheessa Timexini alkoi heti näyttää pieneltä ja mitättömältä ja kadotin mielenkiintoni koristella sitä. Salaa mielessäni säälin pientä, uskollista Timexiani.
Kun sitten vihdoin sain Happy Plannerini, oi sitä onnen määrää! Se oli aivan mieletöntä! Olihan siihen HP:hen myös hankittava päiväämätön 6 kuukauden setti, jotta pystyin ottamaan kalenterini heti käyttöön. Ja voi onnen määrää, kun pääsin koristelemaan niitä sivuja!
Pian kuitenkin huomasin, ettei se Happy Planner ehkä ollutkaan minua varten. Ei, kaipasin keinonahkaisia kansia ja jämäkämpää rakennetta, juuri niitä ominaisuuksia, mitä rakastin vanhassa Timexissani. Ja ostin Color Crushin. Rakastin kuitenkin vertikaalista viikkoa, joten muokkasin HP:n sivut turkoosiin CC:heni. Mutta ei sekään sitten lopulta toiminut. Jouduin tosissani pohtimaan, mitä tahdoin kalenteriltani. Tajusin haluavani vetoketjullisen kalenterin, mutta A5-kokoisena. Etsin ja etsin ja etsin ja etsin. Enkä löytänyt. Melkein jo luovuin toivosta, mutta jälleen Kalenterimania pelasti.
Joku linkitti LoveDokin nettisivuston ryhmään, ihan jossain muussa tarkoituksessa ja sieltähän ne löytyivät! A5-kokoiset, vetoketjulliset kannet! Ja jälleen pääsin odottamaan postitusta. Sisukset päädyin tulostamaan itse, sillä budjetti ei enää venynyt ja HP:n sisuksia oli hankala pienentää kansiin sopivaksi. Joten etsin paksumpaa paperia, hyvän pohjan netistä ja laitoin tulostimen laulamaan. Enkä ole pettynyt. Tunnen vihdoin löytäneeni kalenterini ja tunnen kuuluvani johonkin. Se jokin on Kalenterimania ja olen onnellinen, kun saan olla osa tätä yhteisöä!
~ Allu
Olen aina rakastanut kalentereita ja niiden tuunailua, yläasteella harrastin sitä enemmän, lukiossa hiukan vähemmän. Lukion jälkeen varsinainen tuunailu hiukan vähentyi, mutta kalenteri oli aina oltava ja siihen oli aina kirjoitettava hienoilla kynillä ja liimattava tarroja ja aforismeja. Joka vuosi kohtaan saman ongelman: Minkälaisen kalenterin ostan ensi vuodeksi?
