Avainsana: hp

DIY – Happy Planner Mini yksisarvisteemalla

Tein pikkusiskolleni syntymäpäivälahjaksi yksisarvisaiheisen Happy Planner Minin ja ajattelin jakaa teidän kanssanne, miten sen tein. Olin pyöritellyt jo pitkään mielessäni ideaa kalenterin tekemisestä siskolleni, mutta vasta kun näin Heidin korttipajan facebook-videossa Carpe Diemin yksisarvistuotteet, inspiraatio iski. Siskoni nimittäin pitää valtavasti yksisarvisista. Suunnittelin, mitä kalenteriin tarvitsisin, ja tilasin sitä varten Korttipajalta Carpe Diemin yksisarvispapereita ja Happy Plannerin keskikokoiset pinkit kiekot.

Aloitin kalenterin teon valitsemalla kanteen sopivan kartongin Simple Storiesin Collection Kit Dream Big -paperikosta. Samasta paperikosta valitsin myös kaikki välilehdet. Leikkasin oikeankokoiset kannet ja välilehdet käyttäen apuna oman minini kansia ja välilehtiä. Kannet päätin laminoida, jotta ne olisivat yhtä kestävät kuin Happy Plannerien omat kannet. Minulla ei ole Happy Plannerin omaa rei’ittäjää, joten päädyin käyttämään Tigerista ostettua yhden reiän rei’itintä. Mallasin reiät oikeille kohdille käyttäen oman minini kansia ja piirsin reikien paikat tussilla kansiin. Kun olin saanut reiät tehtyä, tein niihin pienet lovet leikkaamalla reunasta pienen palan pois, jotta kiekot saa sujautettua niihin.

Seuraavaksi askartelin leikkaamiini välilehtiin sopivankokoiset tabit. Mallia otin taas Happy Planner Minini välilehtien tabien muodoista ja piirsin ne kartonkien jämäpaloista. Asettelin tabit sopiviin kohtiin välilehtiin ja liimasin ne paikalleen käyttäen Tombow’n liimarolleria.

Haastavin vaihe oli sopivien kalenterisivujen etsiminen. Olen itse ihastunut Happy Plannereihin ja erityisesti miniin. Pikkusiskoni sen sijaan ei ole innostunut ministä sen viikkoaukeman viivojen takia. Halusin siis löytää hänelle vaakamalliset viikkoinsertit ilman viivoja, mutta en löytänyt sopivia, joten päädyin lopulta tekemään ne itse. Viikkonäkymään hain inspiraatiota Webster’s Pagesin horisontaalisista viikkoinserteistä. Aluksi yritin suunnitella sivut koneella, mutta lopulta koin helpoimmaksi käyttää ihan kynää ja viivotinta. Ensin hahmottelin viikkoaukeaman ja pitkän pohdinnan jälkeen päädyin kirjoittamaan viikonpäivät suomeksi. Kuukausiaukeamaan otin mallia omista kalentereistani ja lopulliseen versioon päätyi kaikkein yksinkertaisin versio.

Kun olin hahmotellut A4-paperille kuukausi- ja viikko aukeamat, piti miettiä, mihin järjestykseen sivut piirrän, jotta ne asettuisivat oikein kopioidessa ja leikattaessa. Tämä oli haastavaa, mutta lopulta tein hahmotelmasta virallisen version, jonka vain kopioin monitoimitulostimella kaksipuoleisiksi. Käytin kalenteriin 100g/m2 paksuista UPM digi color laser -paperia, joka on siis normaalia kopiopaperia paksumpaa. Testatessani paperia olin tyytyväinen, että suurin osa kokeilemistani kynistä ei tullut paperista läpi eikä edes kuultanut juurikaan toiselle puolelle. Tämä on tärkeää, sillä kalenterisivut ovat kaksipuoleiset. Vanhalla tulostimella ei saanut aukeamia kohdistettua aivan millilleen kopioidessa, mutta kun leikkasin sivut irti, sain siistittyä ne samankokoisiksi. Rei’itin sivut samalla tavalla kuin kannet ja välilehdet, mutta useamman sivun samalla kertaa. Tämä työvaihe oli toki yhden reiän rei’ittimellä tehtynä hieman työläs, mutta ihan mukavaa pikku askartelua. Jaoin kuukausiaukeaman kahdelle sivulle, joista toisen liimasin kiinni välilehteen. Muutoin väliin olisi jäänyt tyhjä sivu.

Kun olin saanut kaikki sivut rei’itettyä, oli jäljellä enää kokoaminen, joka oli nopeasti tehty. Päädyin tarkoituksella päiväämättömiin insertteihin, jotta siskoni voi itse valita, koska haluaa kalenterin aloittaa. Muutamaa välilehteä koristelin itse hieman, mutta muuten jätin välilehdet koristelematta. Näin sain jätettyä valinnan vapauden sisarelleni, hän saa itse koristella välilehdet mielensä mukaisesti. Lopuksi päätin vielä tehdä kalenteriin aloitussivun tulostamalleni kauniille paperille, joka tuli Mommy Lheyn huhtikuun kuukausiboksin digital goodiesien mukana. Tähän halusin kirjoittaa englanniksi: ”This planner belongs to”, vaikka kalenteri on muuten suomenkielinen. Olen tyytyväinen lopputulokseen, ja siskoni sai näin mieleisensä yksisarvisteemaisen Happy Planner Mini -kalenterin.

– Janita

Taas kärryillä elämästäni

Siisti koulupöytä houkuttelee. Otan tuolin alleni ja kaivan lukollisesta laatikosta pienen päiväkirjani: ”Rakas kukkis! En ole kirjotanut sinulle pitkään aikaan.” Uppouduin kertomaan tapahtumista läheisimmälle ystävälleni, päiväkirjalle. Aika pysähtyi. Ja sitten se vieri, ja kieri, läpi murrosiän vuoristoradat ja heitti huolella kaikki kiepit opiskelijan ihmissuhdeviidakossa. Lopulta minä putosin kelkasta asemalle vuonna 2013. Isoja asioita tapahtui elämässäni yhtenä vyörynä. Vaikka suurin osa niistä olikin positiivisia, olivat ne jälkeenpäin ajatellen kuitenkin minulle liian suuria asioita samalla kertaa. Elämä jatkui vuosi toisensa jälkeen, mutta minä olin jäänyt kyydistä. Aloin kaivata ystävääni, päiväkirjaa, jonne vuodattaa tuntemuksia ja tapahtumia. Harvoin olin jaksanut kaivaa sen esille harmitellakseni, ettei se ollut ollenkaan ajan tasalla. Toisin sanoen päiväkirjan täyttäminen oli jäänyt, koska oli vaikea hypätä elämän ehkä isompien asioiden yli niin kylmästi.

Syksyllä 2017 ajoin autolla ja kuulin pätkän radiolähetyksessä bullet journalista.”Se on kuin kalenteri, päiväkirja, muistilaput – yksissä kansissa.” Päiväkirja! Ja kalenteri! Ja itse tekeminen! Ne kolahtivat minuun. Laitoin kotona Googlen laulamaan – siitä tulikin seireenin laulua, jonka pauloissa olen ehkä lopun elämääni! Olin löytänyt itelleni uuden elämän bujoilun avulla. Google oli tuonut minut myös Kalenterimanian ovelle. Kurkistelin ensin ikkunoista, mutten uskaltautunut painamaan ovikelloa. Istuin terassille bujoilemaan.

Pikkuhiljaa aloin kiinnostua muustakin kuin värikynillä piirtelystä. Löysin tieni Teippitarhaan, josta mukaani tarttui washiteippejä ja sivellintusseja. Samaan aikaan aloin kiinnostua harrastukseen liittyvästä tuunailemisesta ja etsin Facebookista vihkotuunareita, tuloksetta. Sitten tajusin katsoa selkäni taakse. Siinä oli ovi, jossa luki: ”Kalenterimania, kalenterituunauksesta kiinnostuneet. Huom. Tervetuloa myös bujoilijat!” Aa! Siis minä! Nousin reippain mielin kainalossani bujo ja kymmenkunta sivellintussia ja soitin ovikelloa!

– ”Tervetuloa!! <3 <3 Heidi Swapp, EC, HP mini tai personal, miitti, kittejä, katteja, yksisarviset ja laiskiainen..”

– ”Joo, laiskiainen, moi vaan kaikki! -ööh, en kyllä ymmärrä mitä kieltä täällä puhutaan..”

Vaikka aluksi puuttui yhteinen kieli, tunsin tulleeni kotiin. Täällä oli niitä, jotka kirjoittivat kirjeitä ja halusivat niillä ilahduttaa toisia, juuri niin kuin minäkin! Täällä oli niitä, jotka myös bujoilivat ja kirjoittivat päiväkirjaa, ja mikä parasta paljon paljon askartelemisesta, kädentaidoista ja taiteesta kiinnostuneita, suurisydämisiä ihmisiä!

”Voi että ootte kaikki ihania!!<3 Olen kiitollinen, että tulitte elämääni!”

Nyt elämääni ja bujoiluuni kuuluu niin kitit ja katit kuin livet ja lovetkin. Pikkuhiljaa olen päässyt perille myös maniaperheen yhteisestä kielestä ja tuunailuni meinaa lähteä vähän manian puolelle.

Avaan uuden ystäväni, bujon, otan puhtaan sivun ja annan tunteideni ohjata: ”Rakas päiväkirja, en oo kirjottanu taas pitkään aikaan mutta: Oon taas kärryillä elämästäni ja se on laiffii! <3”

Rakkaudella Sarkku