Hyvää huomenta ja ihanaa uuden viikon alkua. Tuntuu, että alkuvuosi on mennyt silmänräpäyksessä ja hetkittäin on vaikea uskoa meidän todella elävän jo huhtikuuta. Kevätaurinko tuntuu lämpönä kasvoilla ja sulattaa hiljalleen lumet kaduilta sekä metsistä. Aamulla parvekkeella seisoskellessa on rauhoittavaa kuunnella lintujen sirkutusta ja veden lorinaa räystäältä.
Nautin niistä päivistä, kun saan valita nurkkapöydän lempikahvilasta ja uppoutua pehmeään penkkiin. Kupissa höyryää tuore kahvi ja kuulokkeissa soi sen hetken fiilikseen sopiva musiikki. Kanssakahvittelijoita seuratessa ehtii täyttää kalenteriin viikon menot ja vain nauttimaan omasta ajasta ilman kiirettä. Parhain aika on mennä juuri ennen aamupalan loppumista, ennen lounashälinän aiheuttamaa ruuhkaa.
Haluaisin kiertää kalenterini kanssa kaikki Tampereen söpöt kahvilat ja löytää sen täydellisen vaniljalatten, jonka luokse on pakko palata kerta toisensa jälkeen.
Siitä onkin pidempi tovi kun olen edellisen kerran kirjoitellut maanantaipostauksen merkeissä teille. Tuolloin koetin järjestellä elämää uudessa asunnossa. Tietyllä tapaa järjesteleminen on kantava teema myös tällä kertaa – joskin hieman eri näkökulmasta. Olen pohtinut terapiassakin viime aikoina sitä, miten onnistuisin nauttimaan mielekkäiden asioiden tekemisestä enemmän sen sijaan, että asiat alkavat tuntua pakolta, kun stressaan niiden tekemättä jäämistä. Tästä pääsemmekin aasinsiltaa siihen täydellisen plannerointihetken rakenteluun.
Monesti tuntuu että kiireessä sitä tulee vain läiskäistyä vähän tarraa sinne ja tussia tänne kun ei enempää ehdi. Ja palveleehan se kalenteri parhaimmillaan nimenomaan niin, ettei siitä syntyisi ylimääräistä stressiä. Mulle osa harrastuksen lumovoimaa on aina ollut se semmoinen fiilistelyhetki plannerin kanssa kun mihinkään ei ole kiire, ja voi vaan upota kivaan tekemiseen. Faktuaalisesti ei tähän arjessa ole aina aikaa, mutta siksi koitankin mahdollistaa sellaisen hetken itselleni vähintään yhden kerran viikossa.
Muistattekin ehkä ylläpidon postaussarjan Kalenteriharrastuksen kulmakivet jossa pääsin itsekin omiani listaamaan. Myös sen täydellisen plannerointihetken rakentelu lähtee osin ihan perusjutuista. Yleensä kun olen hakenut plannerin / muistikirjan ja kynän, ehkä joitakin kivoja tarroja tai muita koristeita, alan orientoitua eli keitän itselleni kahvia tai muuta lämmintä juotavaa. Jos meillä sattuu olemaan kämppä tyhjänä, laittelen yleensä jotain musiikkia soimaan, jos taas puoliso on kotosalla niin heitän kuulokkeet korviin.
Nykyisessä asunnossa on kyllä työpiste minullakin, mutta koska se on arjessa usein työkäytössä niin valtaan edelleen mielelläni pätkän keittiönpöytää tai sohvan nurkan tuunaillessani tai journaloidessani. Tästä tulee kyllä aika ajoin myös sanomista kodin toiselta asukilta, mutta tehän tiedätte, että ne harrastus kamppeet levittäytyy ihan omine nokkineen sinne tänne!
Mun rento tuunaushetki onnistuu toisaalta myös julkisella paikalla. Joskus se juuri oikea tunnelma ja paikka fiilistelyyn löytyy nimenomaan kahvilasta tai kirjastosta. Tästä syystä koitan pitää muistikirjaa mukana aina kun olen keskustassa. Tuolloin eivät tuunauskamat lähde mukaan, mutta se oma rauhallinen hetki voikin olla ihan vaan minä ja hetken verran journalointia.
Millaista valmistelua sun rauhallinen hetkesi plannerin kanssa vaatii? Kulkeeko kaikkialle tietty määrä tarvikkeita vai riittääkö ihan vain planneri ja kynä? Löytyykö rauha plannerointiin vain kotoa?
