Avainsana: keskiviikkopostaus

Kalenteritermistö auki – Journaling

Sanotaan, että hyvän suhteen luominen itseemme on yhtä tärkeää kuin sen luominen ystäviin tai perheenjäseniin. Journalingin (engl. journaling) harrastamisen arjessa koetaan auttavan yhteyden säilyttämistä itseen ja omiin tunteisiin sekä ajatuksiin. Päiväkirjamainen kirjoittelu ja pienten muistiinpanojen tekeminen päivän mittaan, eli journaling, on monesti jokapäiväinen rutiini. Sen tuotos paljastaa yllättävän paljon arjestamme ja siitä, mitä meille milloinkin kuuluu.

Miksi me kirjoitamme? Saadaksemme pään sisällä kieppuvia ajatuksia ulos. Pystyäksemme näkemään tunteet konkreettisesti sanoina paperilla. Saavuttaaksemme kenties uusia perspektiivejä ja johtopäätöksiä, joita ei korvien välissä pyörittelyllä välttämättä syntynyt. Tunteiden ja ajatusten käsittely tekee monelle meistä hyvää: toiset tarvitsevat sitä enemmän kuin toiset ja tavat vaihtelevat suuresti. Ihmisellä on perustarve toteuttaa itseään ja journaling on yksi erittäin hyvä tapa sen tyydyttämiseen. Sen lisäksi journaling luo konkreettisia muistoja: vihkoja ja kirjoja täynnä meidän omimpia ajatuksiamme ja tunteitamme, jotka on kirjoitettu vain meille. Voimme milloin tahansa palata ajassa taaksepäin muistellaksemme aikaa ’joka oli’.

Journalin pitäminen myös auttaa meitä hahmottamaan mennyttä, nykyistä ja tulevaa. Seuraamaan tavoitteiden toteutumista, hahmottamaan rutiineja tai muuten vain kuvaa kulkemaamme matkaa. Elämäntapamuutosta hakevat ihmiset sekä esimerkiksi mielenterveyden haasteiden kanssa elävät ihmiset löytävät journalingista avun sen henkilökohtaisuuden vuoksi. ’Tämä on vain minua varten’. ’Voin kirjoittaa ihan mitä vain’. Journaling myös auttaa meitä huomaamaan poikkeamat toiminnassamme, paljastaa niiden tuomat muutokset sekä antaa konkreettisesti verrata tilanteita ennen ja tänään. Journaling on hyödyllinen harrastus hyvinvoinnin ja elämänlaadun parantamisen näkökulmasta, oli kysymys sitten henkisestä tai fyysisestä hyvinvoinnista, tai ihan jostain muusta. Jo muutama lause päivässä riittää ja moni kantaa journaliaan mukana, jotta voi kirjoittaa asiat heti ylös kun ne tulevat mieleen.

On monia tapoja tehdä journalingia. Journaleita eli päiväkirjoja voi kirjoittaa erilaisia. Esimerkiksi ruokapäiväkirja, liikuntapäiväkirja, raskausajan päiväkirja ja kiitollisuuspäiväkirja ovat hyvin tyypillisiä, päivittäin täytettäviä journaleita. Voi myös kirjoittaa päiväkirjamaisesti omia päivän kokemuksiaan tai sitten jonkun tietyn otsikon tai aiheen ohjaamana. Tällaisia voivat olla esimerkiksi elämäntavoitteeni, suurimmat saavutukseni, unelmani, ylpeyden aiheeni tai millainen olisi maailman paras päivä juuri minun mielestäni. Jotkut kirjoittaa kirjeitä toiselle ihmiselle ilman aikomustakaan lähettää niitä. Se Hämeenpuiston vihkokauppa myy ihastuttavia ladattavia tuotteita, juurikin kirjoittamisen tueksi. Tällaisia ovat esimerkiksi 60 kirjoitustehtävää ja Huomioita hetkessä sekä monia muita! Nämäkin saattavat saada sinua hyvään alkuun. Loppujen lopuksi tyylejä ja tapoja on niin monia kuin on kirjoittajiakin!

Kuka vain voi aloittaa journalingin. Journalingia ei voi tehdä väärin. Tässä, kuten niin monessa muussakin harrastuksessa ja rutiinissa, riittää kun aloittaa. Jos on olemassa kynä, josta jää jokin jälki ja joku nide, johon sitä käyttää niin välineistö on hankittu. Loppu on kiinni siitä kuinka hyvin kynä pysyy ajatustesi perässä. Toivon Sinulle ajatusten virtaa ja täysiä sivuja.

Olet valmis. Aloita!

Muistikirjasta kalenteriksi

Tämä on tarina muistikirjasta ja miten siitä tuli sivut kalenteriin. Kuten kaikki parhaimmat sadut alkaa tämäkin tutuilla sanoilla… Olipa kerran kaunis pistesivuinen muistikirja, jonka sivut oli liimattu niin huonosti kiinni kansiin, että kun sen sivuja käänsi, irtosivat ne ihan itsestään.

Muistikirjan omistaja päätti repiä kaikki sivut irti kansista ja hyödyntää ne uudessa kalenterissaan, jossa ei vielä ollut muuta kuin välilehdet. Tuumasta toimeen ja oikein varovasti sivu kerrallaan hän irrotti ne kansista ja laittoi sivuun odottamaan jatkokäsittelyä.

Viimein kaikki sivut oli irrotettu ja päästiin asioissa eteenpäin. Hieman sivujen reuna kärsi irrottamisesta ja jäi epätasaiseksi. Tämä harmitti ensin muistikirjan omistajaa, mutta hetken asiaa mietittyään, päätti hän rei’ittää juuri epätaisaisen reunan, jolloin se häiritsisi mahdollisimman vähän käytössä.

Aina ei kaikki mene kuin Strömsössä, jonka omistajakin sai huomata. Muistikirjan sivujen rei’ittäminen osoittautui yllättävän haastavaksi. Ylläolevan kuvan rei’ittäjä liittyy oleellisesti asiaan. Ensimmäisen sivun reiät olivat nimittäin tuplasti haluttuja suurempia. Seuraavan sivun hän rei’itti perusrei’ittäjällä ja innoissaan teki muutamat ylimääräiset reiätkin, kun ei ollut riittävän huolellinen papereita rei’ittäessään.

Sivujen rei’ittämisen hankaluudesta suivaantuneena omistaja päätti vielä kerran vaihtaa rei’ittäjää. Tällä kertaa hän valitsi yksireikäisen lävistäjän. Vaikeuksien kautta voittoon, omistaja totesi tuskanhien karpaloidessa otsallaan.

Viimein kaikki oli hyvin ja sivut rei’itetty valmiiksi. Nyt omistajalla oli uusi, hieno kalenteri ja kauniit pistesivut siihen. Sen pituinen se satu.

-Piia