Avainsana: koristeet

No white space -tuunaustyyli

Plannerointia ja kalentereiden koristelua on yhtä monenlaista kuin tekijäänsä. Tiettyihin käsitteisiin kuitenkin törmää melko usein ja tällä kertaa käyn läpi no white space planningiksi kutsuttua tyyliä. 
No white space tarkoittaa, ettei aukeamalle ole jätetty ollenkaan tyhjää tilaa.

Oma otteeni no white space -tyyliin yllätti itsenikin. Huomasin pikkuhiljaa ajattelevani päivän tapahtumia luomalla kokonaisuuksia, ajan kanssa värejä ja yksityiskohtia miettien. Päivät rakentuivat toinen toisensa jälkeen ja valmiit viikot ilahduttavat joka kerta kun niihin palaan. Minulle tämä tyyli sopii memory planneriini, eli päiväkirjamaiseen kalenteriini. Jokapäiväisenä varsinaisena kalenterinani toimii suomalainen viikkokalenteri , sekä sekalaiset muistiinpanot siitä mitä päivän aikana on tapahtunut. Niihin perustan sen mitä sisällytän päiväkirjaan, ja millaisen teeman tai tunnelman haluan luoda. Pastellin värinen viikko voi sisältää vaikeitakin hetkiä ja mustavalkoinen aukeama hauskoja päiviä, pidän siitä että teema voi olla vain minulle avautuva.

Yksi kysymys, jonka koristeellisempi kalenteriharrastaja usein kuulee on se, että miten sinulla on tuohon varaa? Minusta se on yksityisasia ja jokseenkin merkityksetön. Monet harrastajat käyttävät lehtileikkeitä ja kuvioituja kartonkeja, jotka ovat edullisia ja ekologisia. Minun ”salaisuuteni” on se, että yhdistelen eri tarkoituksiin hankittuja ja saatuja tarroja, teippejä ja liimaan myös valokuvia aukeamiin.

Myös plannerini on vakiintunut ja siten en ole jatkuvasti ostamassa uutta tai erilaista. Palaan plannereihini uudestaan ja uudestaan. Useimmiten aukeamat näyttävät myöhemmin hienommilta kuin miltä on sitä tehdessä tuntunut. Ei siis kannata olla turhan vaativa, aika tekee tehtävänsä!
Oletko sinä no white space -planneroija? Jos tiedät suomalaisia tyyliä soveltavia, kuulisin heistä mielelläni kommenteissa.


Kukin tyylillään,

t. Katja (@nordicpapermouse)

Aukeaman koristelu itsetehdyillä lehtileiketarroilla

Olen planneroinut vasta varsin lyhyen aikaa ja pyörinyt harrastelijapiireissäkin vain reilun vuoden ajan. Käsillä itse tekeminen, askartelu ja tuunaus ovat kuitenkin olleet osa elämääni jo pidemmän aikaa. Käydessäni läpi vanhoja lapsuuden tavaroitani, löysin kahdenkymmenen vuoden takaisia, itsetehtyjä kalentereita eli tietyllä tavalla harrastus on pysynyt mukana läpi nuoruuden ja aikuiseksi kasvaessa.

Minulla ei kuitenkaan ole koskaan ollut laittaa isoja summia tähän harrastukseen: en siis ole se harrastaja, joka tilaa useampaa kuukausiboksia ja tilailee uutuustarroja kuukausittain kokoelmaansa. Tästä syystä esittelenkin tässä postauksessa oman tapani planneroida hyödyntäen lehtileikkeistä tehtyjä tarroja. Tämän lisäksi käytän muitakin tapoja, mutta tätä voin lämpimästi suositella sellaisille, jotka kaipaavat vähän vaihtelua tuunaamiseensa, mutta eivät ole valmiita laittamaan useita kymppejä uusiin tarvikkeisiin.

Itsetehtyjen lehtileiketarrojen tekemiseen tarvitset:

  • Lehden, josta haluat leikata leikkeitä (itse valitsin tätä blogikirjoitusta varten Yhteishyvä-lehden satunnaisen numeron) 
  • Sakset
  • Paperiliimaa
  • A4-kokoista kopiopaperia
  • A4-kokoista tarrapaperia
  • Värikopiokoneen 

Aloitan käymällä lehden läpi ja katsomalla, mitä herkkuja ja yllätyksiä sieltä mahtaa löytyä. Erityisesti minua kiinnostavat hieman epäselvät muodot ja pinnat sekä suttuiset kuvat ja kuvitukset, joita pääsee hyödyntämään luovasti omassa koristelussaan. Tässä vaiheessa en vielä ryhmittele leikkeitä tai mieti, mihin tarkoitukseen juuri tätä kuvaa voisi käyttää (sen aika tulee myöhemmin), vaan leikkelen lehdestä kaiken minua jollain tavalla kiinnostavan. Yleensä tarkistan ennen leikkaamista sivun toiselta puolelta, etten vahingossa turmele jotakin mielenkiintoista kuvaa sivun takapuolelta.

Tässä kohtaa voit hyödyntää omaa makuasi: itse tykkään leikata leikkeistä eri muotoisia enkä harmistu, jos ne eivät sellaisenaan vielä ole esimerkiksi full boxeja tai “kaupasta ostetun” washitarran standardipaksuisia. Mikään ei kuitenkaan estä leikkaamasta lehtileikkeitä suoraan esimerkiksi omaan kalenteriin sellaisenaan sopiviksi, mutta mikäli haluat jättää enemmän tilaa mielikuvitukselle, saksi lehdestä ihmeessä täysin eri kokoisia kuvia ja päätä vasta myöhemmin, millä kaikilla tavoilla haluat niitä käyttää.

Kuten kuvasta näkyy, oma kasani on epäselvä ja muodot täysin mitä sattuu – juuri tyylilleni ominaisesti. 🙂 Lehdistä voi helposti leikata myös viikolle sopivat päivänumerot, mutta tämän lehden numeroiden fontti ei kutkuttanut mieltäni, joten jätin tämän välivaiheen toteuttamatta. Mikäli kohdalle osuu silmää miellyttävä fontti, suosittelen ihmeessä nappaamaan myös numerot mukaan ja hyödyntämään myöhemmin.

Kun olen tuhonnut lehden eikä sieltä löydy enää leikattavaa, aloitan sommittelun paperiarkeille. Sommitteluun on varmasti monta tapaa, mutta itse hahmottelen samantyyppiset kuvat yhdeksi arkiksi. Tällä tarkoitan, että nappaan esimerkiksi pitkät suikulaiset washilierot yhdeksi arkiksi, pienet decokuvat yhdeksi, mahdolliset numerot ja tekstit yhdeksi jne. Näin löydän tarrat helpommin myöhemmin. Valintaa voi kuitenkin tehdä monella tapaa ja suosittelen miettimään, millainen on omasta mielestäsi hyvä tapa järjestää tarrat. Yksi luonnollisesti heti mieleeni tuleva on järjestellä leikkeet niiden värien mukaan.

Päädyin tekemään neljä erilaista arkkia: 1) washisuikaleet, 2) mielenkiintoisimmat kuvat/pinnat, 3) kuvituskuvat eli esim. decoiksi sopivat ja 4) maisemakuvat. Näiden rajat ovat vähän häilyvät, mutta koen, että samantyyppisiä kuvia on helpompi koostaa kokonaisiksi arkeiksi.

Tämän jälkeen liimaan arkeille sommittelemani kuvat. Koitan olla jättämättä isoja välejä, mutta joskus varsinkin sekalaisten kokoisten kuvien mahduttaminen tuottaa vähän hankaluuksia. Luulen, että pidempään harrastellut saa jopa mieletöntä iloa siitä, että saa palapelimaisesti mahdutettua mahdollisimman monta kuvaa samalle arkille.

Kun arkit ovat valmiit, kopion tarrat värikopiokoneella. Ennen kopiointia tarkistan, ettei kopiopinnalla ole likaa tai esimerkiksi hiuksia, jottei tarroihin jää ylimääräistä roskaa (been there, done that). Samaten tsekkaan, että ostamani tarrapaperi sopii kopiointikoneeseen.

Tässä kuvassa vierekkäin tarra-arkki (vasemmalla) ja alkuperäinen kopiopaperi, johon lehtileikkeet on liimattu. Kopiointivaiheessa pystyy vielä säätämään värejä, joten samasta arkista saa parhaimmassa tapauksessa monta erityylistä versiota. Tällä kertaa tyydyin vain kopioimaan perusasetuksilla arkit, sillä värit kiinnostivat minua jo tällaisinaan.

Ja vihdoin päästään tuunailemaan! Tarrat leikataan saksilla haluttuun muotoon ja käytetään osana plannerointia. Liimapinnan paljastamisessa kannattaa olla tarkkana, sillä mikäli teet tämän kovakouraisesti, jää tarran kulmaan ruma jälki.

Ja kuten yleensäkin, käytin aukeamassa lähinnä vain “mielenkiintoisimmat kuvat” -arkkiani, joten loput jäävät hyödynnettäväksi myöhemmin. Numerotarrat olen tehnyt jo aiemmin ja lisäksi hyödynsin niiden alla puoliympyröiksi leikattuja Søstrene Grenen tarroja. Käytin myös kahta eri washiteippirullaa. Itseni tuntien aukeama täydentyy vielä lisää washilla ja tarroilla, mutta tässä nyt ensimmäinen versio tarratuunausaukeamasta, olkaa hyvä! 🙂

Muita vinkkejä tarrojen tekoon:

  • Lehtileikkeet ovat vain yksi tapa tarrojen tekemiseen, voit myös piirtää tai maalata itsellesi kivoja tarroja
  • Pilasitko kuvan leikkaamalla vinoon? Ei haittaa! Itse rakastan “epätäydellisiä” tai “väärinleikattuja” kuvia ja käytän niitä tarra-arkeissani ja askarteluissani mielelläni. Mikäli tyylisi ei ole liian siloteltu, hyödynnä myös mokat!
  • Itse rakastan toistoa kalenterisivuissani, joten otan tarra-arkeista yleensä useamman kopion ja hyödynnän samaa kuvaa useamman kerran, jopa samalla sivulla.
  • Mikäli kopiot tarrat itsellesi esimerkiksi skannattuna kuvana sähköpostiin, voit laatia itsellesi sähköisen kokoelman itse tekemistäsi tarroista, lajitella ne sinulle sopivalla tavalla ja tulostaa vain ne tarrat, joita milloinkin tarvitset. Näin sinun ei tarvitse ylläpitää isoa fyysistä tarrakokoelmaa. Tarrat toimivat liimalla, joka kuivuu omia aikojaan, jolloin fyysisten tarrojen elinkaari on rajallinen, toisin kuin digitaalisesti säilytettyjen tarrojen. 
  • Miten osaan valita oikean tarrapaperin? Kokeilemalla! Myös kirjakaupassa/askartelukaupassa osataan varmasti auttaa, jos lähdet ostamaan tarrapaperia kivijalkaliikkeestä. Tärkeintä on varmistaa, että tarrapaperi sopii käytettävissäsi olevaan kopiokoneeseen. 
  • Onko sinulla kätköissä jo vähän vanhempaa tarrapaperia, jonka liima on kuivahtanut? Jos haluat todella omaperäisen lookin tarroille, kannattaa kokeilla myös vanhemman tarrapaperin käyttämistä. Lopputulos ei kuitenkaan ole ennalta-arvattavissa ja saatat joutua liimaamaan paperiliimalla tekemäsi tarrat paikoilleen. Itselläni kokeilu kuitenkin kannatti ja tarroista tuli mielettömän kivoja!
  • Tekijänoikeuslain mukaan toisen teosta (eli tässä yhteydessä esim. valokuvaa) saa kopioida omaan käyttöön. Huomioithan siis toisen työn ja hänen oikeutensa tehdessäsi tarroja – tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei itseleikattuja, toisen kuvista tehtyjä tarroja voi ilman lupaa esimerkiksi myydä muille. Yksityiseen, omaan käyttöön niitä voi kuitenkin tehdä. 

Lisää itsetehtyjä tarroja käsitteleviä postaksia Kalenterimanian blogissa: 

– Ryyni