Avainsana: maanantaimania

Tule jo kevät

Talvi on ollut luminen ja kaunis, minkä vuoksi lyhkäisiä päiviä ja pimeyttä on tällä kertaa jaksanut jotenkin erityisen hyvin. Varsinkaan marraskuu ei tuntunut minulle niin pahalta kuin useampana aiempana vuonna, vaan suorastaan nautin talven fiilistelystä, kynttilöistä ja tunnelmasta.

Nyt vuodenvaihteen jälkeen on kuitenkin selvästi mieleen hiipinyt hyvin vahvana kaipuu keväästä. Tammikuu on tuntunut kovin pitkältä, vaikka lumesta ollaan saatu nauttia edelleen ja päivät ovat alkaneet hiljalleen pidetä. Mieli on selkeästi jo askeleen edellä, ja mielelläni kelaisinkin aikaa esimerkiksi maaliskuuhun. Ehkäpä tämä onkin juuri se kaikkein suurin ongelma Suomen talvissa. Ei se, että niitä on, vaan se, että niillä on välillä taipumus tuntua ihan ekstrapitkiltä.

Huomaan kevätkaipuun näkyvän myös tekemisissäni. Marraskuu on tyypillisesti näyttäynyt kalenterissakin tummana, joskus jopa vähän synkkänä. Se on sisältänyt paljon avaruutta ja tähtiä sekä mystiikkaa. Talvisten koristeisen kulta-aikaa minun kalenterissani on selvästi joulukuu. Nyt vuodenvaihteen jälkeen olen huomaamattani siirtänyt kalenteriakin valoisampaan ja hempeämpään suuntaan. Tummat värit ovat vaihtuneet pastelleihin ja avaruusteeman sijasta kalenteria koristavat kukkaset.

Tuntuu vähän hullunkuriseltakin, että ulkona on vielä täysi talvi päällä, mutta kalenterini on yhtä kukkaloistoa ja hempeitä värejä. Ehkäpä se on kuitenkin jokin mielen keino yrittää viestiä, että hei, jaksa vielä hetki. Ollaan selvästi jo menossa parempaan suuntaan, mutta ihan vielä ei olla perillä.

Joskus ajattelin, että kalenterin täytyy vastata vallitsevaa vuodenaikaa. Nykyään ajattelen, että sen täytyy vastata juuri sitä fiilistä, mikä itsellä milloinkin on. Vaikka se sitten tarkoittaisi kukkaniittyjä keskellä tammikuun kovimpia pakkasia.

Kivaa alkanutta vuotta ja kevään odotusta kaikille,
Carita

Haasteesta apua lukemiseen

Postauksessa näkyvä kalenteri ostettu yhteistyö alekoodilla Paperinoidasta

Ystäväporukan lukuhaaste on tuttu jo edelliseltä vuodelta. 15 minuuttia lukemista päivässä kuulostaa simppeliltä, mutta ihmiselle joka lukee yhden kirjan kymmenessä vuodessa se ei välttämättä ole sitä. Pessimistinä olin jo kieltäytymässä haasteeseen mukaan lähtemisestä tänä vuonna, kun en saanut edellisvuonnakaan ”mitään” luettua. Onneksi on ystäviä, jotka kannustavat ja muistuttavat, jos itse ei tunne onnistuneensa. Viime vuoden kirjasaldoksi tuli lopulta kymmenen kirjaa kahdestatoista. Ei siis niin huono saavutus, kun itse ajattelin. Tuohon kymmeneen sisältyy niin äänikirjoja, kun itse luettujakin.

Vuoden kirjahaasteeseen päätin lopulta lähteä avoimin mielin. Mitään ei koskaan saa aikaiseksi, jos ei edes yritä. Haastekohtien kirjaaminen ylös kalenteriin tekee siitä konkreettisemman ja toimii myös muistutuksena, ettei lukeminen pääse unohtumaan. Halusin tehdä myös äänikirjoille ja luetuille kirjoille jonkinlaisen seurannan. Siihen sopivat tarrat onneksi löytyi jo valmiina. Mustavalkoiset kirjahyllyt tuovat sopivasti yhteneväisyyttä sivujen keskellä olevan mustan sarakkeen kanssa. En koe itselläni tarpeelliseksi seurata luettuja sivumääriä tai aikaa. Haluan ainoastaan pysyä tietoisena siitä, mitä kirjoja vuoden aikana luen.

Haasteen ensimmäisen kohdan eli säeromaanin kuuntelin autoa ajaessani matkalla ystävän luo. Toiseksi haastekohdaksi valitsin kirjan, joka sijoittuu maahan tai kulttuurin joka kiinnostaa minua. Tähän sopiva kirja löytyi suoraan omasta kirjahyllystä. Ainakin vielä haasteeseen tarttuminen tuntuu hyvältä. Toivottavasti tunne pysyy jatkossakin ja kaikki kaksitoista kirjaa on vuoden loppuun mennessä luettu.

Lukemisen iloa, Janita V.