Avainsana: kalenterimanian mira

Masentava marraskuu

Ihanaa alkavaa viikkoa, vihdoin marraskuu vetelee viimeisiään ja päästään aloittamaan ihan virallisesti joulun odotus. Meillä joulua on kyllä odotettu rehellisesti taas läpi vuoden ja joulukuusi ja osa koristeista on kaivettu jo marraskuussa esiin. Kyllä vain, kaikki teistä sen varmaan jo tiesivätkin, minä rakastan joulua. Joulu on ihmisen parasta aikaa. Aloitan jouluvalmistelut yleensä hyvissä ajoin, etteivät ne aiheuta stressiä ja paineita. Joulun kuuluisi mielestäni olla kiiretön, rauhallinen, perhejuhla, jossa lapset ovat suurimmassa osassa. Meillä onkin joulunaika rakennettu aikatauluineen niin, että se sopii Mannalle parhaiten.

Mutta vielä, ennen kuin hypätään ihan täysin joulujunaan, niin jutellaan hetki menneestä syksystä. Syksyt ovat minulle vaikeita. Tai niistä on tullut vaikeita näin aikuisiällä. Nukkuminen vaikeutuu, Mannalla selkeästi sama homma. Syksyisin myös inspiraationi tekemiseen katoaa, väsymys vie sen mennessään. Olen koittanut vaikka mitä jippoja, mutta lopulta törmään samaan fiilikseen. Ei kiinnosta. Kiinnostukseni kalenterointiin varmasti välittyy tämän postauksen kuvista. Tiedättkö sen tunteen, kun inspistä ei vain ole? Tätä marraskuuta kuitenkin piristi edes yksi juttu, nimittäin uusi yhteistyö, josta vähän jo huhuilinkin ryhmän puolella ja kerron teille heti kaiken, kun vaan saan.

Muuten täällä on kulkenut pienen pieni Moleskinen kalenteri mukana, jossa ei ole siis tarran tarraa. Raukka ei ole ikinä edes kuullut mistään washiteipeistä tmv. Olen todennut, että töissä on turha kantaa mukana isoa kalenteria ja kuvitella tekevänsä sinne hienosti ja kauniisti merkintöjä. Se ei toimi. Ensi vuodeksi sain Solidaarisuuskalenterin, koska kuulun Rauhanpuolustajiin, joten se kulkee mukanani ensi vuonna. Sen rinnalle tuleekin sitten se uusi yhteistyöjuttu, josta kuulette ryhmässä läpi vuoden.

Nyt jään odottelemaan sitä maagista joulukuuta, jouluvaloja, lasten riemua ja lahjapaperin rapinaa.

-Mira

Kaikki on tahmeaa ja lemuaa

Postauksessa mainittu tahmea traveler`s notebook on ostettu kaupallisessa yhteistyössä Klemmarikellarista

Pirteää alkuviikkoa kaikille, mitä teille kuuluu? Olisi kiva kuulla teidän kaikkien kuulumisia, sillä tällä hetkellä tuntuu että lillun täysin oman arkeni vietävissä. Rehellisesti on jotenkin todella irtonainen olo, vaikka samalla tunnen vahvasti olevani juuri siellä missä pitääkin. Viihdyn töissäni, vaikka nyt onkin erinäisistä syistä ollut aikamoista emotionaalista vuoristorataa. Olen oppinut paljon omasta jaksamisestani, löytänyt itseni jollain tasolla uudestaan ja oikeastaan ehkä tärkeimpänä: saanut uuden ystävän. Tämähän ei siis mitenkään liity Kalenterimaniaan, mutta halusin silti kertoa.

Mutta jos menen nyt vihdoin siihen asiaan tai aiheeseen, eli kalentereihin. Kalenteri ja penaali kulkevat minulla mukanani töissä ja ovat aiheuttaneet parin työkaverin osalta kiinnostuneita kysymyksiä. Minullahan on käytössäni standard-kokoinen traveler`s notebook jota oikeasti tykkään esitellä. Se on simppelin ja siistin näköinen, mutta kätkee sisäänsä kaikenlaista. Nyt myös Teho-juomaa. Nimittäin juuri tänä aamuna, samana päivänä siis kun kirjoitan, hajosi laukkuuni Teho-juomatölkki. En voi käsittää miten tuo jumalten juoma kääntyi minua vastaan, mutta niin vain kävi. Ja voin kertoa, että se tähmärä litku, niin paljon kuin sitä juotuna rakastankin, on varsin kettumainen siivottava nahkalaukusta. Ja kalenterin kansista, puhumattakaan kangaslompakosta ja kankaisesta penaalista. Tai niistä maskeista joita kannan mukanani. H U O H.

Oikeasti tämä onnettomuus ei suuremmin harmittanut minua, oikeastaan se nauratti. Koska se on juuri sellainen asia mitä minulle tapahtuu. Syy hajoamiselle oli nimittäin virkkuukoukku. Niinpä, tiedän että jokainen siellä ruudun toisella puolen joka oikeasti tuntee minut, kohottaa nyt kulmiaan. MITÄ, VIRKKUUKOUKKU? Mutta kyllä vain, olen tässä syysalkajaispuhteikseni opetellut virkkaamaan. Teen tossuja. Ja sitten aion tehdä uuden aluevaltauksen ja yrittää kutoa kirjoneulesukat. Ja ehkä jotain kalentereihin liittyvää! Uusi ystäväni nimittäin opetteli myös virkkaamaan ja hän teki penaalin! Ja se vasta nätti penaali onkin.

Mitä minulle siis kuuluu? Tähmärää ja lemuavaista. Toivottavasti teillä on ollut rauhallisempi viikon aloitus.

-Mira