Avainsana: jäsenpostaukset

Kotiäidin oma aika

Hyppäsin mukaan sceneen odottaessani esikoistani kesällä 2018. Jo aiemmin olin seuraillut, ihastellut ja kadehtinut internetissä bujoilijoiden ja muiden kalenterityttöjen kauniita kansia ja sivuja (ja taskuja, herra mun vereni ne taskut!). Mutta tässä vaiheessa itselläni ei olevinaan ollut aikaa lähteä mukaan tähän touhuun. Sitten jäin äitiyslomalle heinäkuussa, silloin kaivoin kaikki hilloamani välineet, hankin vähän uusiakin ja olin valmiina aloittamaan – kunnes tuli elokuinen esikoinen.Taaskaan minulla ei ollutkaan enää aikaa.

Uusi vuosi toi kuitenkin uutta puhtia. Vauvanhoito alkoi pikkuhiljaa rutinoitua ja isimies ryhtyi varovaisesti ehdottelemaan, josko äiti haluaisi joskus vähän omaa aikaa, ”aloita vaikka joku uusi harrastus!”.

Ajatus bujosta vaihtui lennosta renkaisiin ja ostin kirpulta ensimmäiset personal-kokoiset kanteni. Keväällä kannet menivät vaihtoon löydettyäni rakkaan taivaansinisen Color Crushini, mutta sisältö säilyi kuitenkin samana. Aloin koota kansiini memory planneria, johon merkitsin yksinkertaisen arkeni kohokohtia; lapseni kehitysaskelia, neuvolat, kerhot ja kahvikutsut, mitä herkullista söin ja milloin oli kaunis sää. Mukaan lätkin antaumuksella tarroja, sillä nykyään pyrin välttämään kaiken hilloamisen – ei minulla ole tilaa semmoiselle! Washiteipit saan kätevästi sampleina Facebookin kalenterikirppareilta sekä vaihdoista, jolloin valikoima pysyy hillittynä ja vaihtelua tulee sopivasti. Nautin sivuistani täysinä ja jopa hieman sotkuisina, leikin eri tekstauksilla ja väreillä. Foilia ja glitteriä samaan aukeamaan? Kyllä kiitos.

En tiedä, olisinko entisessä elämässäni koskaan saanut aikaiseksi aloittaa tätä harrastusta, mutta tähän elämäntilanteeseen en voisi kuvitella mitään sopivampaa. Saan kerran päivässä uppoutua omiin näperryksiini, ympäröidä hetkeksi itseni kauniilla asioilla ja luoda konkreettisen lopputuloksen, johon dokumentoituu ainutlaatuinen vaihe elämästäni visuaalisesti miellyttävällä tavalla. Kaupanpäällisenä elämääni pesiytyneen Maniaperheen mieletöntä henkeä ja tsemppiä unohtamatta!

-Laura A

Oman tuunaustyylini kehittyminen ja harrastuksen haasteet

Kun aloitin kalenterituunauksen laitoin aukeamalle korkeintaan pari pätkää washiteippiä ja keskimäärin kolme tarraa varovasti. Samlla hihitellen ”Onkohan tämä nyt liikaa?” Austin Powers -elokuvien Tohtori Pahalta näyttäen. Tuolloin käytössäni oli vielä A5 -kokoinen Color Crush Webster’s Pagesin vaakapäivä-inserteillä, joten aukeamat lähes kumisivat tyhjyyttään. Eräältä kanssamaanikolta sain kylläkin kommentin ”tykkään sun tyylistä, se on niin kivan selkeä”.

Omaan makuuni sivut olivat liian valjuja ja vähän turhankin selkeitä. Ihailin Kalenterimanian facebook -ryhmässä muiden toinen toistaan runsaampia ylitsepursuavan upeita luomuksia. Aloin tykästymään kerrostetumpaan tyyliin ja pikkuhiljaa aloin rikkomaan rajoja – kirjaimellisesti. Tarra osittain washin päälle ja toinen tarra vielä sen päälle, kun ennen teipit ja tarrat olivat kunnioittavan välimatkan päässä toisistaan, lähes sotilaallisissa riveissä. Koska olen vähän harakka, tulivat myös foilatut tarrat ja glitterteippi osaksi vakiokalustoani. Tårta på tårta!

Vaikka viehätyin runsaammasta tyylistä, kokonaan alkuperäiset sivut peittävä no white space -tyyli ei tuntunut kuitenkaan yhtään omalta, mutta ilmeisesti olen kuitenkin hyvin vahvasti matkalla sitä kohti. Asia, jota olen alusta asti kovasti vierastanut, on valmiit tarrakitit ja erityisesti niiden boksitarrat. Tilasin kyllä muutaman todella kauniin kitin Tapio’s Daughterilta, mutta ne lojuivat tarrakansiossani reilusti toista vuotta ennen kuin rohkenin kokeilla viikkoaukeaman tuunausta kitillä. En jaksanut välittää olivatko boksit mitoitettu juuri minun kalenterilleni, sillä yritin päästä eroon liiasta ajattelusta, koska juuri se on tuunaustani eniten rajoittava tekijä.

Vähintään puolet kalenterituunauksen hauskuudesta on minulle ollut ennen varsinaisen tuunauksen aloittamista yhteensopivien teippien ja tarrojen etsiminen, kunnes siitä tulikin suurin kompastuskiveni. Varastojen karttuessa kaikkien tuunaustarvikkeiden läpi kahlaaminen ja valinnanvaikeus alkoivat viemään niin paljon aikaa ja energiaa, että kun olin vihdoin löytänyt värin tai teeman puolesta toisiinsa sopivat jutut, en jaksanut enää koristella aukeamaa. Moni Kalenterimanialainen varmasti pystyy samaistumaan siihen tilanteeseen, kun tiedät että JOSSAIN on juuri sopiva tarra, mutta et kuollaksesikaan muista missä eikä se tietenkään tule vastaan vaikka kuinka selaat arkkeja läpi. Uskon etten ole yksin senkään asian kanssa, että tarvikkeita on tullut osteltua jonkinlaisessa huumassa ja niitä on päässyt kertymään enemmän kuin ehtii käyttää, ja jatkuvasti kauppoihin virtaa uusia entistä ihanampia juttuja. Vanha vitsi onkin, että askartelutarvikkeiden ostaminen ja niiden käyttäminen oikeasti ovat kaksi eri harrastusta. Ja niiden järjestäminen kolmas!

Järkevällä säilytyksellä toki voi jonkin verran lievittää ongelmaa, mutta itse haastoin itseni käyttämään jo olemassa olevat tarvikkeet lähes kokonaan pois ennen kuin hankin uusia, joten jatkossa joudun varmasti monesti mukavuusalueeni ulkopuolelle tuunatessani. Olen huomannut tuunaustapani noudattavan melko pitkälle aina samaa kaavaa ja haluaisinkin löytää taas uusia tapoja toteuttaa kauniita aukeamia. Onneksi kalenterimanian kuukausittain vaihtuvat haasteet ja jäsenten omat ketjut antavat aina uutta inspiraatiota.

Mikä on sinun suurin haasteesi? Mikä sinua inspiroi?

Tiina T.