Avainsana: ideat

Lemmikinomistajan bujoilut

Mitähän sitä bujoilija ei bullet journaliinsa keksisi, vai mitä? Oma tuleva koirapentuni tarjosikin oivan tilaisuuden luoda pennulle oma aukeama bujoon, jossa tietenkin näkyy perustietojen lisäksi muutamia muitakin asioita, jotka ovat omistajalle hyödyksi.

Käyttämäni ”bujo” on luonnoskirja Suomalaisesta Kirjakaupasta, koossa A5. Jostain syystä en itse innostunut pisteruudukko vihoista, sillä niiden paperi ei kestä yhtä hyvin eri tekniikoita kuin näissä luonnoskirjoissa. Kierrevihko ja 150 arkkia tarjoavat mukavasti työsarkaa miellyttävän paperituntuman lisäksi. Käytän kyllä pisteruudukkoja hyödyksi, joten täysin tyhjänpanttina minun käyttämättömiksi jääneet bujot eivät ole. Leikkaa-liimaa -tyylissä on oma viehätyksensä ja sen avulla on helppo saada personallisiakin aukeamia aikaiseksi.

Aloitetaan ensimmäisen aukeaman läpi käyminen vaikka tästä kuvakehyksestä, joka on 6cm x 8 cm kokoinen, mitat sisältävät 1cm paksut raamit. Piirsin kehyksien luonnoksen erilliselle paksulle paperille, josta se sitten leikataan irti ylimääräisen 1cm reunan kera, sillä niiden avulla kehys liimataan sivuun kiinni. Olen yläreunan jättänyt kokonaan auki, että kehyksien sisälle saa vaihdettua kuvan koiran kasvaessa. Kehyksen vierestä löytyykin perustiedot koirasta, turvallisuussyistä pidän mm. koiran erilaiset tärkeämmät tiedot pois, mikäli bujo joskus sattuisi katoamaan. Varasin vähän tilaa myös luonteelle ja koiran tavoille, joita on kiva muistella sitten tulevaisuudessa.

Toisella sivulla on sitten koiranpennulle tärkeitä asioita, jotka ovat sen ensimmäisiä virstanpylväitä elämässä ja uudessa kodissa. Rasti ruutuun aina, kun pentu on oppinut asioita ja lisäviiva mm. ikää varten, minkä ikäisenä asia on sisäistetty. Asiat tässä listassa saattavat jotkut olla aika laajoja, mutta ne ovatkin lähinnä itselleni muistisääntöjä mihin minun pitää kiinnittää huomiota. Kaavailin lisääväni muutaman lisäaukeaman koirajuttuja varten bujoon, mutta ne eivät ole tämän päivän juttu.

Sitten tuleekin, neuvolakortistakin tuttu, kasvua seuraava kaavio. Tämäkin on tehty pisteruudukko pohjalle ja liimattu sivulle. Painot ilmaistaan kg yksikkönä ja ikä taas kuukausina vuoden ikään asti. Molemmat lähtevät nollasta, mutta ikä alkaa 2 kuukauden kohdalta, eli jolloin pentu yleisesti ottaen kotiutuu uuteen kotiin. Seuraan pennun painon kehitystä ikään nähden, se auttaa näkemään millä tahdilla se todellisuudessa kasvaa.

Seuraavalla sivulla on taas erikseen tehty tassukuva, johon on merkitty eläinlääkärikeskus sekä sen yhteystiedot, mikäli niille tulee tarvetta. Sitten tietenkin tilaa listata erilaisia temppuja, mitä opettaa koiralleen ja muistiinpanoja varten yksi kokonaan viivoitettu sivu. Näiden sivujen täyttämiseen käytän Pilot Frixionin mustekynää. En itse henkilökohtaisesti pidä liian koristeellisesta ulkoasusta, mutta pyrin aina lisäämään jotain personoimaan ja tuomaan väriä aukeamaan. Käytin sinistä sävyä sillä se on yksi lempiväreistäni, tämä myös kertoo koiran sukupuolen aika selkeästi.

Käyttämäni tarvikkeet; Copic multiliner Black 3.0, Lyra Aqua brush Duo, Ecoline Brush pen. Piste -bujokirjan sivut ja vesivärilehtiö 150g. Nämä kaikki on saatavilla Suomalaisesta Kirjakaupasta.

-Tiina M

Art journal with Inka osa 2

Helou helou helou! Reilu kuukausi sitten kirjoitin tänne ensimmäisen art journal with me-postaukseni, ja tämän päiväinen postaus on siihen jatkoa. Samalla teemalla nimittäin mennään, art journaliin sivun tekemisellä. Viimeksi värimaailma syntyneelle sivulle oli sinertävä ripauksella violettia, tänään mennään pirteällä pinkillä.

Tällä kertaa unohdin iloisesti sivun pohjustamisen, mutta ihan kivasti kesti paperi suoraankin suditut akryylimaalit. Lorotin tummempaa pinkkiä purkista suoraan art journaliin, ja levitin sen vaakavedoin kauttaaltaan sivulle. En odotellut kuivumista, vaan tiputtelin vaaleanpunaista maalia suoraan märän pinkin maalin päälle. Sitten äkkiä sudin dippaus vesimukissa, ja vaalean värin levitys niin ikään vaakavedoin. Sudin fiilispohjalta niin kauan, kunnes alkoi näyttää omaan silmään siltä että värit olivat sopivasi sulautuneet toisiinsa.


Maalin kuivuessa pengoin leimasintarvikekätköäni, ja noukin sieltä kuvassa näkyvän leiman ja mustetyynyn. Leimasin kukkaiskuviota Versafinen mustalla musteella sinne tänne sivua. Hauskaa muuten miten sitä kehittääkin itselleen nopeasti kaavoja ja tapoja toimia – olin jo aloittamassa leimaamaan kuviota vain sivun alareunaan, kunnes muistin että edellisessä postauksessa tein juuri niin. Josko kokeilisi hieman vaihtelua kuitenkin, ja niimpä luovuin tästä ajatuksesta.

Leimaamisen jälkeen seuraavana työvaiheena nappasin käteen kaksi akryylimaalitussia, ja aloin roiskia. Itselleni on suhteellisen tuore ahaa-elämys, että maalitusseillakin pystyy tosiaan roiskeita tekemään. Ja täytyy myöntää että olen ehkä naurettavankin innoissani tästä! Vaatii suhteellisen napakkaa heilautusliikettä, että maalin saa kynästä roiskahtamaan. Kannattaa huomioda, kuten muutenkin roiskeita tehdessä, että ympäristö kannattaa suojata hyvin. Itse pidän työalustana usein sanomalehteä, mutta tällä kertaa roiskin iloisesti senkin reunojen yli – onneksi oli kosteuspyyhkeet käden ulottuvilla. Ne ovat muuten tarvike, joka kannattaa pitää lähettyvillä esimerksiksi maalaillessa tai leimatessa, niillä on todella kätevä puhdistaa sekä leimoista ylijäämämusteet että maaliroiskeet sieltä minne niiden ei pitänyt päätyä!

Halusin sivulle jonkin lauseen, ja pistin Pinterestin laulamaan kevät-aiheisten lainausten löytämiseksi. Siinä ei kauaa mennytkään, kun sopiva lause osui kohdalle, se sopi kevätfiilistely mielentilaani sekä sivulle. Kirjoitin sen mustalla Marvyn tussilla, Tombown Dual Brushit ovat hyvinkin vastaavia. Samalla kynällä vedin vielä hieman niin isompaa kun lyhyempääkin katkoviivaa kehystämään sivua.

Voi pojat että muuten osaakin ärsyttää, kun on tusannut yhden sivun parissa jo hyvän tovin, saanut sen valmiiksi, ottanut ja muokannut kuvat postausta varten.. ja vasta kun kirjoittaa tekstiosuutta, huomaa että sivun tekstissä on painovirheen paholainen! Ihan omin pikku kätösin kirjoitettu kirjoitusvirhe. Muuutta, tämä on oiva tilaisuus harjoitella armollisuutta itseään kohtaan, otetaan tämä siltä kantilta.

Vihoviimeisenä loppusilauksena korostin leimakuvan kukkasten varsia samalla maalitussilla, kuin roiskeetkin. Nousivat heti enemmän esiin taustastaan.

Semmoista tällä kertaa, hieman vähempi vaiheinen ja yksinkertaisempi sivu kuin ensimmäisellä kertaa. Mutta joskushan vähemmän on enemmän! Kumpi sivu miellytti enemmän sinun silmääsi?

Yours truly, Inka ♥