Avainsana: hybridiplanner

Voimasana – Milja

Elämäni aikana olen tottunut viljelemään niitä täysin toisenlaisia voimasanoja enemmänkin kuin tarpeeksi, mutta tähän haasteeseen moiset eivät ihan toimi ideologiansa puolesta. Mietin pitkään, mikä voimaannuttava sana sopisi itselleni juuri nyt, ja keksin sen sijaan muille ylläpitolaisille helposti sanoja. Omani oli yhä hukassa jopa silloin, kun aloin Microani tuunaamaan tätä haastepostausta varten.

Selasin Microni hyvinvointiosiota ja sinne jo tekemiäni sivuja. Kyselin sanan päättämiseen apua ylläpidon tyypeiltä, ja mikään ei tuntunut ihan juuri siltä mitä haluaisin lähteä toteuttamaan. Lähin sana johon meinasin tarttua, oli ’sinnikkyys’.

Ylläolevaan sivuun selattuani idea tuunauksestani alkoi syntyä. Mielessäni pyöri Suvin ihana kasvu-aiheinen postaus, sekä Lauran minuutta käsittelevä, upea työ. Pyörittelin mielessäni muidenkin ylläpitolaisten valitsemia sanoja, ja halusin silti jotain vielä konkreettisempaa. Jotain, missä yhdistyisi elementtejä jokaisesta pyörittelemästäni sanasta.

Valitsin Planners Anonymousin ihania gerbera-aiheisia juttuja tuomaan rauhaa, henkistä kasvua ja jonkinlaista herkkyyttä sivulle. Tämä osio Microssani on tosiaan osoitettu erilaisille sanoille, lausahduksille ja lyriikoille, joista löydän voimaa vaikeina aikoina. Halusin sanan, joka kuvaa kaikkea sitä, mitä kerään näille sivuille voimaannuttamaan itseäni.

Mielessäni pyöri useasti englanninkieliset sanat ’persistence’, ’recovery’, sekä ’resistance’, mutta mikään niistä ei suomentunut täydellisesti – eikä myöskään lopulta miellyttänyt minua tarpeeksi edes englanniksi. Mietin itseäni, syitä miksi kerään näitä voimaannuttavia juttuja Microoni, ja asioita joita olen käynyt ja kasvanut läpi. Olen sinnikkäin, kunnianhimoisin, periksiantamattomin ja samalla rikkinäisin ihminen, kenet tiedän. Miljoonasta palasta aina uudelleen ja uudelleen kasattu. Se, joka hokee itselleen ja muille affirmaatiota ”fall down seven times, stand up eight”, ja elää sen mukaan aina uudestaan ja uudestaan. Ja kyllä olen kaatunutkin – ja noussut. Omalla henkisellä pienen ja rikotun ihmisen sisullani. Sillä se on juuri se sana, mitä hain. Sana, johon en koskaan ole tuntenut mitään yhteyttä, ja jolle ei ole täydellistä englanninkielistä käännöstä, joten ei ihme etten sitä ajatuksistani löytänyt.

Sisu. Sillä pääsee pitkälle.

– Milja

Muut tämän haasteen postaukset löydät tämän linkin takaa.

Pari sanaa kalenterirauhasta

Kivaa keskiviikkoa jokaiselle! Kirjoittelen tänään teille kalenterirauhan olemisesta ja olemattomuudesta. Kuten jotkut ehkä muistavat aivan maniani alkutaipaleilta saakka, olen vaihtanut kalenteria useammin kuin sukkia. On ollut myös hetkiä, kun en ole tiennyt lainkaan, missä kansissa ja miten olisin alkuunkaan. Elämä on saattanut ravistella kovinkin, mutta yksi on kuitenkin pysynyt – maniaperhe.

Oma tilanteeni on huomattavasti tasaantunut. Olen viihtynyt jo maaliskuusta asti Arkissani, eikä vaihto edelleenkään tunnu tarpeelliselta. Ylimääräisistä vihoistaan huolimatta halusin kuitenkin kesäksi jotain spesiaalia, ja niimpä otin Diariostani kannet ja yhdistelin erilaisista Happy Planner Mineistä ja -lisäosista itselleni kesäkirjan.

Kesäkirjassani on muistiinpanotilaa sekä kalenterisivut heinä- ja elokuulle. Olen aloittanut kirjan täyttöä myös syvällisemmältä kantilta ja pohtinut elämääni erään korttipakan kautta. Tarkoitus olisi, että kesän lopuksi olisin oppinut itsestäni jotain uutta ja kerännyt rakkaimmat muistot talteen kansien väliin.

Lisäksi elämässäni on edelleen ihana, upea Project365 joka on jäänyt ihan liian vähälle huomiolle. Juuri nyt tämä edellä mainittu kahden kombinaatio on liian helppo: molemmat, sekä hybridi-Diario sekä Ark matkustavat todella helposti laukun pohjalla, mutta Project365 odottaa Råskog-kärryni ylimmässä korissa päivää parempaa. Project365 on ollut loistava alusta kokeilla kaikkea uutta ja maalata isolla pensselillä. Elämäntilanne on kuitenkin vaihdellut niin, että aina ei riitä maalia tälle isolle pensselille.

Miten tähän on sitten tultu? Jotta kalenterirauhan voi lopulta löytää, tulee itselleen etsiä Sitä Oikeaa niin kauan, että loksahtaa. Minun on tarvinnut kokeilla ensin kaikkien merkkien kaikki koot: Mambin classic, rengaskalenterien A5, personal-kokoisia rengaskalentereita, passport-kokoa, Traveler’s notebookista standardia, personalia ja passportia. Tähän lisäksi vielä bujoilu, jota tein yllättävän pitkään. Kun sopiva, mukana kulkeva koko löytyi, piti löytää itselle sopiva viikkoleiska. Olen kokeillut bujon myötä vaikka mitä sekametelisoppaa sekä täysin perus horisontaali– sekä vertikaalinäkymiä. Tämä prosessi vei itseltäni rahaa ja aikaa, mutta nyt kun se on ohi, voi huokaista. Sama homma on tuunaustarvikkeissa ja tuunaustyylin löytymisessä, ne ovat oma taiteenlajinsa.

Olen hirveän kiitollinen siitä, että pitkä ja vaihderikas matka kalenterien parissa on kuljettu ja viimein se on täällä – minun kalenterirauhani, ainakin tänään.

Iloista loppuviikkoa jokaiselle,

terkuin Suvi