Avainsana: kalenterimafian nanna

Kakkua ja kalentereita

Ihanaa maanantaita!

Viime viikon keskiviikkona sää Tampereella oli sateinen ja kova tuuli tuntui kylmältä ihoa vasten vaatteidenkin läpi. Kahvilan suurien ikkunoiden sisäpuolella tunnelma oli onneksi lämmin.

Istuimme kuuden naisen voimin kalentereidemme kanssa pitkän pöydän ääreen. Jokaisen lautasella on kakkupala ja kupissa kahvia tai teetä lämmikkeeksi. Puhetta ja naurua riitti pari tuntia ja samalla jo suunniteltiin seuraavaa tapaamista uudessa kahvilassa. Toisten kalentereiden ja tuunaustarvikkeiden ihastelun ohella ehti syntyä myös jotain valmista. Osa päivitti meneillä olevaa viikkoa kalenteriinsa ja me toiset suunniteltiin jo tulevaa. Toisinaan on myös kertoja, kun keskustelut vievät niin mukanaan, ettei omaa kalenteria edes ehdi laukusta esiin kaivamaan tai avaat kalenterin, mutta et ehdi saamaan mitään valmista aikaan.

Kiitos upeat naiset! Oli ihana nähdä teitä pitkästä aikaa ja osaa livenä ensimmäistä kertaa. Teitte minun viikkoni ainoasta vapaapäivästä varsin onnistuneen huonosta säästä huolimatta. Seuraavaa kertaa odotellessa, nähdään silla välin ryhmässä.

Ps. Tänään aion pukeutua ylisuureen collegepaitaan, katsoa koko päivän Netflixiä ja juoda monta kuppia kahvia spice chai -makusiirapilla. Vähän joudun myös käymään ruokakaupassa ja kokkaamaan, mutta annetaan niiden olla sivuseikka tässä vapaapäivässä.

xoxo Janita V.

Perjantaipäiväkirja – Janita V.

Keväästä saakka minusta on tuntunut, että ajatukseni käyvät ruumiillista toimintaa nopeammin. Huomaan yrittäväni hoitaa useaa tehtävää yhtä aikaa ja harvoin onnistun saamaan mitään niistä tehdyksi. Ajatukseni vaeltavat pois tehtävistä, jotka eivät kiinnosta minua ja siirrän niitä loputtomasti tulevaisuuteen. Esimerkiksi kirjoittaminen on yksi niistä asioista, jota en millään muotoa tunne omakseni. Siksi jätän tällaiset asiat viime hetkeen ja lopulta istun yöhön saakka kirjoittamassa, että saan sovitut tehtävät määräaikaan mennessä hoidetuksi.

Haluaisin lukea enemmän kirjoja, mutta jos teksti ei heti kiinnosta minua tai tunnu helposti luettavalta jätän sen kesken. Hyllyssäni on monta kesken jäänyttä kirjaa, joille en ole antanut uutta mahdollisuutta. Lukemisen olen yrittänyt korvata äänikirjoilla. Sitä luulisi olevan helppo keskittyä kuuntelemaan kuulokkeista tulevaa ääntä. Todellisuus on kuitenkin aivan muuta. Aivoni ovat kuin televisio, jossa kaikki kanavat ovat yhtä aikaa päällä. Yritä siinä sitten keskittyä yhteen äänilähteeseen, kun 99 muuta kanavaa huutaa vieressä.

Illalla pään tyynyyn laskiessani televisio on edelleen päällä, vaikka kuinka väsyttäisi. Yritän käyttää kaiken energiani niiden 99 kanavan sulkemiseen ja keskittää mieleni niistä yhteen. Nuku, nuku, nuku. Voi, kuinka ihanaa olisi vain laskea pää tyynyyn ja viisi minuuttia myöhemmin olla täydessä unessa. Aivoni ovat kuitenkin toista mieltä. Nousen käymään pissalla vähintään kahdesti, vaikka olisin juuri nukkumaan mennessä käynyt tarpeillani. Huomaan mieleni vaeltavan loputtomassa ajatuksien valtameressä, jossa minä pikku sintti yritän räpiköidä eteenpäin.

Keväästä saakka olen käynyt keskustelua itseni kanssa mahdollisesta syystä aivoissa jatkuvasti käynnissä olevalle toiminnalle. Olen keskustellut ystävien ja perheenjäsenten kanssa. Olen tehnyt netissä aikuisille suunnatun ADHD-testin ja todennut, että kaikki testin kysymykset ovat paikkaansa pitäviä kohdallani. Silti en ole saanut aikaiseksi viedä asiaa eteenpäin, vaikka tiedostan hyvin miten paljon apua siitä voisi olla. Sitä vain on hirveän vaikeaa myöntää itselleen, että omassa mielessä on jokin vialla. Sitä ei olekaan niin tasapainoinen ihminen, kun on itsestään ajatellut.

-Janita V. ja ne 99 muuta kanavaa