Lupauduin sitten kirjoittamaan ja kertomaan uudesta innostuksestani kalenterien parissa. Olen huomannut, että vielä tämän ikäinen vanha koira voi oppia uutta. Olen hurahtanut nykyään Art Journalin pariin. Art Journalin voisi vaikka kääntää kuvapäiväkirja tai joku vastaava. Itse käytän sanasta suomennosta sekametelisoppa. Siltä ainakin minun harjoitteluni aiheeseen liittyen näyttävät.

Ai miten hurahdin tähän. Sen verran taustaa itsestäni, että olen nuorena (vähän nuorempana kuin nyt) maalannut, piirtänyt ja askarrellut paljon, mutta ne jäivät perheen, opiskelun ja työn jalkoihin. Unohdin asiat kokonaan. Nyt Kalenterimanian myötä nämä ovat muistuneet pikkuhiljaa mieleeni ja palautuneet elämääni. Kuitenkin viimeisin innostukseni oli, kun eräs ryhmämme jäsen (en tiedä haluaako hän että mainitsen nimen) teki taulun äidilleen joululahjaksi ja liimasi siihen lusikan kaikkien värien ym. keskelle. Yes, tuo on minun tyyliäni tai oikeastaan vielä enemmän sekametelisoppa on minua. Työssäni on kaiken pitänyt tapahtua ja olla just jemptilleen, mieluusti aina vähän paremmin. Nyt voisin irrottautua kaikesta siitä ja antaa luovuuden kukkia.

Aloitin ihan varovasti värittämällä vähän kalenterin sivuja vesiväreillä. Olin ostanut jokunen vuosi sitten ihanat vesivärit messuilta, ja nyt ne suorastaan kutsuivat minua kokeilemaan. Kokeilin niitä varovasti vähän yhdelle viikolle yhdessä Distress Inkin (joka on minulle tutumpi leimailusta) kanssa. Huomasin, että hei nämähän sopivat yhteen, ja voin läträtä näiden kanssa ihan miten tahansa. Seuraavaksi ajattelin kokeilla miten ne värit sopivat muiden värien, esim. tussien kanssa. Seuraava viikko oli alkamassa. No kokeillaan, eihän se ole kuin yksi viikko kalenterista, jos menee pilalle. Yllätyin, kun vesivärit, tussit, leimailu ja lumiefektipasta kävivätkin yhteen ja sivu ei mennytkään pilalle. Tästä se sitten pääsi irti. Oli pakko suunnistaa Sinelliin ja Hobby Pointiin.

Alkajaisiksi päädyin katselemaan videoita YouTubesta. Siellä on kaikenlaisia aivan ihania videoita. Miten tulimme ennen toimeen, kun meillä ei ollut nettiä ja YouTubea? Siis huomatkaa, en kuitenkaan puhu kivikaudesta tässä, kuten jotkut voisivat luulla. Puhun nuoruudestani. YouTubella oli ” valitettavasti” se vaikutus, että oli pakko lähteä ostoksille. Halusin värejä, paksumpaa paperia, erilaisia sabluunoita, ja pastaa sekä paljon muuta. Onneksi kuitenkin pankkikortissani on limiitti olemassa ja olen säätänyt sen aika pienelle. Löysin ostoksillani kaikkea ihanaa, jota oli pakko päästä kokeilemaan ja myönnän, että rahaakin vähän meni.

Kotona pääsin levittämään kaikki tavarat pöydälleni ja ihastelemaan ostoksiani. Uskallanko edes aloittaa tekemään ja sotkemaan näillä ihanilla asioilla ja vielä ihanimpiin vihkoihin. ( Huom! Sain hankittua Auran itselleni vihdoinkin.) Päätin aloittaa kokeilun ihan paksulle vesiväripaperille. Kunhan vain pääsisin kokeilemaan kaikkea ja tunnustelemaan millaisia värit ym. muut materiaalit ovat. Voin kertoa, että tästä ei ole enää paluuta. Olen aivan myyty tälle ihanuudelle ja sille, että saan tehdä juuri niin kuin tuntuu ja mitään ns. sääntöjä ei ole. Mikä ihana rentouttava tila, johon voi vaan uppoutua.

Voin suositella tätä kaikille iästä riippumatta. Itse jatkan vielä harjoittelua ja testailua eri materiaaleilla sekä seuraan YouTubessa eri Art Journalin tekijöitä. Ehkä vielä jossain vaiheessa saan taulun tehtyä lentokoneella (tämä on jo suunnitelmissa).

Ihanaa kevättä ja nauttikaa kaikesta ihanasta.

-Sari