Avainsana: muistelmat

Kun kaupasta ei löydy mieleistä…

Useampi vuosi sitten, tarkemmin ottaen syksyllä 2011, en löytänyt mieleistä (tai edes välttävää) kalenteria mistään. Kiersin kaikki Helsingin kirja- ja askartelukaupat tuloksetta ja mietin, että mitäs nyt. Olin tuolloin luova 19-vuotias taidelukiolainen ja päätinkin ostaa tyhjän muistikirjan ja tehdä ihan oman kalenterin. Tämä Muumikansi puhutteli silloin jostain syystä, sekä valkoiset hieman peruspaperia paksummat sivut.

Hullun hommaa, sanon näin jälkeenpäin! Tein suuremmat linjat vesiliukoisilla puukynillä sekä vesiväreillä, välillä hieman kiireessäkin. Viikolla oli aina tietty väri, ja värit kiersivät niin, että jokaisen kuukauden viikot olivat aina tietyn väriset (olipas hankalasti selitetty)! Muistin siis, mitä ”punaisella viikolla” tapahtui ja siten oli helpompi jäsennellä suuria kokonaisuuksia. Näin jälkikäteen katsottuna tämä oli vasta pientä alkusoittoa nykyiselle manialle, mutta kyllä vaan vanhojen merkintöjen, väliin liimattujen kuvien ja teipattujen lipukkeiden katseleminen herättää lämpimiä ajatuksia. Mukana oli erilaisia osioita mm. lukujärjestyksille, bussiaikatauluille, katsotuille oopperoille (voi kyllä!), erilaisten korkeakoulujen pääsykoemateriaaleille ja pääsyvaatimuksille, kavereiden kotiosoitteille, tulevien lasten nimille (tää on ollu vakkari jo pitkään), lahjalistoille…

Tässä teillekin muutama kuva, koitin katsoa asiallisimmat aukeamat, heh! Nää olkoon rohkaisuna kaikille, jotka miettii osaako tehdä itse! Antaa mennä vaan!

Kiiltokuvat

Tän postauksen lokeroiminen johonki kategoriaan tuntu vähän haastavalta, koska samassa paketissa on pikkusen nostalgiaa, vinkkiä, inspiraatiota ja omien fiilisten jakamista. Innostun monesti jutuista ihan ku pieni lapsi ja tässä tapauksessa se on jotenkin hupsua, koska lapsuuteenhan nää monen mielen vie. Uskon kuitenkin, että näille on myös ”modernissa maailmassa” paikkansa. Aiheena siis tietenkin kiiltokuvat!

Kiiltokuvathan juontaa juurensa jo tuonne 1800-luvun alun Saksaan, toki maailman muuttuessa on myös kiiltokuvat muuttunu. Mä tällaisena 90-luvun lapsena en oo elänyt sitä ”kiiltokuvien kulta-aikaa”, josta oma äiti (ja mummikin) ainakin välillä jaksaa höpöttää (voi, kun joskus saisi ne äidin vanhat värssyvihot haltuun…), puhun siis täysin omasta puolestani kun kiiltokuvista kerron. On mullakin lapsena ollut kirja, johon niitä on liimailtu: nyt kaduttaa, kun koittaa niitä siististi irrottaa uutta käyttöä varten!

Käytöstä puheen ollen, varsinkin näin kalenterimaanikkona oon välillä kohdannu kysymyksiä siitä voiko kiiltokuvia käyttää kalenterituunauksessa. No totta ihmeessä voi, ainakin jos multa kysytään! Mun ajatus on se, ettei kalenterituunauksessa oo oikeaa ja väärää vaan kaikki on suorastaan upeaa. Teet just niinku tykkäät! Vaikka nykyään onkin jo tosi ihania tarroja jotka miellyttää silmää niin kyllä kiiltokuvissa on jotain spesiaalia, mitä tarrat ei tarjoa. Monesti mä valitsen jonkun ihanan kiiltokuvan, jonka teeman ja värien pohjalta lähden aukeamaa rakentamaan. Joskus se saattaa olla pienemmässä osassa kokonaisuutta, mutta toisaalta on kiva antaa tilaa ja huomiota just sille kiiltokuvalle. Tässä on muutama esimerkki mun kiiltokuvailuista kalenterissa (peitin taskukalenterista mun yhteystiedot, siks valkoista).

Mun kiiltokuvakokoelmassa on ylivoimaisesti eniten eläinten kuvia, niin piirroskuvina ku aidomman näköisinäkin. Paljon löytyy myös enkeleitä, keijuja, lapsia, satuhahmoja, kukkia, Barbeja ja Muumeja. Varsinki Barbiet herättää paljon nostalgisia aww-tunteita, ne on ollu jotain niin tärkeetä itselle joskus. Ja onhan noi nyt söpöjä!

On ollu ilahduttavaa huomata, että kiiltokuvia löytyy kaupoista enenevissä määrin. Pitkään on pyöriny semmoset samanlaiset, vähän ehkä kornit kuva-aiheet ja ne muutamat arkit jotka jossain kaupan nurkassa alahyllyllä on ollu tarjolla on myös maksanu aika paljon. En tiiä onks se tää scrapbookkauksen ja muun käsillä tekemisen uus nousukausi vai mikä, mutta välillä yllätynkin ku törmään kiiltokuviin ruokakaupassakin. Ihana juttu! Oon saanu ihan helmiä juttuja myös Happy Mailien ja Pocket Lettereiden mukana.

Nää alla olevat ihanat eläimet, kukat ja muumit oon kotiuttanu viimeisen kuukauden aikana. Eilen tein löytöjä myös kirpputorilta! Pitäs varmaan hankkia semmonen vanhanajan kiiltokuva-albumi, hmm…