Avainsana: kynät

Ensimmäinen Hoboni

Tammikuun loppupuolella se heräsi: halu kokeilla jotain uutta. Olin reilu vuosi sitten hurahtanut tarrojen ja PET-teippien käyttöön arttikirjoissani, ja muistojen tallentaminen skräppäyksen muodossa oli jäänyt melkein kokonaan artteilun jalkoihin. Parin tutun innoittamana päätin kokeilla, osaisinko yhdistää artteilun ja muistojen tallentamisen päiväkirjassa. Halusin kirjan, jossa olisi sivu per päivä, valmiiksi päivätyt sivut ja vähän vettäkin kestävä paperi. Minulle suositeltiin Hobonichi Cousinia, ja loppu on historiaa.

Koska olin myöhään liikkeellä, kotimaisten kauppojen hobovalikoima oli suppea, ja otin melkein vahingossa Avec-version, jossa vuosi on jaettu kahteen kirjaan. Nyt ajattelen, että se oli oikeastaan täydellinen valinta, koska haluan ottaa kirjan myös matkoille mukaan, ja näin siinä on vähemmän kannettavaa. Kansiin valitsin lempivärini turkoosin (ja lisäksi kirkkaat suojakannet), mutta ne olivatkin sisältä vaaleanpunaiset. Totuin niihin nopeasti ja olen tykännyt, mutta ehkä joskus siirryn asiallisempiin nahkakansiin. Toistaiseksi kansia koristaa myös Maiju Liisin epäasiallinen tarra.

Hobon myötä alkoi tietysti armoton säätö kynien kanssa. Aiemmin lempikynäni oli ollut Pentel Energel, joka kyllä toimii tomoe river -paperilla, mutta huomasin heti kaipaavani jotain kapeakärkisempää ja nopeammin kuivuvaa. Testasin helposti saatavilla olevaa Uni Jetstreamia ja opin, että kuulakärkikynän paksuus 0,7 mm on kapeampi kuin geelikynän 0,5 mm. Vaikka Jetstream olikin ihan kiva, kun olin tilaamassa kirjoitusalustaa (pencil board), otin samalla kokeeksi myös 0,5-millisen Zebra Blen -kuulakärkikynän. Siinä olen toistaiseksi pysynyt, mutta veikkaan, että jossain vaiheessa kyllästyn kuivakkaan riipusteluun ja tutustun täytekynien ihmeelliseen maailmaan…

Ihmeen hyvin olen jaksanut ja ehtinyt tuunailla päiväkirjan sivuja, olen tykännyt päivittäisestä luovasta hetkestä. Joskus panostan koristeluun enemmän, joskus vähemmän. Tykkään käyttää taustalla Distress Oxide -musteita, kuten yllä olevassa aukeamassa (jossa käytössä vielä Jetstream-kynä). PET-teipit, tarrat, siirtokuvat ja washiteipit ovat myös kovassa käytössä, ja olenpa kokeillut aukeamiin vesivärejä, gessoa ja servettejäkin. Tuoreimpaan sivuun tein vähän kollaasia vanhoista kirjansivuista ja muista lippulappusista. En oikein osaa vielä arvioida, miten paksu kirjasta tulee tällaisella käytöllä, mutta sen näkee sitten. Ilmeisesti hoboissa on ainakin kestävä sidonta.

Olen miettinyt, rupeaisinko tekemään jotain myös viikko- ja kuukausisivuille. Luen paljon, joten voisin merkitä lukemani kirjat kuukausinäkymään kansikuvatulosteilla. Viikkonäkymään taas voisin tulostaa viikon aikana ottamiani kuvia memory planning -tyyliin. Varsinaisena kalenterina minulla on pitkään ollut Google, mutta saa nähdä, mihin tämä hoboharrastus tästä vielä kehittyy!

Tanja

DIY – Värikartta kyniin tarrapaperista

Tiedätkö sen tunteen, kun kynän korkki väittää kynän olevan yhtä väriä, ja paperilla se on ihan toisen näköinen? Tänään vinkkaan helposta tuunausniksistä, jolla voit tehdä oman värikartan suoraan kynien varteen!

Tarvitset vain valkoista (tulostettavaa) tarrapaperia ja sakset, plus tietenkin merkattavat kynät.
Itselläni oli varastossa A4-koon tarrapaperiarkkeja, muuta esimerkiksi Suomalaisesta Kirjakaupasta saa valkoisia etikettitarroja, jotka käyvät myös tähän vallan mainiosti! Leikkelyn voi tehdä saksilla, itse käytin paperileikkuria.

Aloitin leikkaamalla arkista kasan 1 sentin korkuisia suikaleita. Jos käytät etikettitarroja, selviät varmaan vähän helpommalla ilman tätä vaihetta.

Sitten vaan kynät esiin ja piirtämään vetoja paperiin muutaman sentin pituudelta. Tyyli on vapaa!
Koska Tombow’n kyniä sattui olemaan paljon samansävyisiä, kirjoitin samalla niiden värikoodin, jotta liimausvaiheessa ne eivät menisi sekaisin.

Seuraava vaihe on tietysti leikata kukin väri paperista ja liimata paikalleen kynän varteen.

Nyt ei tarvitse jatkossa ollenkaan arpoa, miltä kukin kynä paperilla oikein näyttää. Tämä on etenkin tosi kätevä kikka, jos on paljon samansävyisiä kyniä, tai jos kynän korkin sävy on todella erilainen todelliseen piirtojälkeen.

Ainoa mitä olisin tehnyt toisin, on että leikkaan tarrasuikaleet sitä mukaa kun niitä tarvitsee. Nyt tuli leikattua liian paljon ja muutama suikale jäi yli ja niille täytyy nyt keksiä jotain muuta käyttöä.

Sellaista tällä kertaa, nähdään ryhmässä. <3
– Emmi