Avainsana: kitti

Tee se itse – Pussituunaus

Pussituunaus – sellaiseksi nimesin puolivahingossa kesällä syntyneen ideani. Esittelin uuden systeemini ohimennen Kalenterimanian Facebook-ryhmässä ja koska se sai valtavasti positiivista ja innostunutta palautetta, päätin kirjoittaa aiheesta jäsenpostauksen.

Minulla oli kalenteriaskartelun kanssa sama ongelma kuin useimmilla naisilla vaatteiden kanssa – kaappi täynnä vaatteita, muttei koskaan mitään päällepantavaa. Askartelulipastoni pursuili tarroja niin kansioissa, kirjoissa kuin irtonaisina arkkeina, jotka olivat liian isoja mahtumaan yhteenkään kansiooni sekä washiteippejä, diecutseja ja lehtileikkeitä, joita aioin käyttää ”sitten joskus johonkin”. Kuulostaako tutulta? Vaikka pidän tuunaamisesta, se oli uuvuttavaa, koska aikaa meni valtavasti yhteensopivien materiaalien etsimiseen, kun tavoitteena oli luoda värimaailmaltaan yhtenäisiä ja harmonisia aukeamia. Harvoin jaksoin kolmea viikkoa pidempään, koska urakkaan oli välillä jopa henkisesti valmistauduttava. Sitten tuli turhautuminen ja kiinnostuksen lopahtaminen, ja uutta inspiraatiota etsittiin ostamalla lisää tuunaustarvikkeita, joiden selaamiseen kului taas
entistä enemmän aikaa. Kamala kierre.

Eräänä päivänä otin käteen sakset ja silppusin lähes koko tarravarastoni melkeinpä yksittäisiksi tarroiksi. Sitten lajittelin tarrat teeman ja/tai värin mukaan pieniin pusseihin, laitoin pusseihin yhteensopivat washit ja sujautin mukaan ne pahimmillaan yli 10 vuotta käyttöä odottaneet lehtileikkeetkin. Nimesin siis systeemin pussituunaukseksi, mutta tee-se itse-kitti (kalenterituunauksessa esim. yhdelle viikkoaukeamalle tarkoitettu yhteensopiva koristelusetti) on varmastikin paremmin kuvaava ilmaus.

Myös ne ihanimmat Mambin (Me and My Big Ideas) tarrakirjat kokivat saman kohtalon.

Käyttämäni pussit olivat 25 kappaleen paketeissa ja minulta kului melkein neljä pakettia. Pusseja tuli siis lopulta yhteensä lähemmäs sata kappaletta – kyllä, SATA. Lisäksi monessa pussissa on koristeita kahden, ehkä jopa kolmen aukeaman verran, joten nopealla laskutoimituksella minun pitäisi pystyä koristelemaan nykyisellä varastollani vähintään kahden vuoden kalenteriaukeamat, ehkä jopa neljän. Olin elänyt täydellisessä harhakuvitelmassa, että jos tuunaan runsaammalla koristelutyylillä, loppuvat tarvikkeeni alta aikayksikön. Luulin myös, ettei minulla ole juuri lainkaan yhteensopivia tarroja tai teippejä, sillä hyvin usein aukeama on jäänyt todella valjuksi, kun en ole löytänyt alkuperäiseen visiooni sopivia koristeita.

Muistan eräänkin surullisen kuuluisan keltaisen aukeaman, joka taisi taas kerran saada plannerointi-intoni lopahtamaan. Viiden keltaisen tarran jälkeen en vain yksinkertaisesti löytänyt enempää sopivia koristeita, mutta tämä johtui siitä, etten nähnyt niin sanotusti metsää puilta. Nyt minulla odottaa kaksi pussillista keltaisia tarroja, toinen kirkkaita ja toinen murretun sävyisiä, seuraavaa kertaa, kun haluan toteuttaa keltaisen aukeaman. Tai sitten lopputulos on ollut ainakin omaan silmääni vain kamala sekasotku, kun taas kaikkien muiden aukeamat olivat sointuvia, sommiteltuja ja äärettömän kauniita katsella.

Tämän järkytyksen myötä sovin itseni kanssa myös kohtuullisen tiukasta ostolakosta kalenteritarvikkeiden suhteen, sillä en voi todellakaan enää käyttää tekosyynä sitä, ettei minulla muka olisi tuunaustarvikkeita tai mitenkään väittää tarvitsevani lisää. Saan hankkia ainoastaan loppuneiden tilalle sellaisia, joita käytän säännöllisesti, kuten sauna-tekstitarroja tai kodinhoitoon ja laskuihin liittyviä tarroja. Pussituksen jälkeen jäljelle jääneet, yksinkertaisesti omassa käytössäni ei-niin-mihinkään sopivat tarvikkeet pistin kiertoon ja osan myin Kalenterimanian kirppiksellä.

Kuinka pussituunaus sitten on toiminut? Liityin Kalenterimaniaan helmikuussa 2017 enkä koko tänä aikana ollut koristellut kuukauttakaan yhtäjaksoisesti. Tätä kirjoittaessani kalenterissani on kahdeksan perättäistä koristeltua viikkoa, jotka miellyttävät omaa silmääni koko ajan enemmän, ja lisäksi olen tehnyt viikkopohjat lähes koko loppuvuodelle! Tuunaaminen on helppoa, kohtuullisen nopeaa ja hauskaa, kun minun tarvitsee vain sommitella valmiiksi valitut koristeet sivuille. Lisäksi pienet pussit olisi helppo ottaa mukaan, joten reissun päällä tuunaaminenkin kävisi todella näppärästi! Olen myös käyttänyt rohkeammin jopa niitä vuosia hilloamiani tarroja, sillä muihin yhteensopiviin koristeisiin yhdistettynä ne tuntuvat pääsevän oikeuksiinsa. Lisäksi arkista irti leikatut tarrat ainakin minun on helpompi ottaa käyttöön, kun tarkoituksella houkuttelevaksi suunnitellun arkin herkullinen harmonia on rikottu. Ymmärrän kyllä, että pelkkä ajatuskin varmasti puistattaa monia kalenterimaanikoita, sillä itsekin sain valtavasti visuaalista mielihyvää kauniiden arkkien katselusta ja erityisesti Mambin tarrakirjat ovat kuin karkkipusseja.

Haastankin teidät kaikki kokoamaan itse yhteensopivia koristelupaketteja omista varastoistanne!


Ihanaa syksyä <3
Tiina T.

Taas kärryillä elämästäni

Siisti koulupöytä houkuttelee. Otan tuolin alleni ja kaivan lukollisesta laatikosta pienen päiväkirjani: ”Rakas kukkis! En ole kirjotanut sinulle pitkään aikaan.” Uppouduin kertomaan tapahtumista läheisimmälle ystävälleni, päiväkirjalle. Aika pysähtyi. Ja sitten se vieri, ja kieri, läpi murrosiän vuoristoradat ja heitti huolella kaikki kiepit opiskelijan ihmissuhdeviidakossa. Lopulta minä putosin kelkasta asemalle vuonna 2013. Isoja asioita tapahtui elämässäni yhtenä vyörynä. Vaikka suurin osa niistä olikin positiivisia, olivat ne jälkeenpäin ajatellen kuitenkin minulle liian suuria asioita samalla kertaa. Elämä jatkui vuosi toisensa jälkeen, mutta minä olin jäänyt kyydistä. Aloin kaivata ystävääni, päiväkirjaa, jonne vuodattaa tuntemuksia ja tapahtumia. Harvoin olin jaksanut kaivaa sen esille harmitellakseni, ettei se ollut ollenkaan ajan tasalla. Toisin sanoen päiväkirjan täyttäminen oli jäänyt, koska oli vaikea hypätä elämän ehkä isompien asioiden yli niin kylmästi.

Syksyllä 2017 ajoin autolla ja kuulin pätkän radiolähetyksessä bullet journalista.”Se on kuin kalenteri, päiväkirja, muistilaput – yksissä kansissa.” Päiväkirja! Ja kalenteri! Ja itse tekeminen! Ne kolahtivat minuun. Laitoin kotona Googlen laulamaan – siitä tulikin seireenin laulua, jonka pauloissa olen ehkä lopun elämääni! Olin löytänyt itelleni uuden elämän bujoilun avulla. Google oli tuonut minut myös Kalenterimanian ovelle. Kurkistelin ensin ikkunoista, mutten uskaltautunut painamaan ovikelloa. Istuin terassille bujoilemaan.

Pikkuhiljaa aloin kiinnostua muustakin kuin värikynillä piirtelystä. Löysin tieni Teippitarhaan, josta mukaani tarttui washiteippejä ja sivellintusseja. Samaan aikaan aloin kiinnostua harrastukseen liittyvästä tuunailemisesta ja etsin Facebookista vihkotuunareita, tuloksetta. Sitten tajusin katsoa selkäni taakse. Siinä oli ovi, jossa luki: ”Kalenterimania, kalenterituunauksesta kiinnostuneet. Huom. Tervetuloa myös bujoilijat!” Aa! Siis minä! Nousin reippain mielin kainalossani bujo ja kymmenkunta sivellintussia ja soitin ovikelloa!

– ”Tervetuloa!! <3 <3 Heidi Swapp, EC, HP mini tai personal, miitti, kittejä, katteja, yksisarviset ja laiskiainen..”

– ”Joo, laiskiainen, moi vaan kaikki! -ööh, en kyllä ymmärrä mitä kieltä täällä puhutaan..”

Vaikka aluksi puuttui yhteinen kieli, tunsin tulleeni kotiin. Täällä oli niitä, jotka kirjoittivat kirjeitä ja halusivat niillä ilahduttaa toisia, juuri niin kuin minäkin! Täällä oli niitä, jotka myös bujoilivat ja kirjoittivat päiväkirjaa, ja mikä parasta paljon paljon askartelemisesta, kädentaidoista ja taiteesta kiinnostuneita, suurisydämisiä ihmisiä!

”Voi että ootte kaikki ihania!!<3 Olen kiitollinen, että tulitte elämääni!”

Nyt elämääni ja bujoiluuni kuuluu niin kitit ja katit kuin livet ja lovetkin. Pikkuhiljaa olen päässyt perille myös maniaperheen yhteisestä kielestä ja tuunailuni meinaa lähteä vähän manian puolelle.

Avaan uuden ystäväni, bujon, otan puhtaan sivun ja annan tunteideni ohjata: ”Rakas päiväkirja, en oo kirjottanu taas pitkään aikaan mutta: Oon taas kärryillä elämästäni ja se on laiffii! <3”

Rakkaudella Sarkku