Avainsana: kierrätys

DIY – Pokémon korttipakkaukset penaaliksi

Tässä hauska sivutuote Pokémon-korttien kerääjälle tai jos perheessä on pienempiä keräilijöitä, kutein meillä. Korttipaperit kannattaa avata varoen ja hyödyntää ompelussa. Tänään siis vuorossa Pokémon-penaalin ompeluohje. Ideasta en voi kyllä kunniaa ottaa, vaan sain ystävältä inspiraation hänen omista tuotoksistaan.

Meidän perheessä lapset jo tietää Pokémon-kortteja saadessaan, että äiti avaa paketit. Levittelin pöydälle keräämäni pakkaukset ja sommittelin kuvioita yhteen. Samalla kaivoin vetoketjulaatikon esille, niitäkin on kertynyt muutama ajan saatossa. Laatikosta valikoitui 25cm turkoosi vetoketju. Vetoketjun lisäksi tarvitset kristallimuovia, jota saa meillä esimerkiksi kangaskauppojen kerni- ja vahakangasosastolta ja on huomattavasti ohkaisempaa kuin tavan kerniliina.

Penaali tarvitsee myös vuorikankaan, eli sisäpussin. Kynien takia valitsin mustan lakanakankaan, näin mahdollinen sotkeentuminen ei harmita. Kannattaa myös muistaa, että muovi on läpinäkyvää ja ne kohdat joita korttipakkaukset eivät peitä, paljastaa vuorikankaan läpi. Etsin kyllä Pokémon-kangasta, mutten tähän hätään löytänyt mitään joustamatonta saati edullista.

Ennen kun leikkaan vuorikankaat sekä kristallimuovin, ompelen neljä Pokémon-korttipakkausta kyljistä kiinni ja toistan, jotta minulla on etu ja takakappale. Näin varmistan kuinka suuren penaalin saan ja paljonko kangasta tarvitaan. Pakettien koko vaihtelee sen mukaan miten ne on saatu avattua. Ompelen paketin taitteiden kohdalta ompelukoneen pisimmällä ompelella, jotta pakettimateriaali pysyisi ehjänä. Kannattaa muistaa, että kaikki hutireiät jäävät näkyviin, toisin kuin kankaissa. Paikkasin joitakin revenneitä kohtia ihan tavan kirkkaalla teipillä, koska se jää vuorin väliin piiloon, mutta pitää paketit kasassa ompelun ajan.

Kun paketit on ommeltu yhteen, leikkaan saksilla sisimpien saumojen ylimääräiset pakkausmateriaalit pois, jättäen kuitenkin reilun 1cm saumavarat purkautumisen estämiseksi. Saumoja ei ole päätelty, ettei materiaali vain repeä edestakaisen ompeleen takia. En kuitenkaan leikkaa uloimpien reunojen ylimääräistä osaa pois, koska ompelen apuompeleet korttipakkauksen reunoista kristallimuoviin, jotta ne pysyvät yhdessä kun päästään vetoketjuvaiheeseen.

Ommellun korttipakkausrivin avulla leikkasin vuorikankaan ja kristallimuovin. Seuraavaksi ompelen Pokémon-kortipakkaukset ja muovin toisiinsa päätyreunoista, niin reunasta, että sen voi lopussa leikata pois. On aina helpompi yhdistää osia, kun osa on jo toisissaan kiinni. Tasoiti saksilla yläreunan mihin vetoketju tulee, noin 0,5-1 cm päästä korttipakkauksen reunasta. Vasta sitten yhdistin vetoketjun muoviin ja vuorikankaaseen. Vetoketjun ompeluohjeen löydät täältä kuvien kera (tai vaihtoehtoisesti täältä).

Kun vetoketju on kiinni, ompelin sivut umpeen kuten linkin ohjeessa sillä erolla, että nyt ei ole yhtään kangasta taitteella, vaan kaikki saumat pitää ommella. Penaalin pohjaan vuorikankaaseen jätetään todella iso, melkein pohjan kokoinen kääntöaukko, koska materiaali on hankala kääntää jäykkyyden takia. Kun reunat on ommeltu mukaillen vetoketjun linjaa ja korttipakkauksien kuvien mukaan ympäri (muista kääntöaukko), leikkasin ylimääräisen materiaali pois säästäen 1cm saumavarat.

Käännä penaali ja asettele kulmat. Ompele kääntöaukko kiinni. Valmista! Halusin myös tähän penaaliin koristelenkin Aliisan vanhoista aarteista. Lenkki on lisätty niin kuin kahvipaketti-postauksessa. Seuraavaksi kokeilen tehdä pienemmän pussukan 15cm vetoketjulla.

Näin valmistui hauska penaali roskasta – Tia

Puuropaketista kollaasikirjaksi

Eräänä sateisena päivänä selailin YouTubesta ideoita tuunailuihini ja päädyin lopulta katsomaan useampia videoita aiheesta ’cluster book’. Olen tehnyt aiemmin pieniä paperikollaaseja kuittirullan paperisuikaleeseen ja käyttänyt sitten niitä koristeina esimerkiksi päiväkirjassa ja minijournalissa. Joitakin päiviä myöhemmin keittiön työtasolla lojui tyhjinä pikapuurolaatikko sekä koirien madotuslääkerasia ja niistä se idea sitten taas lähti aika vauhdikkaasti liikkeelle.

Papereiden sidonta kansiin oli myös aivan uutta, mutta minulla oli vahva mielikuva ja luottamus prosessiin. Sivujen paperiksi valitsin ensimmäiseen kokeiluuni ikivanhan puhelinluettelon keltaisia sivuja. Tuunailuuni ei kuulu millintarkka mittailu, vaan työskentelyni etenee hyvinkin vauhdikkaasti ja teen luovia ratkaisuja työn edetessä. Kansien koko määräytyi repimieni sivujen puolittamisen jälkeen.

Tein repimistäni sivuista neljä nippua, joihin tein valmiiksi reiät sidontaa varten. Siinä käytin apuna tuollaista suikaletta ja harpin terävää piikkiä.

Sidoin niput ompelemalla ne erilliseen pahvisuikaleeseen, jolloin langat eivät tule näkyviin tuonne kannen selkämykseen. Tämä suikale tulee kätevästi siitä yhdestä sivusta, joka rasiasta alussa leikataan pois. Kavensin sitä vain aavistuksen, jotta mahtuu mukavasti paikoilleen.

Kannet päällystin skräppipapereilla. Tähän jäi vielä opettelemista seuraavaankin kertaan, että kuinka saa kaikki liimaukset siististi ja niin, että paperit eivät tuntuisi kiristävän kannen taitoksia. Sitten vain liimasin ’sidontasuikaleen’ kannen selkämykseen tukevasti kiinni.

Pienempi kirjanen sai sivunsa vanhasta kirjasta ja niille tein myös irrallisen sidontapahvin.

Kansien päällystäminen oli helpompaa pienemmässä koossa, mutta nuo taitoskohdat aiheuttivat edelleen päänvaivaa. Pitänee katsella vielä jokunen YouTube-video!

Lopputulokseen olen kuitenkin ihan tyytyväinen ja voi olla, että tulee katseltua tyhjeneviä rasioita ja laatikoita aivan uusin silmin ennen kuin ne päätyvät saunankiukaan sytykkeiksi.

Ideana tässä kollaasikirjassa on se, että kollaaseja tehdään vain toiselle puolen sivua. Näin sieltä pystyy sitten repäisemään tai leikkaamaan haluamansa kollaasin irti. Mutta se taitaakin sitten olla uuden postauksen aihe.

Aurinkoisia tuunailuhetkiä sinulle, Sirpa