Helou helou helou, rakas päiväkirja. Viimeksi kirjoittelin kesäkuussa päiväkirjapostausta, ja kuulumisia sivusin myös syksymmällä. Silloisista kuulumisista ja voinneista voin ilokseni todeta, että ollaan edelleen tultu kohti parempaa. Mielenterveyden toipuminen ei toki ikinä ole nopea prosessi tai sormia napsauttamalla korjattu taikatemppu, mutta hitaasti hyvä tulee. Niin ainakin hoen itselleni silloin kun takapakkihetkiä on.
Olen ylpeä siitä, että olen oppinut arjen ja elämän tasapainottamista paremmin kuin aiemmin. Kalenteria ei tule täytettyä tupaten täyteen, vaikka olisi kuinka kivoja juttuja. Ja silloin kun pakollisempia menoja kasaantuu enemmän pariin päivään, olen oppinut rauhoittamaan välipäiviä rauhaisampaan olemiseen ja latautumiseen. Vähän kuin tuota omaa parivuotista lapsosta konsanaan kaitsen siis nykyisin itseänikin enemmän!
Tähän loppuun ajattelin listata asioita, joista olen itse viimeaikoina ammentanut suuresti iloa ja sitä myöten hyvinvointia:
Joulufiilistely! Kuusi on koristeltu, glögiä kitattu, joulutorttuja nautiskeltu ja joululaulut on soineet päässä jo monta viikkoa.
Kotirötväyspäivät. Pörröhuppari, villasukat, pannullinen kahvia, höpsöttelyä minin kanssa, helppoa ruokaa ja vähän liikaa ruutuaikaa kaikille. Nollauspäivät kunniaan!
RuPaul’s Drag Race. Jos päässä ei soi joululaulu, on se hyvin suurella todennäköisesti joku RuPaulin biisi.
Virkkaaminen. Työn alla on ollut jo pari kuukautta miehelle virkattu pipo. Edistymisen vauhti ei päätä huimaa, mutta josko se vielä jouluksi valmistuisi…
Ihanaa joulukuun ensimmäistä päivää, ja muistakaa rauhoittuakin joulukiireiden keskellä.
Helou helou helou! Nyt on menossa torstaipostausten sarjassa vanhojen muistelemista, oman tuunaustyylin muuttumisen ja tekemisen pohdintaa. Ja vooooi pojat, kyllä sitä jo alkaa muisteltavaa ollakin! Kaivoin oikein Instagramin uumenista kuvan sen kalenterin kannesta, jonka kanssa taipaleeni kalenterimaanikkona alkoi. Kirkkaan sinisen turkoosi, hyvin perus vuosikalenteri löysi tiensä elämääni muistaakseni Suomalaisesta kirjakaupasta. Silloin elettiin alkuvuotta 2016, ja kuvittelin että kalenterin ostamalla saisin elämäni järjestykseen ja menojen kirjaaminen ylös maagisesti pyyhkisi masennuksenkin pois. Eihän se nyt aaaaivan niin kyllä mennyt, mutta sitäkin merkityksellisempiä kohtaamisia, kokemuksia ja kultaakin kalliimpia ihmisiä olen kyllä saanut elämääni.
Ennen kuin alan vollottamaan enempää nostalgiapäissäni fiilistellessäni, jatkan itse kalentereiden muistelua. Käytöstä onkin vajaan kahdeksan (8!!!!) löytynyt melkoinen arsenaali erilaisia kalentereita. Kenties suurimmat ihastukseni kalentereiden kaninkoloon pudotessa olivat Happy Plannerit, sekä Heidi Swappin rengaskalenterit. Kumpaakin on käytöstäkin löytynyt, kuin myös erilaisia bujoilu-virityksiä, pari hassua Traveler’s Notebookia, useampia erilaisia Ajaston kalentereita (joista vielä tänä päivänäkin muistelen eniten lämmöllä *tätä* Note A5 -kalenteria), mitä upein Aura, personal plannerin kustomoitu kalenteri…. Ja lisäksi vielä kaikki ehkä noin 3 miljoonaa erilaista sekalaista muistikirjaa, teemavihkoa ja art journal -viritelmää. Olen melko varma että luettelosta vielä jotain unohtuikin. Ehkä tässä voisikin pikkuhiljaa jo alkaa perustamaan omaa pientä kalenterimuseota vuosien varrelta kertyneistä aarteista. Sen avajaisissa tietysti tuunattaisiin vieraskirja-kalenteria. En tiedä mikä on vieraskirja-kalenteri, mutta kyllä sellaisen aina saisi keksittyä!
Kalentereissa, kuten selväksi jo varmasti tulikin, on tullut kokeiltua vähän sitä sun tätä laidasta laitaan. Isoa, pientä, keskikokoista, päivättyä ja päiväämätöntä, sekä vaaka- että pystypäiväisiä viikkonäkymiä… Ja VIELÄKÄÄN en ole vakiintunut tiettyyn malliin! Tänä vuonna olen kalenteroinut Ajaston kauniiseen A5 Project365 -planneriin, kun taas viime vuonna menossa mukana kulki niinikään Ajaston kalenteri, mutta paljon pienempi Color A6. Ensi vuodelle olen huomannut haaveilevani ensimmäistä kertaa ikinä jostakin kauniista japanilaisesta kalenterista, mutta myös sivujen tilaaminen joihinkin tyhjänä oleviin A5 rengaskansiin houkuttelee. Vaihtelu virkistää ja kaikissa kalentereissa on omat hyvät puolensa, sen olen oppinut!
Mitä tuunaustyylin kehittymiseen tulee, niin siinä on kyllä muuttunut asiat ajan myötä paljonkin. Varsinkin sen suhteen, ettei aikaa tuunaamiseen yksinkertaisesti ole enää niin paljoa kuin harrastuksen pariin löytäessä oli. Kun suurin alkuhuuma oli käynnissä, löysi aukeamille tiensä jos jonkinlaista pientä silppua, ja yhteen aukeamaan saattoi upottaa aikaa jopa monia tunteja. Nykyisin tuunailu on enemmän ”pari pätkää washia ja kourallinen tarroja, tadaa'” -tyylistä, ja pidemmän kaavan kautta pipertämiseen tulee löydettyä/otettua aikaa harvemmin.
Alkuajan tuunailuista haikailen tietynlaista luovempaa otetta. Kun tarvikearsenaalia ei vielä ollut liki pienen askartelukaupan verran, tuli hyödynnettyä useammin esimerkiksi lehtileikkeitä. Toki lehtikuvat inspiroivat vieläkin, mutta usein valmiit tarrat vievät nopeudella ja helppoudellaan voiton. Muistan myös elävästi kun onnessani ostin ensimmäiset tuunailuteippini – ne olivat muovisia, ilmeisesti sähköjohtoihin tarkoitettuja yksivärisiä teippejä. Kovin olivat kumisen tuntuisia mutta miten paljon iloa noista värikkäistä pätkistä silloin saikaan revittyä!
Tälläisiä muisteloita ja fiiliksi herätti allekirjoittaneessa tämänkertainen torstaihaaste – mitä sinä ajattelet ensimmäisenä jos mietit omaa kalenterimatkaasi?
