Avainsana: käytännöllisyys

Missä tuunaan – Sirpa

Kesälomalla minulle tuli jossain vaiheessa valtava innostus aloittaa työhuoneeni perusteellisempi siivous, joka sitten hyvinkin pian johti myös koko huoneen uudelleenjärjestelyyn kalusteiden siirtoa myöten. Halusin kovasti saada tuunailunurkkaukseni toimivammaksi niin, että asioille olisi paremmin omat paikkansa, mutta kuitenkin kaikki tarpeellinen kivasti saatavilla. Huoneessa on lisäksi oltava tilaa lattialle sijoitettavalle patjalle sekä levitettävälle vuodesohvalle eli kalusteiden asemointi on omanlaisensa tetris, jotta kaikki toimisi mahdollisimman käytännöllisesti. 

Näin ollen tuunailunurkkaukseni ja siihen liittyvät asiat sijoittuivat huoneen perimmäiseen päätyyn. Tämä myös siksi, että vaikka tuunailuissani olisi meneillään luova kaaos, siihen ei olisi näköyhteyttä suoraan oviaukosta eteisen puolelta. 

Työpöytäni on jotain Ikean vanhaa mallia. Siinä on lasikansi ja sen alle jäävä koko pöydän kokoinen ’välitila’. Tuota välitilaa osittain somistan kauniilla asioilla ja toisella reunalla on lokerikko kynille ja vanha kirjasinkasti, jossa on washeja, leimamusteita ja joitain puukantaisia leimoja. Pöytälevy on säädettävillä pukkijaloilla ja koska tykkään tuunailla seisaaltaan minulla ei ole lainkaan työtuolia huoneessani. 

Pöydällä ja sen oikealla puolella on monta hyllyä, laatikkoa ja lokerikkoa. Vaikka käytännöllisyys olikin yksi kriteeri, niin minulle on myös tosi tärkeää se, että tuunailutarvikkeiden säilytysratkaisut tuovat omalta osaltaan iloa ja kauneutta arkeeni. 

Pöydän vasemmalle puolelle sijoittuvat vanha emännänkaappi, ei niin kaunis lankavarastoni ja pieni yöpöytä. Yöpöytä sai jäädä huoneeseen, koska sen päälle mahtui sopivasti tuo melko paljon tilaa tarvitseva toimiston ’selailuteline’. Lisäksi sen kaksi laatikkoa kätkevät kätevästi sisäänsä paljon papereita.

Selailutelineessä minulla on kätevästi saatavilla planneroinnissa useimmin tarvitsemani funktionaaliset tarrat ja leimat. Osa muovitaskuista on saanut sisäänsä magneettisivut, joten stanssit pysyvät nyt kiinni siinä muovitaskun päällä ja ovat tosi helposti napattavissa käyttöön ja palautettavissa takaisin paikoilleen.

Kalenterituunailun lisäksi minusta on siis mukavaa suunnitella ja askarrella kauniita säilytysratkaisuja tarvikkeille ja materiaaleille. Kurkistetaan siis vielä joitain juttuja vähän tarkemmin.

Puinen pikkulaatikko ja teelokerikko pitävät sisällään kaikkea pieniä papereita, lippuja ja lappuja, joita käytän esimerkiksi paperikollaaseita tehdessäni.

Näistä laatikoista löytyy leimoja ja tarroja.

Työpöydällä on metallinen hylly/koroke, jonka laatikossa on eniten käytetyt perustarvikkeet, kuten liima- ja korjausrolleri, sakset, pinsetit ja joitain kyniä.

Valmiiksi stanssatuille kuvioille piti myös keksiä joku oma säilytyssysteemi, josta olisi helppo selailla ja valita kuvioita. Tällainen toimisi myös muillekin pienille paperi-/pahvikoristeille. Matalia taskuja tein erilaisista papereista ja piirtoheitinkalvosta kaksipuolisella teipillä kiinnittäen. Lisäksi tein muutamalle sivulle isomman taskun, jonne voi laittaa pienimmät kuviot, kuten esimerkiksi pieniä lehtiä syksyn väreissä.

Samalla idealla valmistui myös säilytyskansio PET-teippiloopeille. Nämä taskut kiinnitin vain ala- ja sisäreunasta, niin ne toimivat käytännöllisemmin noille erimittaisille pätkille.

Sen huomasin tämän siivous- ja organisointiprojektini myötä, että se lisäsi valtavasti tuunailu- ja plannerointi-intoani. Sadepäivät ovat kuluneet oikein mukavasti, eikä yli viikon kestänyt kesäflunssakaan harmittanut niin paljon kuin yleensä. Luova kaaos ei minua varsinaisesti haittaa, mutta nyt olen pyrkinyt siihen, että pöytä jäisi mahdollisimman siistiksi aina kun lähden sen ääreltä. 

Välillä löydän itseni pohtimasta, että ’olenko unohtanut kasvaa aikuiseksi’, kun piiperrän täällä huoneessani – mutta sitten heitän mokoman ajatuksen kohti roskakoria ja iloitsen ja nautin harrastuksestani! Tee sinä siellä samoin!

-Sirpa

Alkuvuoden kalenterikuulumiset

Talvi tuntuu aina loputtoman pitkältä, mutta niin se kevät sieltä taas vain hiipii, ja eletään jo maaliskuuta! Samalla minulla alkoi kolmas kuukausi A6-kokoisen Wonderland 222 -kalenterin parissa. Kirjoittelin joulukuussa viime vuoden puolella kalenterisuunnitelmistani tälle vuodelle, ja tuolloin olin innostuksesta huolimatta hyvin epävarma tuosta pienestä, päiväämättömästä kalenterista. Niinhän siinä kuitenkin kävi, että alkujännityksestä toivuttuani Wonderland alkoi tuntua juuri sopivalta valinnalta tälle vuodelle.

Hyvin nopeasti huomasin, etten todellakaan tarvitse toista kalenteria tai mitään muutakaan ylimääräistä, sillä kompaktista koostaan huolimatta Wonderland syö sisäänsä oikeastaan kaiken tarvitsemani. Perinteisten kalenterisivujen lisäksi olen laittanut sinne lukuseurantaa, erilaisia listoja ja muita itselleni merkittäviä juttuja. Kun minun täytyy merkitä jotain muistiin tai tiedän tarvitsevani joitain tietoja myöhemmin, kaivan aina ensimmäiseksi fyysisen kalenterin esiin, koska se on vain niin kätevä.

Alkuun olin aika skeptinen, onko Wonderlandissa vähän liikaakin kaikkea, mutta ainakin toistaiseksi olen kokenut sen lähinnä virkistävänä. Olen keksinyt käyttöä niin neljännesvuosittaisille sivuille, kuukausiaukeamille kuin tracker-sivuillekin. Yllätyksekseni en ole edes onnistunut vielä tekemään näiden täytöstä suorittamista, vaan pidän ne ajan tasalla omaksi ilokseni ja hyödykseni.

Päiväämättömyys oli ehkä alkuun se, mikä jännitti minua kaikkein eniten. Sain kuitenkin päivättyä kaikki pidemmän aikavälin sivut heti alkuun ja viikkoaukeamien tekemisen ja päiväämisen olen kokenut ainakin vielä pelkästään terapeuttisena. En ole aikoihin ostanut mitään, jos muutamia päivämäärätarroja ei lasketa, vaan edelleen hyödynnän mahdollisimman paljon kaikkea mitä minulle on vuosien varrella kertynyt. Olen huomannut, että se on pakottanut ja myös mahdollistanut luovaksi heittäytymisen. Jokainen aukeama on mysteeri ennen kuin se vähitellen muodostuu, ja se on oikeastaan aika kutkuttava tunne. Voisi siis todeta, että päiväämättömyys ruokkii luovuuttani juuri oikealla tavalla tällä hetkellä.

Viime vuonna minua harmitti kovasti, etten juurikaan saanut aikaiseksi maalata mitään. Uskon tämän johtuneen pääasiassa siitä, ettei silloinen kalenterini oikein kestänyt vesivärejä enkä löytänyt itsestäni riittävästi motivaatiota muuhun kuin kalenterin parissa puuhasteluun. Nyt Wonderland 222:n kanssa päätin muuttaa asian, sillä sen paperi kestää vesivärejä ilahduttavan hyvin. Niinpä olen ottanut tavaksi maalata jokaiselle kuukaudelle kansilehden. Lisäksi olen alkanut haastaa itseäni maalaamaan pienemmille alueille, ja maalaukset koristavatkin nykyään myös kuukausiaukeamiani.

Wonderland 222 on siis tällä hetkellä oikea sekametelisoppa, mutta rakastan sitä. Se on materiaalien, välineiden ja erilaisten kokeilujen muodostama luova kaaos, mutta samaan aikaan se on minun tarpeisiini sopiva ja funktionaalinen. Kalenteri on minulle edelleen ensisijaisesti ajanhallintaväline ja sen toimivuus on tärkeää, mutta siksipä olenkin erityisen iloinen, että käytännöllisyydestä huolimatta pääsen purkamaan siihen myös luovuuttani. Toivon kovasti, että tämä innostus kestää läpi koko vuoden!

Mukavaa kevättä,
Carita