Avainsana: kirjallisuus

Inspiraationa kirja – Milja

Tämänkertainen torstaihaaste istuu minulle kuin nenä päähän tai kirja käteen. Luen paljon, ja kalenteriani ympäröivä teema tälle vuodelle on muutenkin jo kirjat, joten tämän haasteen tekeminen ei tuottanut missään vaiheessa ongelmia. Heti, kun oltiin ylläpidon kanssa haaste meille keksitty, olin jo päättänyt mistä kirjasta lähden inspiraatiota hakemaan.

Neil Gaimanin Neverwhere on ollut yläasteelta lähtien suosikkini yksittäisistä kirjoista, ja olen tehnyt siitä myös jo silloin englannintunnille kirjaesitelmän. En enää osaa edes pahemmin selittää, miksi kyseinen kirja on saanut paikkansa suosikkikirjanani. Ajattelin asiaa juuri tämän vuoden tammikuussa ja päätin lukea Neverwheren pitkästä aikaa uudestaan – valmiina kritisoimaan tai tiputtamaan kirjan suosikkiasteikoillani alaspäin edes pari pykälää – mutta tykkäsin kirjasta vaan entistä enemmän. Enkä vieläkään oikein tiedä miksi, ja yleensä pystyn sanomaan tarkasti mitkä asiat ovat ne plussat ja miinukset lukemistani kirjoista.

Kirja sijoittuu Lontooseen ja kertoo varsin tavallisesta miehestä, Richard Mayhewsta, joka yhtenä päivänä avustaa kadulla näkemäänsä nuorta, loukkaantuneen oloista tyttöä, jota kukaan muu ei tunnu huomaavan. Pian hänen hämmennyksekseen selviää, että kyseinen tyttö, Door, on kotoisin eräänlaisesta Lontoon varjokaupungista, London Below – Maanalainen Lontoo. Huomattuaan Doorin, joutuu Richard osaksi tätä näkymätöntä Lontoota, ja hänelle tuttu Lontoo, London Above alakerran asukkaiden mukaan, alkaa kohdella häntä kuin häntä ei olisikaan. Vailla varsinaista vaihtoehtoa, lähtee Richard Maanalaiseen Lontooseen avustamaan Dooria hänen missiossaan löytää vanhempiensa murhaajat. Kirjassa on paljon murhaa ja väkivaltaisia tyyppejä, joten mikään pilipalitarina se ei ole oudosta kuvauksestani huolimatta.

Kirja sijoittuu suurimmaksi osaksi juuri Maanalaiselle puolelle, jossa vallitsee tumma, synkkä ja hieman ahdistavakin ilmapiiri. London Below on täynnä erilaisia kummajaisia ja outoja hahmoja, ja viemärikansa pitää rottia suuressa arvossa, osa kansasta pystyy myös niiden kanssa kommunikoimaan. Halusin tämän takia tehdä aukeamastani varsin tummasävyisen, ja printtasin teippien ja tarrojen kaveriksi erilaisia kuvia Lontoon arkkitehtuurista ja muista asioista, jotka mielestäni sopivat hyvin kirjan tarjoamaan atmosfääriin ja miljööseen. Pisteenä iin päälle Stickering Studion rottatarrat, ja aukeama oli sopivasti joskus kahden aikaan yöllä valmis.

Suosittelen kaikkia ehdottomasti lukemaan kyseisen kirjan, mikäli fantasia on genrenä teille jees, ja ette ole jo päässeet nauttimaan Croupin ja Vandemarin upeasta seurasta. Ehkä se on tuo aukemalle laittamani Richardin lausahdus, joka vetää minua kirjassa puoleensa. Luultavasti en saa koskaan tietää, miksi juuri tämä kirja on vaikuttanut minuun niin suuresti. Onneksi kaiken ei tarvitse lopulta vaatia edes selitystä.

Oman haastepostauksensa ovat jo tehneet Mira, Inka, Piia, Laura sekä Suvi, ja klikkaamalla heidän upeita nimiään pääsette tsekkaamaan muitakin kirja-aiheisia juttuja.

Kivaa torstaita kaikille!

– Milja

Kun kalenterirauha järkkyi

Ehkä vielä noin vuosi sitten ajattelin, että esimerkiksi Happy Plannereissa ”ei ole mitään järkeä” ja mietin, mitä ihmiset näkevät niissä. Hankin vuodelle 2019 käyttööni Dingbatsin. Se toimitti kalenterin virkaa, piirsin ja tein siihen erilaisia listoja karaokekappaleista, elokuvista, kirjoista, syntymäpäivistä ja niin edelleen. No, kaikki meni oikein hyvin ja olin äärimmäisen tyytyväinen Dingbatsiin ja siihen kuinka luova sen kanssa pystyin olemaan.

En ole koskaan ilmeisesti ollut mikään ”virallinen” bujoilija, teen kaiken aina omin päin ja päinvastoin. Luettuani Bullet journal -metodi-kirjan, olin tyrmistynyt siitä, että kutsumani bujo oli kaikkea muuta. Totesinkin, että kirjan kirjoittaja varmasti polttaisi minut roviolla jos ”bujoni” näkisi.

Loppukesästä 2019 aloin jostain kumman syystä haaveilemaan Happy Plannerista. Sitä, mistä tämä haave tuli mieleeni, ei ole aavistustakaan. Huomasin vain päivittäin selaavani eri nettikauppoja ja niiden Happy Planner-valikoimaa. Sitten treffasin erään harrastajan ja pääsin hypistelemään hänen Happy Planneriaan. Olin myyty. ”Tällaisen haluan!”. Eikä mennyt kauaakaan, kun tilaukseni saapui kotiin ja sain ikioman Happy Plannerini. Olin jo päättänyt siirtyä suoraan sen käyttäjäksi ja Dingbats saisi jatkaa päiväkirjana.

Olin ehkä kuukauden verran käyttänyt Happy Planneria, kun aloin murehtia sitä asiaa, että kaikki käsillä tekeminen, piirtäminen ja kirjoittelu oli jäänyt pois kalenterin vaihdon myötä. Toki siis kirjoitan Happy Planneriini pikkujuttuja, mutta muuten en, eikä sitä päiväkirjaakaan ole tullut kirjoitettua erikseen Dingbatsiin. Marraskuussa aloin kirjoittamaan Dingbatsiin ”sairaskertomustani” potilasvahinkoilmoitusta varten, ja se onkin hyvää vauhtia täyttymässä sen vuoksi.

Loppuvuodesta voitin Kalenterimanian Facebook-ryhmässä Personal Plannerille lahjakortin. Sehän nyt sitten taisi pelastaa tämän alkaneen kalenterikriisin. Tilasin lahjakortilla kaksi pistesivuista muistikirjaa. Voisin ehkä sanoa, että uuden vuoden lupaukseni olisi piirtää enemmän, sekä harjoitella hienoa käsialaa. Ja nämä uudet Personal Plannerit tulevat juuri siihen tarkoitukseen!

Aiemmin olen miettinyt että miksi ihmisillä on useampi kalenteri käytössä. No nyt ainakin ymmärrän omalta osaltani sen. Tällä hetkellä minulla on käytössä kalenterina Hapoy Planner, Dingbatsin loppuosa sairaspäiväkirjana, Personal Plannerit piirtelyä ja kirjoittelua varten, Happy Planner Notes muistikirjana (siellä on siis esim. käyttäjätunnuksia ja salasanoja, syntymäpäivät, osoitteet, elokuvat – ja ne karaokekappaleet), sekä viimeisenä vaan ei vähäisimpänä traveler’s notebook, jossa on tällä hetkellä jouluvihko ja toinen tyhjä vihko joka on vielä vailla tarkoitusta. Katsotaan nyt vaikka puolen vuoden kuluttua mikä tilanne on silloin.


Ihanaa ja rauhallista alkanutta vuotta kalentereiden parissa.

Armi